Lähdettiin 3 kuukaudeksi reissuun Thaimaahan tammikuussa. Jossain vaiheessa tammikuunloppua aika kävi ilmeisesti pitkäksi ja aloin selata mahdollisia juoksutapahtumia, joihin osallistua. Yksi ehti mennä ohitse, mutta sitten bongasin Ko Sichangin puolimaraton sivuston ja tutkin asiaa….Matkoina olisi puolikas, minimaraton 10,5 km sekä 5km juoksu. Ja mikä vielä hienoa, juoksu olisi osa run for the earth tapahtumia ja teemana siis kestävä kehitys ja puhdas luonto, mikä ei ihan itsestäänselvyys ole Aasiassa.
Sitten matkan valintaan. Viimeisimmästä lappujuoksusta on jo aikaa, mutta onhan sitä puolikkaita ja kokonaisiakin tullut juostua, joten varmaan sitten siihen. Tarkemmin harkittuani ja lukuisia juttuja luettuani kuitenkin päädyin laittamaan ilmoa sisään 10,5 km matkalle. Tämä osoittautui todellakin onnekseni…
Tammikuun lopulla ilmoittautuminen sisään ja juoksu treeniä alle. Thaimaassa tuo juoksun treenaaminen on melkoisen hankalaa varsinkin kaupungeissa kun jalkakäytävät ovat kuoppaisia tai niitä ei välttämättä ole ollenkaan tai saatat tippua jopa viemäriin. Liikenteen seassa juokseminen ei ole myöskään vaihtoehto. Eli matto treeniä siis…
Itse kisapäivä osui reissun viimeisille viikoille. 21 maaliskuuta hyppäsimme “huoltajani” (lue: rakas avomieheni) kanssa taksiin ja matkasimme Sri Rachan kaupunginosaan hotelliin, josta lautta veisi Ko Sichangin saarelle seuraavana aamuna klo:03.00. Joten kamat kasaan jo illalla, iltapala nassuun ja pää tyynyyn.
Ihmeellisen hyvien 6 tunnin yöunien ja aikaisen herätyksen saattelemana kävelimme vielä pimeässä Ko Loi Pierin satamaan. Lämpötila oli aamulla jo 30 asteen tuntumassa. Lauttamatka Ko Sichangille kesti 45 min. Satamassa vastassa oli letka lavatakseja, joiden kyydissä pääsi lähtö/maalialueelle. Sitten vain odottamaan omaa lähtövuoroa, joka starttaisi klo:06.00 paikallista aikaa.
Yllättävän nopeasti tuo aika kuluikin ja pian olikin jo startin aika. Torvien saattelemana matkaan. Jo aiemmin luin, että nousu metrejä tälle juoksulle kertyy kiitettävästi, mutta onhan sitä nyt Himos traililläkin juostu, joten no hätä! Ensimmäiset 100 metriä juostu, käännös vasempaan ja edessä jos nyt ei välttämättä jyrkin mutta ehdottomasti pisin nousu mitä olen ikinä juossut. Ja sitä jatkui….ja jatkui….Ensimmäiset 4 km oli vaihtelevaa nousemista, oli jyrkkää ja vähemmän jyrkkää mäkeä. Välissä aina äkkijyrkkiä laskuja, joissa sitten pääsikin testaamaan kuinka hapoilla ne jalat oikein olivatkaan.
Mäkisen osuuden jälkeen aikaa oli kulunut lähes tunti ja tajusin ettei tässä ennätykset pauku, mutta nyt juoksu muuttui kuitenkin leppoisaksi. Enää oli vain mukavaa pikku katujen tallaamista ja ruoka kojujen ja erilaisten myyjien välissä puikkelehtimista. Kulkukoirista sai matkaseuraa ja yksi juoksikin melkein kilometrin mukana. Rannassa meri-ilma viilensi mukavasti kiemurrellessa laitureita päästä päähän. Yhtäkkiä rannasta noustessa käännös vasempaan vilkaisu kelloon ja tajusin, että tässähän on enää vajaa kilometri maaliin. Joten nautiskelin ja fiilistelin lopun matkaa maaliportin alle. Mitali kaulaan, urkkaa ja vettä nassuun ja se oli siinä!!
Maalissa taputin itseäni olkapäälle oikeasta ja onnistuneesta matkavalinnasta. Kuumuus ja reitin mäkisyys söivät voimia valtavasti. Reitillä huoltopisteitä oli onneksi riittävästi ja tarjoilu loistavaa. Maisemat olivat upeat tuolla kauniin karulla saarella. Ja sitä tällä “Run for the earth” tapahtumalla haluttiinkin varmasti korostaa. Meidän tulisi pitää maailman saaret ja meret puhtaina, jotta niistä voitaisiin nauttia vielä pitkään. Ruokatarjonta juoksun jälkeen maalialueella oli aivan huippu. Löytyi riisit, kanacurryt, possuwokit jälkiruoista puhumattakaan. Ja siinä syödessäni unohtui jo reitin rankkuus,viimeistään lauttamatkalla takaisin mantereelle pohdiskelin hymy huulilla lajin hienoutta…
