tiistai 2. huhtikuuta 2019

Soulin reissu

Ennätys mielessä kohti Etelä-Korean Soulia

Lähdimme vaimon ja appiukon kanssa Souliin tutustumaan Aasian serkkuihin ja olipa mielessä tietenkin maraton ennätyskin. Hyppäsimme lentävään pötkilöön Helsingissä ja sehän lennätti meidät suoraan aina Souliin asti. Hyvään valmistautumiseen maratonia varten kuuluu olennaisena osana vähintään 9h istuminen paikallaan. Lennot sujuivat mainiosti ja niska oli jäykkänä koko lennon ajan kestäneestä pilkkikisasta.

Soulin päässä hyppäsimme junaan, joka kuljetti meidät sitten ihan kylille asti. Incheonin lentoasema sijaitsee n.50km päässä Soulin kylästä saaressa ja sieltä pääsee hienosti vaikka millä menopelillä kylille. Me valitsimme express-junan, jonka päätepysäkki oli keskusrautatieasema ilman pysähdyksiä matkalla ja tämä oli hyvä päätös monessakin mielessä. Olimme kaikki pakanneet käsimatkatavaroihin oikeaoppisesti tärkeimmät tavarat, ettei esim. juoksutossut tai tarvittavat lääkkeet vain hukkuisi ruumaan menneiden matkalaukkujen mukana. Matkamme junalla päättyi ja astelimme suuren rautatieaseman syövereihin. Viisi kerrosta ylempänä sitten tiimimatkoilta tuttu tunarointi ja tussarointi alkoi. Yksi jäsenistä huomasi, että se käsimatkatavara, joka sisälsi jokapäiväiset tärkeät tarvikkeet ja mitä ei missään nimessä laitettu ruumaan, jottei se hukkuisi oli nyt sitten jäänyt junaan.
Soulissa on asukkaita miljoonia ja taas miljoonia, joten myös junilla kulkee väkeä ihan vaan riittävästi. Tätä em. faktaa vasten tuntui melko huonolta tuon unohtuneen käsimatkatavaran löytyminen, mutta olihan me saatu Juhanin kellokin jollain reissulla takaisin karmealta rantarosvoltakin muutama päivä varkauden jälkeen. Päättäväisesti astelimme löytötavarapuljuun esittämään asiaamme. Eka yritys meni muuten hyvin, mutta kyseessä oli väärä junavirma. Saimme kuitenkin loistavaa palvelua, kun tämän väärän firman henkilökunta soitteli oikeaan osoitteeseen ja esitti asian heille. Repun kuvailun jälkeen he kehoittivat painelemaan takaisin maan alle toiseen löytötavarapuljuun, jossa reppu odottelisi. Tässä kohtaa itsellä oli vieläkin usko koetuksella, mutta Anu ja Iskä luottivat paikalliseen palveluun. Sieltähän se reppu löytyi ja sitten päästiin matkaan kohti hotellia. Näin se homma toimii Team Raholan jäsenillä.



Arexilla toimii löytötavarahommat

Ekan päivän happihyppy

Matkattiin laukkujemme kanssa hotelillemme, joka oli parin kilometrin päässä rautatieasemasta ottamaa päikkärit. Päikkäreiden jälkeen suuntasimme kohti Seoul Toweria muutaman kilometrin päähän. Oli päätetty, ettei ihan hirveesti kuljettaisi rappuja, kun Jarmolla oli polvi melko kipeä. Siitä sukkuloitiin paikallisen krääsäkorttelin läpi kohti tornia suurella mäellä. Paikallinen Näsinneula sijaitsi siis kukkulän päällä ja sinne päästäkseen tarvitsi kulkea jyrkkää ylämäkeä ensin ilman rappuja ja sitten sen päälle vain n.1000 rappua. Polvea oli siis säästetty. Torni oli hieno, mutta matkalla nähty krääsäkortteli oli tehnyt Anuun huonon vaikutuksen ja jonkin  asteinen kulttuurishokki vaikutti väsymyksen lisäksi vaimoon. Anu ilmoittikin heti muutaman tunnin vierailun jälkeen, että enää ei tänne tulla ikinä.


