Del Passatore Lean jaloin

 Firenzestä Faenzaan - del Passatore 100 km

 

Kuukausia sitten äitini alkoi puhua Team Raholan Italian reissusta ja del Passatoren juoksukisasta. Matka oli peruuntunut viime vuonna tulvien vuoksi ja uusintayritys olisi nyt toukokuussa 2024. Toukokuussa täytin myös pyöreitä ja äitini sai houkuteltua tälle hullulle reissulle mukaan tarjoamalla matkat ja majoituksen syntymäpäivälahjaksi. Kukapa tällaisesta tarjouksesta voisi kieltäytyä.

 

Tapahtumaan ilmoittautuminen oli varsinainen työmaa, kun piti toimitella lääkärintodistusta ja runcardia "hieman" sekavien italiankielisten nettisivujen kautta. Ei tainnut yhdelläkään meistä neljästätoista juoksijasta mennä ilmoittautuminen kerralla läpi. 

 

Tosiaan, 14 reipasta lenkkeilijää lähti matkalle aikaisin torstaiaamuna 23.5. Anu ja Markus olivat järjestäneet kyydin Bolognan lentokentältä hotellillemme Faenzaan. Veimme matkatavarat huoneisiin ja aika pian lähdimme jaloittelemaan eli hakemaan juoksunumerot ja syömään lounasta. Saapumispäivän ohjelmassa oli myös Anun vetämä puistovenyttely sekä pieni kävelylenkki. Päivä päättyi yhteiseen illalliseen.

Numerot haettu ja samalla saatiin hieman pyyhkeitä

Perjantaina 24.5. aamupalan jälkeen halukkaille oli ohjelmassa 5 kilometrin juoksulenkki. Tämä olikin hyvä hetki testata, kuinka kuumassa kelissä tulisimme seuraavana päivänä juoksukisamme aloittamaan. Koko tiimin voimin kävimme myös kävelyllä kellottamassa, kuinka kauan kestäisi seuraavana aamuna kävellä kisabussin lähtöpaikalle. Tällä retkellä pysähdyimme nauttimaan ihanaa italialaista jäätelöä. Suurin osa porukasta kävi vielä valtavassa keramiikkamuseossa, jossa askeleita kertyi varmasti useamman kilometrin verran. Päivä päättyi pizzatankkaukseen yhteisen illallisen merkeissä.

 

Lauantaina 25.5. kävelimme aikaisin aamulla bussille n. 1,5 km. Bussimatka Faenzasta Firenzeen tuntui pitkältä. Mietin, miten ikinä selviäisin jalkaisin takaisin 100 km Faenzaan. Perillä selvisi, että bussi jätti juoksijat sinne, mistä saisi mattimyöhäiset hakea juoksunumeronsa. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja kävellen sinne, mistä lähtö tapahtuisi. Kyllä sinne muutaman kilometrin sai taapertaa. Vihdoin lähtöpaikka oli löydetty ja meillä oli hyvin aikaa katsella upeita rakennuksia ja patsaita sekä käydä lounaalla. Taisi useamman lautaselta löytyä pastaa, sillä energiaa tultaisiin tarvitsemaan seuraavat tunnit. Kello näytti tässä vaiheessa päivää jo 12 600 askelta. Hyvät alkulämmöt oli siis otettu.

Tuolla se on ja sieltä me kohta tullaan

Startti oli kuumimpaan mahdolliseen aikaan klo 15. Mitalin ja hyväksytyn suorituksen sai, jos lopetti juoksun kohtiin 32 km, 48 km tai 65 km. Oma tavoite oli päästä Faenzaan asti eli 100 km. Mitalin ja diplomin lisäksi satasen juoksijat saisivat kolme pulloa viiniä. 

 

Alkumatka 48 km oli suurimmaksi osaksi nousua, mikä tarkoitti reipasta kävelyä kovassa paahteessa useamman tunnin. Muutamia juostaviakin pätkiä onneksi oli. Huoltopisteitä oli 4-5 km välein. Tarjolla oli mm. vettä, kokista, mehua, teetä, kahvia, viiniä, hedelmiä, keksejä, pastaa ja paahtoleipää. Tuli syötyä paahtoleipää eri lisukkeilla kuten Nutellalla, banaanilla, marmeladilla, kinkulla ja oliiviöljyllä. Voin sanoa, että ihan hetkeen en halua edes nähdä paahtoleipää. Söin ja join melkeinpä joka huoltopisteellä jotain, mutta silti oli koko ajan nälkä.

Hyvät eväät

Vessoja tai bajamajoja ei juuri näkynyt ja minä hienohelma rohkenin puskapissalle vasta pimeän tullen. Otsalamppukin piti kaivaa juoksuliivistä. Noin 50 km kohdalla Team Raholan Susanna ja Lea saivat minut kiinni. Oli tiedossa, että loput 50 km olisi enimmäkseen alamäkeä ja tasaista juostavaa pätkää. Omia jalkapohjia särki niin paljon, ettei juoksu houkutellut. Nämä teräsnaiset siinä hölkkäilivät ja totesin, että yritän roikkua heidän perässä kivuista huolimatta. 

 

Ambulansseja oli reitin varrella ja huoltopisteillä paljon. Loukkaantuneita ja uupuneita juoksijoita vietiin välillä pillit soiden. Kaikki järjestelyt toimivat hienosti tapahtumassa. Reitin varrella paikalliset kannustivat ja grande-, forza- ja brava-huudot kuuluivat läpi juoksun. 

Kohti aurinkoa häikäisevässä seurassa

Aikaraja 100 kilometrillä oli 20 h. Oma tavoite oli vain päästä maaliin aikarajan puitteissa. Väsymys oli valtava aamuyön tunteina, jalkasärkyyn ei auttanut Buranakaan. Kilometrikyltit näyttivät aina pari kilometriä vähemmän kuin omat kellomme. Jossain kohtaa saimme tiedon, että reitti on 102 km. Meinasi huumori loppua. Kaikki "kiva" loppuu kuitenkin aikanaan. Ajassa 17:25:52 juoksimme käsi kädessä maaliin toisen Lean ja Susannan kanssa. 

Leat ja keskellä Susanna

Kiitos Anulle ja Markukselle upeasti järjestetystä reissusta ja kaikesta huolenpidosta. Kiitos kaikille tiimiläisille, joihin sain tutustua matkan aikana ja jotka auttoivat aina skumppapullon avaamisesta rakkojen puhkaisuun. Kiitos äiti.

 

P.S. Minut hyväksyttiin avosylin matkalle mukaan, vaikka en virallisesti Team Raholan jäsen vielä ollutkaan. Hoidin jäsenhakemuksen kuntoon terassilla ennen kotimatkalle lähtöä - toivottavasti näillä näytöillä tämän järvenpääläisen hakemus hyväksytään kerrasta eikä lisäselvityksiä vaadita kuten italialaisten lomakkeissa.

Lea L.