”Ampan” ja Sarin alkukesän maratonmatka Würzburgiin

Prologi

Tämä vaimoni ja rakkaan huoltajani Sarin kanssa tekemämme maratonmatka sai lähtölaukauksensa jo alkuvuodesta heti tulevien vuosiloma-ajankohtiemme kirkastuttua.  Toukokuun loppupuolelle tuli löytää kohde juoksumatkalle, jonka suhteen täyttyisivät ajankohdan lisäksi seuraavat kriteerit: ulkomaanreissu, entuudestaan vieras kohde, riittävästi kiintoisaa nähtävää, suora lento, kohtuullinen hinta ja bonustoiveena vielä uuden maratonmaan korkkaus. Pitkän ja matkakuumeisen netissä pyörimisen jälkeen toiveisiimme vaikutti vastaavan Saksan Würzburgin kaupungissa 26.5. juostava 22. maraton. Ei muuta, kun varaamaan lennot Frankfurtiin, hotelli ja sitten ilmoittautuminen sisään itse juoksuun. Matkamme ajankohdaksi tarkentui 24.–28.5.2024.

Würzburgista emme lähtökohtaisesti tienneet mitään ja ylipäätään Saksassa matkailu on meiltä jäänyt vähiin.  Niinpä Team Raholan Pariisin reissun jälkeen YouTubesta löytyvien matkavideoiden katselu vaihtuikin Würzburgia esitteleviin videoihin, jotka entuudestaan lisäsivät odotuksiamme tulevasta matkasta.

Kohti uusia kulmia

Koska oletan, että useimmille tämän rapsan lukijoista Würzburg ei ole millään tavoin tuttu, tässä hieman dataa:

Würzburg on 900-luvulla perustettu ja nykyisellään n. 130 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Saksassa Pohjois-Baijerissa Frankenin alueella. Kaupungin keskusta on rakentunut Main-joen itärannalle, ja sitä ympäröivät useassa suunnassa korkeat vuorenrinteet, joilla viljellään viiniä. (Viinin ystävänä todettakaan, että Würzburgin ympäristöön levittäytyy Frankenin mainio viinialue, jonka tunnetuimpia tuotteita ovat Silvaner-rypäleestä tehdyt viinit.)

Monen vanhan eurooppalaisen kaupungin tavoin myös Würzburgilla on myös oma synkkä historiansa. Noitavainojen aikaan kaupunki oli Bambergin ohessa Saksan noitavainojen keskus. Vainojen huippuvuonna 1515 Würzburgissa poltettiin kolmen kuukauden kuluessa noitina 900 ihmistä.

Liittoutuneet pommittivat Würzburgia toisen maailmansodan loppuvaiheessa 16.3.1945. Pommitukset tuhosivat noin 90 % keskustan rakennuksista ja niissä kuoli arviolta 5 000 ihmistä. Myös Würzburgin residenssi kärsi pahasti palossa.

Kaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu Unescon maailmanperintökohde, monet ruhtinaspiispat vuosisatojensa saatossa asuttanut Würzburgin linna. Muista lukuisista nähtävyyksistä mainittakoon Alte Mainbrücken vanha silta, Marienbergin linnoitus ja Würzburgin katedraali.

Kohti uusia seikkailuja (perjantai 24.5.)

Matkamme starttasi iltapäivällä Helsinki-Vantaalta, Finnairin alkuun antamien aikataulujen muututtua aamulennosta myöhäisemmäksi. Reilun kahden ja puolen tunnin koneessa istumisen jälkeen pääsimme seikkailemaan Frankfurtin lentoasemalla, joka on valtavasta koostaan huolimatta kuitenkin opasteineen ja ilmajunineen varsin selkeä ja helppokulkuinen. Kaukojunien lähtöasema lipunmyyntipisteineen löytyi vaivatta asemakompleksin alaosasta ja noin tunnin odottelun jälkeen istuimmekin jo kohti Würzburgia kulkevassa junassa. Puolentoistatunnin junamatkan jälkeen saavuimme sateisessa ja jo tummenevassa illassa kohteeseemme. Kaupungin rautatieasema sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, mistä oli varsin lyhyt kävelymatka hotelliimme. Huoneen saatuamme kamat kaappiin, päätä tyynyyn ja unta huiviin siinä määrin, kun ensimmäinen yö vieraassa sängyssä ja ulkosalla äänekkäästi ilakoivat juhlijat antoivat armoa.



