torstai 20. lokakuuta 2022

Hawai’in Ironman 2022



     Kuva

    
Tiukka harjoittelu alkoi kolmen viikon päästä Tahkon Ironmanin jälkeen syyskuun
alussa, sanomattakin oli selvää että seitsemän viikkoa seuraavaan Ironmaniin oli palautumisenkin kannalta jo vaativa.

Tein uinnissa pitkiä 3800m uinteja Zone 1-2 tasoilla, pyörää 4x 90km samoilla tasoilla, jonka lisäksi trainerilla ilman tuuletinta 90min vauhtikestävyys lenkkejä Zone 3-4 alueilla. 

Juoksun matkat olivat 10- 15km Zone 2 alueella, sekä teho ratavetoja Nokian kentällä.


         Kuva


Tampereelta lähdettiin tyttären kanssa kohti Helsinkiä keskiviikkona 28.9 ja torstaina noustiin jo koneeseen ja siitä sopivasti Octoberfesteille Frankfurtiin.

Oluen juotuani jatkoimme San Franciscoon ja siitä Konalle, isossa 747-8 koneessa saimme kaksi ateriaa, ja juotavaa niin paljon kuin pystyi juomaan! Hyvä palvelu oli Lufthansalla saksalaisella tarkkuudella, vaikka lento myöhässä olikin.


    Kuva

32h lennettyämme saavuimme Konalle ja siitä taksilla hotelliin Konan keskustaan viideksi yöksi. Yksi maili maksoi 3.2$ ja loppulasku oli vajaa 80$.

Aamulla sitten syömään, ruoka oli outoa mutta onneksi rasvaista makkaraa ja munakasta sentään oli, lämmitettyjä sokerikuorrutettuja kanelikorvapuusteja oli myös.

Pyörä kasaan ja ajamaan Queen Kaahamanu Highwaytä totutellen lämpöönja juoksua päälle. Pitkää uintia myös, viiden päivän adaptaatio lämpöön tottumiseen oli kireä ja kuumuus iltapäivällä oli kuin huonosti lämmitetty sauna!

Harjoittelu meni mielestäni kuitenkin hyvinja tarkkaan katseltuamme missä syömme sainkin valmistautua kisaan ilman pöpöä.

Kisa-aamun koittaessa olimme jo vaihtaneet hotellia ja Hawai’in kisa alkoi Kona Resort hotellista klo 4:10AM, oli kyllä surkein hotelli josta maksoin 670$ yöltä,mutta vaihtoehtoja ei ollut kun kaikki täynnä.

Aamupalaksi vettä, vaaleaa leipää, sardiineja tulisessa Hot Lousiana kastikkeessa sekä appelsiini, kaikki tämä hotellihuoneessa koska tuohon hintaan ei kuulunut aamupalaa..heh,heh!

Lähdin kisa-alueelle ja pyörään vietyäni juomapullot järjestäydyin karsinaan, joka lipui Banana puun kohdalta kohti uintia,Näin Mark Allenin ja heitin yläfemmat joka ei kuitenkaan osunut, harmi!

Uinnin lähtö oli aivan kaameaa kun ikäsarjani 572 kilpailijaa yrittivät etuilla ja uida eturiviin, lähtö oli n.150m päästä rannasta, uinti lähti osaltani hyvin kun annoin nyrkkien puhua ja menin väkisin muiden väliin, erittäin agressiiviinen alku kilpailulle! Uinti oli paras kolmesta täällä.

T-ykkösellä sitten varpaitten teippaamista ja aikaa paloi turhan paljon, mutta tämä oli suunniteltu, koska en halunnut ottaa riskejä.

Pyörän kimppuun seuraavaksi.. hei missä minun pyörä olikaan? 2500 pyörää ahdettu erittäin pieneen poukamaan.

No löytyihän se ja pääsin matkaan Hawia kohden jossa kääntöpaikka, ja jossa reitti hieman nousee ja sitten laskee takaisin tultaessa, helpotusta ei paluumatkalla tuo puuskittainen vastatuuli joka tuo kuumaa ilmaa laavakentältä.

