Mietteitä Tallinnasta.
Jännitys ennen ensimmäistä puolimaratonia
alkoi oikeastaan vasta aamulla. Aamiaisella oli vitsit aika vähissä ja pinnakin
meinasi vähän kiristyä, kun Johanna tallensi kännykkäkameralla tunnelmia.
Jännitystä ei ainakaan vähentänyt se, että minut oli sijoitettu aivan
ensimmäiseen lähtökarsinaan.
 |
| Pientä jännitystä |
Lopulta lähtölaukaus kajahti - ei muuta
kuin tossua toisen eteen vaan. Sekä tankkaus että kisanaikainen
energiatäydennys toimivat hyvin. Kaikki imeytyi kiltisti, mikään ei jäänyt
mahaan hölskymään eikä vatsanväänteitäkään ilmennyt. Jalat kestivät hyvin,
loppua kohden tuli vähän jalkaterät kipeiksi.
Alkuun lähdin huomaamattani omaan tasoon
nähden lujaa liikkeelle - ensimmäinen kilometri katosi aikaan 5:05. Vähän piti
hiljentää, että vauhtia riittäisi loppuunkin, mutta juoksu tuntui alkuun niin
helpolta ja sujuvalta, että oli vaikea malttaa. 10 km taittui helposti.
Jossakin 13 ja 18 kilometrin välillä askel tuntui hieman painavan, ja vauhti
hidastui. Sitkeästi puurtamalla nekin kilometrit jäivät taakse, ja päästiin
vanhan Tallinnan mutkaisille kaduille. Siellä pystyin puristamaan vauhtia taas
hieman lisää, viimeinen kilometri meni jo raaston puolelle maalisuorasta
puhumattakaan.
 |
| Tehtävä suoritettu! |
Hetkeksi piti jäädä puhaltelemaan ja
aitaan nojailemaan, sitten lähdin hortoilemaan maalialueelta eteenpäin,
ihmetellen mistä pääsisi pois. Mitali ripustettiin kaulaan, käteen tyrkättiin
suklaapatukka ja urheilujuomaa, joita istahdin ihmetellen alas nautiskelemaan.
Olo oli aika hämmentynyt ja Johannan sirkutus meni suurelta osin ohi korvien.
Ehkä vasta seuraavalla viikolla hiipi tajuntaan, mitä oikeastaan tuli tehtyä.
Silti mitään ihmeempää kisailukuumetta ei ainakaan tällä reissulla tarttunut -
pelkkä treenaaminenkin on aina vaan niin kivaa!
 |
| Johanna sirkuttaa ja Timo keskittyy |
Loppuaikaan 2:10:29 tämä ensikertalainen
ei voi kuin olla tyytyväinen. Ensi kerralla sitten parempaa vauhdinjakoa ja
hiukan nopeammin… :)
Huippua raastoo Timo! Niinhän sä luulet että kisakärpänen ei puraissut mutta ihan taatusti sut nähdään vielä numerolappu rinnuksilla enkkaa kokeilemaassa. Joten kivoja reenejä vaan tästä eteenpäinkin.
VastaaPoistaKuvista päätellen olet taivaltanut rinta rottingilla ja hyvällä ryhdillä, jess! Ennakkoluulottomasti lähdetty liikkeelle ja asenteella maaliin asti - onneksi olkoon. Ei mitään paineita seuraavista juoksutapahtumista, olen ihan samaa mieltä: treenit kivassa porukassa pitää mielen korkealla. Ja sitten sitä vaan löytää itsensä mitä ihmeellisemmistä juoksutapahtumista :)
VastaaPoistaTimon neitsytmatkan loppumetreillä ehti vähän romanssikin kukkimaan. Lähdin siitä toiseksi viimeiseltä suoralta juoksemaan Timon vierellä ja psyykkaamaan poikaan lisää kiukkua viimeisille metreille. Timo kuitenkin kehtasi siinä juostessaan alkaa komentelemaan. Herkkä dialogi meni aika tarkalleen näin:
VastaaPoistaT: "Et s**tana riko polvees!"
J: "Rikonpas! Juokse, perkele!"
Harmi ettei Timo jaksanut laittaa kamalasti kuvia, napsin niitä nimittäin aika paljon. Ehkä näppäilen kasaan kisaturistin tunnelmaraportin joutessani? 8)
Mukava pläjäys Tallinnan menoa! Niinkuin Timo totesi, treenaaminen on mukavaa ja Ritu perään, HYVÄSSÄ SEURASSA, on osuvat sekä uppoavat kommentit! Hienoa, että olet juonessa mukana ja intoa piisaa!
VastaaPoistaJuu, Johanna teehän se tunnelmaraportti...