Expo ja esipuraisu kaupungin tunnelmaan ja nähtävyyksiin (lauantai 25.5.)

Vaihtelevalla menestyksellä nukutun yön jälkeen pääsimme tekemään parempaa tuttavuutta hotelliimme aamiaistiloineen. Sarin tekemä hotellivalinta tuntui taas kerran onnistuneen mainiosti. Runsaan ja maittavan aamupalan jälkeen olikin sitten edessä se odotettu ensimmäinen kaupunkikierroksemme ennen expossa asiointia. Suuntasimme kulkumme kaupungin keskustan torin kautta Main joen rannalle ja sen yli vievälle Alte Mainbrücken vanhalla sillalla, jolta avautui upeaa näkymä Marienbergin linnoitukselle ja paikallisille viinitiloille. Jaoimme yhteisen ajatuksen siitä, että olimme löytäneet tiemme viehättävään ja mieleiseemme kaupunkiin.

Upeista näkymistä hieman toivuttuamme suuntasimme tapahtuman expoon, joka sijaitsi joen rannalla olevassa kongressikeskuksessa. Siellä asiat sujuivat mutkattomasti ja erittäin ystävällisessä hengessä ilman mitään sen suurempaa markkinahumua. Käynnin jälkeen olin juoksunumeron, tapahtuman paidan, varustekassin ja miellyttävien kohtaamisten verran rikkaampi ja entistä valmiimpi seuraavan päivän koitokseen.

Jatkoimme päivää ristiin rastiin kaupunkia kierrellen ja toinen toistaan kauniimpia vanhoja ja merkittäviä rakennuksia ja kirkkoja ihaillen. Pienen puistossa syödyn makkaravälipalan jälkeen suuntasimme ehkä kaupungin merkittävämpänä nähtävyytenä pidetyn Würzburgin linnan satumaisen kauniiseen puistoon, missä riittikin kuljettavaa ja ihailtavaa miltei alkuiltaan saakka. Matka jatkui hotellin kautta illalliselle, jonka nautimme läheisessä ravintolassa vain taivas kattonamme. Minulle kelpasivat tuolloin arvatenkin vain listalta löytyvät pastavaihtoehdot.

Iltamme päättyi paikalliseen tapaan auringonlaskusta ja lasillisesta hyvää valkoviiniä nauttien vanhalla Alte Mainbrücken sillalla. Tämä oli erilaisuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan mieleen jäävä kokemus: silta oli todella täynnä kauniista illasta ja viinistä nauttivia ihmisiä. Viiniä myytiin sillalla vieraileville suoraa vanhasta ravintolasta hintaan 6,5, €/ 0,25 cl – eli todella huokeaan hintaan ja oikeasta viinilasista, 5 €:n panttia vastaan. Sillalla tapahtuvaa tunnelmallista illanviettoa valvoi mieshenkilö, jonka tehtävänä oli huolehtia mm. siitä, että viinilaseja ei laskettu käsistä vanhan sillan kaiteelle niiden jokeen putoamisen tai sillalle särkymisen välttämiseksi.



Juoksijan juhlaa ja kannustusta (sunnuntai 26.5.)