Seoul Tower

Käppäilessä voi ostaa evääksi vaikkapa herkullisen puolipään


Pohjois-Koreaan (ainakin melkein)

Ennen kun pantiin maata, varattiin perjantaille matka Pohjois-Korean rajalle. Perjantai valkeni tietysti hyvin sumuisena ja heti aamusta meidät haettiin hotellilta matkaan kohti Koreoiden välillä olevaa demilitarisoitua aluetta. Rajalle päästiin parin tunnin bussiretken jälkeen. Pitkin matkaa oli nähtävissä piikkilanka-aitaa ja sellaista älkää tulko tänne-meininkiä. Ensin poikettiin tarkistamassa paikka, jossa joskus aiemmin eri puolille rajaa ajautuneet perheet pääsivät tapaamaan toisiaan. Nykyään tämä ei ole enää mahdollista, vaan rajan ylittävä silta on laitettu poikki ja tilalla on seinä ja piikkilankaa. Korean sota käytiin 50-luvun alussa, mutta maat ovat edelleen virallisesti sodassa, kuitenkin aselevossa, mutta kireää on. Nykyisellään siis rajaa ei ylitetä edes sukuloinnin takia helposti, vaan perheenjäsenet joutuvat kiertämään esim. Kiinan kautta ja paperisotaan kuluu aikaa niin, ettei vierailu ole käytännössä edes mahdollista. Paikka veti kyllä turistinkin hiljaiseksi.


Pohjoisen puolen vartiotorni se siellä


Tästä pääsi joskus moikkaan perhettä, mutta ei enää

Matka jatkui tsekkaan pohjoisen veljien ja tyttärien kaivamaa tunnelia. Melkosen kovaa porukkaa on ollut, kun ihan käsipelillä ovat kallioon kaivaneet yli1,5km pitkän tunnelin. Tunnelia päästiin tsekkaileen 250m. matkalta. Mennessä tunneliin kuljettiin metallinpaljastimien läpi eikä kamerat ollut sallittuja. Kypärä jaettiin jokaiselle, jota aluksi naureskelin, mutta lopulta myönsin sen tarpeellisuuden, kun tunnelihan oli tehty paikallisen väestön pituudelle sopivaksi eikä hommassa oltu ajateltu meikäläistä ollenkaan. Ihme porukkaa! Tunnelia hämmästellessä tuli väkisinkin mieleen, että sitä kun on kaivettu silloin joskus 50-luvulla, niin montakohan kertaa on ensin noustu ylös jostain naapurin takapihalta ennen kuin oikea suunta on löytynyt.?

Tunnelin jälkeen suunnattiin paikkaan mistä piti pystyä tarkkailemaan pohjoisen touhuja kiikareilla, mutta kun se päivä oli sumuinen... Paikalla piti kuulla myös propagandakaiuttimia, joita käytetään ilmeisesti puolin ja toisin. Etelän puolelta soitetaan pohjoiseen Gangnam styleä ja kerrotaan Kimin vaatteiden hintoja yms. ja pohjoinen sitten vastaa jotenkin. Melkosta touhua! Paikalta ei sen enempää nähty mitään kuin kuultukaan.


Kiikaripaikan maisemaa
Poikettiin vielä kotimatkalla katsomassa Dorasan-asema, joka on rauhan aikaa varten n.10v. sitten rakennettu rautatieasema. Hämmästyttävä asema, jonka kautta kulkee demilitarisoidun alueen juna kerran päivässä ja sekin ilmeisesti tyhjänä. Komea asema, mutta ei mitään käyttöä, kätevää!


Kiiltävät on paikat, harmi vaan kun ei ole käyttöä

Expo

Oltiin edetty siihen pisteeseen, että oli aika suunnata maratonin expoon noutamaan numeroita. Hotellimme oli starttipaikalta n.500m. päässä, mutta maalialueelle Soulin -88 olympialaisten olympiastadionille tarvitsi matkustaa puolentunnin verran metrolla. Stadion löytyi nopeasti ja myös kauheen mittainen jono ihmisiä. Onneksi tuo jono oli paikallisille juoksijoille ja meille ulkomaaneläville löytyi oma huomattavasti lyhyempi jono. Numeron saanti oli hieman kangertelevaa, mutta lopulta hommasta selvittiin. Luulisi tälläisten asioiden hoituvan , kuten esim. Anun maratonilla, kun kyseessä on Aasian pisimpään järjestetty maraton ja taitaa olla maailman toiseksi pisimpään yhtäjaksoisesti järkätty hölkkä. Numeroiden saannin jälkeen expossa ei sitten mitään ollutkaan. Ihmeteltiin miksei yhtäkään näytteilleasettajaa ollut missään. 

