torstai 11. lokakuuta 2012

Timon eka puolikas


Mietteitä Tallinnasta.

Jännitys ennen ensimmäistä puolimaratonia alkoi oikeastaan vasta aamulla. Aamiaisella oli vitsit aika vähissä ja pinnakin meinasi vähän kiristyä, kun Johanna tallensi kännykkäkameralla tunnelmia. Jännitystä ei ainakaan vähentänyt se, että minut oli sijoitettu aivan ensimmäiseen lähtökarsinaan.


Pientä jännitystä
Lopulta lähtölaukaus kajahti - ei muuta kuin tossua toisen eteen vaan. Sekä tankkaus että kisanaikainen energiatäydennys toimivat hyvin. Kaikki imeytyi kiltisti, mikään ei jäänyt mahaan hölskymään eikä vatsanväänteitäkään ilmennyt. Jalat kestivät hyvin, loppua kohden tuli vähän jalkaterät kipeiksi.

 
Alkuun lähdin huomaamattani omaan tasoon nähden lujaa liikkeelle - ensimmäinen kilometri katosi aikaan 5:05. Vähän piti hiljentää, että vauhtia riittäisi loppuunkin, mutta juoksu tuntui alkuun niin helpolta ja sujuvalta, että oli vaikea malttaa. 10 km taittui helposti. Jossakin 13 ja 18 kilometrin välillä askel tuntui hieman painavan, ja vauhti hidastui. Sitkeästi puurtamalla nekin kilometrit jäivät taakse, ja päästiin vanhan Tallinnan mutkaisille kaduille. Siellä pystyin puristamaan vauhtia taas hieman lisää, viimeinen kilometri meni jo raaston puolelle maalisuorasta puhumattakaan.


Tehtävä suoritettu!
Hetkeksi piti jäädä puhaltelemaan ja aitaan nojailemaan, sitten lähdin hortoilemaan maalialueelta eteenpäin, ihmetellen mistä pääsisi pois. Mitali ripustettiin kaulaan, käteen tyrkättiin suklaapatukka ja urheilujuomaa, joita istahdin ihmetellen alas nautiskelemaan. Olo oli aika hämmentynyt ja Johannan sirkutus meni suurelta osin ohi korvien. Ehkä vasta seuraavalla viikolla hiipi tajuntaan, mitä oikeastaan tuli tehtyä. Silti mitään ihmeempää kisailukuumetta ei ainakaan tällä reissulla tarttunut - pelkkä treenaaminenkin on aina vaan niin kivaa!

Johanna sirkuttaa ja Timo keskittyy

 Loppuaikaan 2:10:29 tämä ensikertalainen ei voi kuin olla tyytyväinen. Ensi kerralla sitten parempaa vauhdinjakoa ja hiukan nopeammin… :)

4 kommenttia:

  1. Huippua raastoo Timo! Niinhän sä luulet että kisakärpänen ei puraissut mutta ihan taatusti sut nähdään vielä numerolappu rinnuksilla enkkaa kokeilemaassa. Joten kivoja reenejä vaan tästä eteenpäinkin.

    VastaaPoista
  2. Kuvista päätellen olet taivaltanut rinta rottingilla ja hyvällä ryhdillä, jess! Ennakkoluulottomasti lähdetty liikkeelle ja asenteella maaliin asti - onneksi olkoon. Ei mitään paineita seuraavista juoksutapahtumista, olen ihan samaa mieltä: treenit kivassa porukassa pitää mielen korkealla. Ja sitten sitä vaan löytää itsensä mitä ihmeellisemmistä juoksutapahtumista :)

    VastaaPoista
  3. Timon neitsytmatkan loppumetreillä ehti vähän romanssikin kukkimaan. Lähdin siitä toiseksi viimeiseltä suoralta juoksemaan Timon vierellä ja psyykkaamaan poikaan lisää kiukkua viimeisille metreille. Timo kuitenkin kehtasi siinä juostessaan alkaa komentelemaan. Herkkä dialogi meni aika tarkalleen näin:

    T: "Et s**tana riko polvees!"
    J: "Rikonpas! Juokse, perkele!"

    Harmi ettei Timo jaksanut laittaa kamalasti kuvia, napsin niitä nimittäin aika paljon. Ehkä näppäilen kasaan kisaturistin tunnelmaraportin joutessani? 8)

    VastaaPoista
  4. Mukava pläjäys Tallinnan menoa! Niinkuin Timo totesi, treenaaminen on mukavaa ja Ritu perään, HYVÄSSÄ SEURASSA, on osuvat sekä uppoavat kommentit! Hienoa, että olet juonessa mukana ja intoa piisaa!
    Juu, Johanna teehän se tunnelmaraportti...

    VastaaPoista