Juoksupäivän aamu lähti liikkeelle tutuin kuvioin kohti klo 9 olevaa starttia: aamiaiselle mahdollisimman varhain - Sarin jäädessä vielä nukkumaan, kevyt aamupala, takaisin huilailemaan, juoksukamppeisiin sonnustautuminen ja lähtö vielä varsin unisen vaimoni saattamana hotellimme välittömässä läheisyydessä olevalle kadulle, josta lähtö tapahtui. Nopeat lähtöhalaukset ja pusut ennen starttipistoolin jykevää pamahdusta. Ja sitten taas mentiin, mutta ensimmäistä kertaa Saksassa.

Sääennuste lupasi koko päivälle auringonpaistetta ja noin 24 asteen lämpötilaa, joten edessä ei ollut aivan varsinainen hellejuoksu. Aikatavoitteekseni asetin 3:45 ja pyrin tätä silmällä pitäen juoksemaan 5:00 – 5:30 vauhdilla mahdollisimman pitkään. Kahtena kierroksena juostava maratonreitti oli kaunis ja profiilistaan tasainen. Tasaisuus selittyi sillä, että juoksimme varsin paljon joen rantaa. Tapahtuman seuraajia, kannustajia ja bändejä oli asettunut matkan varrelle yllättävän paljon ja tunnelma oli mitä parhain. Huolto toimi moitteettomasti sopivin välein ja toiselle kierrokselle lähteissäni onnistuin saamaan myös tarvittavat huoltotoimet Sarilta.

Pitkään varsin hyvänä pysynyt vauhtini ei kuitenkaan kantanut aivan maaliin saakka. Ylitin maaliviivan tyytyväisenä, varsin hyvävoimaisena ja pelkäämäni krampit välttäneenä kellon näyttäessä aikaa 3:56:37 Näin ollen aikani parani parilla minuutilla edellisistä, Pariisin ja Helsingin juoksuistani. Aikani oikeutti 10. sijaan ikäsarjassani (M60).

Maalialueella minua odotti Sarin ja mitalin lisäksi runsas tarjoilu aina hedelmistä leivonnaisiin. Ennen hotelliin paluuta juoksun vaatimat palautumistoimeni jatkuivat vielä menneiden tuntien kuulumisia vaihtaen ja saksalaisen oluen puraisusta nauttien. Oli kiva kuulla, että myös Sari oli nauttinut värikkään ja varsin riehakkaan tapahtuman seuraamisesta.

Iltapäivällä pakkasimme vielä eväät reppuumme ja lähdimme patikoimaan Main joen vastarannalla olevalla vuoren rinteellä sijaitsevaan Marienbergin linnoitukseen. Kulkeminen jyrkillä rinteillä ja portaissa toimi hyvänä jumppana juoksun kangistamille jaloilleni. Linnoitukselta avautuivat upeat maisemat koko kaupunkiin ja niiden ihailun lomassa eväät painuivat janoisiin ja nälkäisiin suihin.

Juoksupäivä sai arvoisensa päätöksen hyvällä illallisella italialaisessa trattoriassa ja sen päälle tehdyllä sulattelukävelyllä Würzburgin jo yöksi pimenevässä illassa.




Shoppailua ja kipeytyneiden kinttujen oikomista (maanantai 27.5.)

Maratonmatkoilla on mielestämme aina kiva viettää ainakin yksi kokonainen päivä kohteessa ennen paluumatkalle lähtöä. Tämä päivä mahdollistaa etenkin juoksijalle aina jossain määrin rennomman lomalla olon ja nautiskelun, kun valmistumista vaativa suoritus on jo takana. Tähän aikatauluun päädyimme tätäkin reissua suunnitellessamme.