Suunnattiin kierrokselle kohti Lotte Toweria ja sen yhteyteen rakennettua ostoskeskusta. Torni oli 555m. korkea vuonna 2017 yleisölle avattu pilvenpiirtäjä. Lotte monialayritys on vallannut ison osan Soulia ja pitoa tuntuu rittävän. Tornin lisäksi ostoskeskus, huvipuisto jne. ovat hämmästyttävän hienoja, suuria jne. paikkoja. Itse torniin noussut hissi oli jo huikea kokemus. Vaikka monessa tornissa ollaan käyty, niin kyllä tämä oli kaikkein hienoin. Suositus siis tälle.

Muuten päivä kului ympäristöön tutustuessa ja olympiahengen edelleen tuolla hengissäoloa ihmetellessä. Piipahdettiin avaamassa jalkoja vielä ennen kotiinpaluuta olympiapuistossa, josta vaimon halun mukaan vuokrattiin 6-hengen pyörä. Pienempi ei riittänyt, kun yhden turistin piti päästä takapenkille nauttimaan kyydistä polvikivun yltyessä. Pyörähän oli kulultaan luokkaa ihan p***a, joten reisiä hapotti kierroksen jälkeen oikein kunnolla. Pyörää en osannut oikein polkeakaan, kun vierestä tuli ohjetta koko ajan mm. "Polje nykimättä!". No, puisto oli hieno ja kokemisen arvoinen ja tulipahan opittua tuollaisen vehkeen polkeminenkin. :-D


Nykimättä polkeminen otti voimille

Maratonille enkkaa tehtailemaan

Maratonin startti oli siis hotellimme läheisyydestä aamulla klo 8.00. Molemmat olivat niin kovassa kunnossa, että olimme varmoja siitä, että tekisimme molemmat Etelä-Koreassa juoksemamme maratonin ennätykset. Aamupala huoneessa namariin ja kohti starttia. Aamun lämpötila oli n.2 astetta, mutta silti kuuluimme selvään vähemistöön pitkiin pukeutuneiden kanssa, lähes kaikki poukkoilivat hihattomissaan ja shortseissaan lähdössä. Alkulämmöt otettiin kertakäyttösadetakkeihin kääriytymällä ja ihastellessa muiden innokasta hölkkäilyä starttia odotellessa. 

Starttialueen kuhinaa


Reittikarttaa


Oikeaoppinen alkulämpövarustus


Matkaan päästiin ja tunnelma oli hieno. Reitti kulki mutkitellen käyden muutaman kerran kääntymässä lähellä lähtöpaikkaa ja vasta viimeiset 5km kuljettiin tois pual jokke, missä oltiin edellinen päivä pyöritty.

Kaikki toimi järjestelyiden puolesta loistavasti ja meillä oli tossu tarvittavalla syönnillä. Ainoastaan paria huoltopistettä olisi kaivannut lisää matkan varrelle.

Hienosti kulkeneen juoksun loppuosuus suorastaan tykitettiin Olympics avenueta pitkin kohti olympiastadionia. Stadionilla meitä odotti odotettu palkkio, nimittäin se Koreassa juostujen maratoniemme ennätys ajassa n.3:50! Hyvällä fiiliksellä nappasimme matkaamme goodybagit ja suuntasimme kohti kotia.


Ennätystehtailijat ja valkku



Kaikkee hyvää saatiiin matkaan

Gangnam

Maratonin jälkeinen päivä köpöteltiin Gangnamin alueella, joka on vähän paremman porukan huudeja. Hämmästeltävää riitti ihan koko päiväksi ja olisi riittänyt moneksi muuksikin päiväksi, mutta lomamme oli lopuillaan ja lähtö kotiin odotti seuraavana päivänä. Gangnamin alueelle kyllä ehdottomasti kannattaa mennä koluamaan paikkoja, koska pelkästään suuret ja mahtavat rakennukset ovat yksistää näkemisen arvoisia.

Tää oli kova

Anu vetämässä Gangnam styleä





Lotte Tower 555m.






Päivän mittaan löydettiin Anun nimeämä tikkarimaailmakin, joka oli kooltaa ihan normaali kioski ja sekin oli kiinni, mutta kun kerran tikkarimaailmassa oltiin, niin olihan sitä tikkarit saatava.

Tikkarimaailmassa

 Kaikkiaan kokemus Soulista oli hyvinkin positiivinen ja voidaan suositella kyllä vierailua tuolla. Se Anun kulttuurishokkikin hävisi hyvien unien jälkeen. Kaikki toimi hyvin, oli puhdasta, ruoka hyvää jne. Kelit olivat meidän matkan aikana kohdillaan, lämpöä olisi toki voinut olla enemmänkin, kun aamuisin liikuttiin lähellä nollaa ja päivisin oli n.10-12 mittarissa.

Terveisin,
A&M ja J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.