Alkukesästä tuli Anulta tekstiviesti, että Team Raholan
veneessä olis tilaa, lähdenkö mukaan Pirkan Soutuun. Asiaa kauheasti
miettimättä vastasin, että lähden, mutta en ole koskaan ennen kirkkovenettä
soutanut. Ei kuulemma haittaa, mukana on aina myös ensikertalaisia.
Tapahtuman lähestyessä alkoi vähän jännittää, että mitenköhän
tässä tulee käymään, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä muuttaa suunnitelmia.
Alkuviikosta ”askartelin” takapuolen alustan ja Tokmannilta löytyi tarpeeksi
pienet ”työmiehen hanskat”. Soutuaamuna juomareppu kuntoon, eväät pussiin ja
menoksi kohti soutustadionia. Ilma oli hyvä, ei sadetta mutta ei suoraa
paistettakaan. Sieltähän se iloinen Team Raholan porukka löytyi veneiden
vierestä. Ainakin tässä kohtaa kaikkia hymyilytti, myös minua.
Anun hyvien viimehetken ohjeiden jälkeen asteltiin
järjestyksessä veneeseen. Spider Man ilmapallo vielä keulaan kiinni ja
vesille…..Töks….vene tyssäsi ennen kuin irtosi edes rantaviivasta. Olimme
ilmeisesti pohjasta jumissa. Rannalta löytyi apuja ja niin meidänkin vene
liukui nätisti Pyhäjärven pintaa pitkin.
Katse tiukasti sinisessä tahtiairossa…veto….veto….veto… 3
tuntia vetoa naurun, hien, kannustushuutojen, takapuolen puutumisen, rakkojen
ja taas naurun säestämänä. MAALISSA!!
Haparoivin askelin suihkuun. Tunnelma hiukan sekava, eihän
se nyt ihan hirveää ollutkaan J
Ilta huipentui Haraldiin hyvän ruuan merkeissä ja iloisten soutajien seurassa.
Nyt kun rakot alkavat parantua, voi viime lauantaita
muistella hymyssä suin.
Kiitos kaikille kanssa-soutajille!!
Eerika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.