Maratonin jälkeisen yön nukun pääsääntöisesti hyvin levottomasti koko kropan käydessä vielä ylikierroksilla. Niin tälläkin kertaa. Heräsin varsin aikaisin ja lähdin mahdillisimman hiljaa Sarin unia häiritsemättä aamukävelylle. Vajaan puolen tunnin patikoinnin jälkeen sain kuitenkin jo Sarilta puhelun ja kehotuksen palata pikimmiten takaisin. Hotellissamme oli tapahtunut yllättävä viemäririkko, jonka seurauksena huoneemme WC ja suihkutiloihin oli tulvinut lattiakaivon kautta ämpärikaupalla paskavettä. Korjaustoimet käynnistyivät viipymättä ja hotellihenkilöstön vuolaiden anteeksipyyntöjen ja pahoitteluiden saattelemana meille osoitettiin toinen huone, joka osoittautuikin arvelujemme mukaan yhdeksi hotellin parhaimmista. Onni onnettomuudessa – meille muutosta aiheutunut lisävaiva palkittiin kiitettävästi.

Muutoin päivä kului leppoisasti kaupungin nähtävyyksiä ihaillen, pieniä ostoksia tehden ja ulkona syöden. Illalla löysimme itsemme taas kerran, ei liene yllätys, italialaisesta ravintolasta. Päivä päättyi Main joen rannalla auringonlaskua ihaillen ja monen muun tavoin evääksi ottamaamme kuohuviiniä nautiskellen.


Jäähyväiset kivalle kaupungille ja kotiinpaluu (tiistai 28.5.)

Paluulentomme Frankfurtista Helsinkiin ajoittui vasta alkuillalle mahdollistaen näin vielä pitkän hotelliaamun. Liput paluujunaan kävimme hankkimassa rautatieasemalta jo edellisenä päivänä, joten aikataululliset kuviot olivat kaikilta osin mukavasti ennakkoon selvillä. Verkkaisen rantatieasemalle kulun myötä loimme viimeiset haikeat silmäykset kaupunkiin.

Juna tuli ajallaan ja puolentoistatunnin kuluttua olimme taas lentoasemalla, monien mutkien kautta (mutta kuitenkin eksymättä) lähtöportillamme ja viimein Finnairin lennolla ryystämässä kaikille tarjolla olevaa mustikkamehua. Kotipihaan kurvailimme yhden pysähdyksen taktiikalla, väsynein mutta onnistuneen matkan suhteen tyytyväisin mielin, kellon oltua jo pari tuntia jo seuraavan päivän puolella.

 

SUMMA SUMMARUM (Ampan ja Sarin pisteet ja koetut yllätykset)

Matkanteon sujuvuus ja vaivattomuus: 4/5

Suora lento Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin, jonka lentoasemalta suora (1,5 tuntia kestävä) junayhteys Würzburgin keskustassa olevalle rautatieasemalle, käsimatkatavaroilla pärjää.

Suora lento Pirkkalasta olisi antanut puuttuvan lisäpisteen.

Kaupunki: 5/5 

Kohteena sopivan kokokoinen pitkän viikonlopun aikana kierreltäväksi, sopivasti mielenkiintoista nähtävää, siisti, rauhallinen ja vähäliikenteinen, runsaasti ruokailuvaihtoehtoja aina kansainvälisistä keittiöistä paikallisiin viineihin.

Maraton järjestelyineen: 5/5

Maaliin tulleita juoksijoita täydellä matkalla 477 (381 miestä, 96 naista), maaliin tulleita juoksijoita puolikkaalla 1470 (918 miestä, 552 naista), lisäksi lastenvaraton ja maratonviesti.

Järjestelyt toimivat kokemuksella ja saksalaisessa täsmällisyydellä, kaunis ja varsin tasainen reitti, hyvä huolto ja kannustus, livemusaa reitin varrella kiitettävästi.

Yllätyksen aiheet: Olin tiettävästi ainoa suomalainen osallistuja ja ylipäätään ulkomaalaisia osallistujia oli hyvin vähän, saksalaiset (varsinkin varttuneempi väki) ymmärsivät englantia yllättävän huonosti, perinteisen saksalaisen olutkulttuurin sijaan Würzburg osoittautuikin viiniharrastajan unelmakohteeksi.



Kesäisin matkaterveisin: ”Amppa”-Timo