Markku juoksee tekopolvella

Paluu maratoneille tekopolvileikkauksen jälkeen

Vuonna 1999 liukastuin pahasti. Oikea polvi yliojentui, ja nivelkierukka repesi. Tähystyksessä repaleet poistettiin (nykyään kierukkavammoja ei yleensä leikata). Aloitin maratonharrastuksen 2000-luvun alussa, ja tähystetty polvi toimi hyvin viitisentoista vuotta, kunnes kierukan rippeet kuluivat loppuun. Vielä keväällä 2019 juoksin Sorvassa 50 km, mutta kesällä jouduin luopumaan juoksuharrastuksesta. Syksystä 2020 syksyyn 2020 pyöräilin kuitenkin melko paljon.

Lopulta myös kävely – ja nukkuminen – olivat tuskallisia, ja syksyllä 2020 pääsin COXAan tekonivelleikkaukseen. Leikkauksessa otettiin huomioon harrastukseni, ja sain Persona CR -tekonivelen, jonka pitäisi parhaiten mahdollistaa juokseminen. ”Me olemme nyt osaamme tehneet. Loput on sinusta kiinni”, polven leikannut lääkäri sanoi.

Leikkaus osoittautui onnistuneeksi, ja haaveilin palaamisesta juoksun pariin. Ensimmäisten kuukausien aikana leikkaushaava toki oireili monin tavoin, ja väliin tuntui, että hyvä jos opin kävelemään. Takaiskujen, itkujen ja ahkeran jumppaamiseen jälkeen uskaltauduin metsäpoluille ja lopputalvesta varovasti myös laduille.

Ihan kohta ladun kautta juoksuille

Vuoden kuluttua operaatiosta, syksyllä 2021, pystyin juoksemaan maratonviestin osuuden Tampereella ja jopa puolimaratonin Sorvassa. Olin äärettömän kiitollinen. Pidemmät lenkit eivät silti onnistuneet. Normaalissa kävelyssäkin polvessa oli jatkuvasti outoja tuntemuksia, ei kuitenkaan itse nivelessä vaan tukikudoksissa.

Ennen leikkausta olin päässyt lähelle sadan maratonin rajapyykkiä, ja halusin vielä yrittää paluuta pitkille matkoille. Fysiatri ei nähnyt siihen rakenteellista estettä. Sen sijaan fysioterapeutti löysi paljon kriittisiä heikkouksia lihaksistossani ja laati tiukat harjoitusohjelmat. Niitä noudattaen sain pidennettyä lenkkejäni, ja heinäkuussa 2022 juoksin Hämeenlinnan kaupunkimaratonin. Polvi meinasi oudosti pettää monta kertaa alta, mutta tiesin, että kyse on vain lievästä hermotusongelmasta.

Nyt olen juossut tekopolvella 15 maratonia, ja eiköhän noita tule köpöteltyä jokunen edelleenkin.

Markku Tampereen hallimaratonilla 2025

Olen erittäin varovainen antamaan suoria neuvoja kenellekään. Yleinen kokemus on, että uusi polvinivel parantaa elämänlaatua valtavasti riippumatta siitä, millaista liikuntaa sen kanssa voi harjoittaa. En ole sankari, vaan pikemmin onnekas. Kaikille polviproteesilla juokseminen ei kerta kaikkiaan onnistu, vaikka miten jalkaa kuntouttaisi. Pyöräileminen, hiihtäminen ja uiminen on ihan yhtä kunniallista liikuntaa kuin maratonien jyystäminen.

Oman kokemukseni mukaan kannattaa hankkia hyvä fysioterapeutti, vaikka se voi maksaa. Itselläni fyssareita ehti olla kaksi ei niin hyvää ennen kuin löysin kunnollisen asiantuntijan, jolla oli ymmärrystä juoksun fysiologiasta – ja juoksijan psykologiasta!