Olin pistänyt aamulla aurinkovoiteen ja pyörän 50km kohdalla hiki oli jo poistanut sen, mutta onneksi olin varautunut ja rasvasin itseni uudestaan samalla kun poljin, vaikka rasvasin kahteen kertaan niin silti paloin hieman, joten kisajärjestäjän varoitukset kisan keskeyttämisestä palovammojen kohdalla eivät olleet turhia!
Samalla tuli voideltua tangot ja jarrukahvatkin, kun rasvaa levittäessä kädet olivat täysin rasvan peitossa.

Jokaisella huoltopisteellä oli huuhdeltava itseään kylmällä vedellä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, myös banaania ja geeliä piti pystyä ottamaan ja kiittämään vapaaehtoisia joita oli reitillä ja muissa toimissa yhteensä 7500kpl huutamalla Mahalo! Suolan otin kapseleina, 125mg joka puolentunnin välein niin pyörässä kuin juoksussa. Pyörän aikana tuli mieleen mustan maahanmuuttoviranomaisen kysymys sormenjälkeä otettaessa.. hikoiletko sinä? Ja seuraava kysymys oli.. Miksi tulit USA:n, johon vastasin että lomalle.. no siitä alkoi kysymys patteri että miksi en kertonut osallistumisestani kisoihin, jo aiemmin, ja syy oli työkavereiden jotka kehottivat olemaan kertomatta mitään mikä viittaa rahapalkintoihin, olihan voittajalle luvassa 120 000$.

Rengasrikkoja näin yllättävän paljon ja itse olin varautunut vararenkaalla, rautalangalla mahdollisen vaihdevaijerin katkeamisen takia, sekä kolmella litkusella renkaisiin, ja vielä ketjunyhdistäjällä ja ketjunkatkaisija työkalulla+ kolme kpl painekapseleita.

Ajoin sunnitelmallisesti n.220w keskitehoilla, mutta 40-50km kohdalla jo tuntui ettei koneesta saa kunnolla tehoja irti, vaikka nouseva maasto sopi minulle erinomaisesti, yritin kuitenkin välttää turhaa jännittämistä ja pyörittää mahdollisimman rennosti koska tiesin että juoksu tulisi olemaan tappo! Palatessa Hawilta maasto alamäkeä ja tehontuotto oli hiukan vaativampaa, tehojen jäädessä alle kahdensadan koko 112 mailin reitillä, hyvä fiilis jäi kuitenkin parista kommelluksesta huolimatta matkalla.


     Kuva


T2 ja taas jalkojen teippausta sekä vaseliinia ja aurinkorasvaa.
Juostessani vaihtoalueelta pois yllätyin kuinka hyvältä juoksu tuntui.. mutta siitä seuraavan 5km jälkeen oltiin tultu kulminaatio pisteeseen ja aloin miettimään taktiikkaa uudelleen, selvää oli etten tuolla 5:10min/km vauhdilla pääsisi maaliin koska juomapisteet joissa oli pakko pysähtyä jokaisella 1.5-2 mailin välein ja jäähdyttää itseäni vesimukeilla ulkoisesti!

Oli ratkaisun paikka ja halusin varmistaa maalinpääsyn täällä, tänne ei ehkä pääsisi enään koskaan? Noudatin Kiurun taktiikkaa ja juoksin huoltopisteitten välit, enkä antanut itselle lupaa kävellä ennen kuin aid-station alkaa, moni käveli jo 10 mailin jälkeen.. keskeytysprosentti oli kisassa 14%
Monta luhistumista näin ja järjestäjät veivät kilpailijoita ensiapuun.

Juokseminen kuumalla valtatiellä oli yksi elämäni kovimmista, varsinkin kun Energy Labille käännyttäessä ja laskeuduttaessa loivaan alamäkeen ennen kääntöpaikkaa, aurinko tuntui paahtavan juuri oikeasta kulmasta.. samoin kuin pyöräosuudella kääntelit päätäsi ja yritit katsoa tuleeko jostain pilviä auttamaan matkaasi?

Ei tullut, kääntöpaikan jälkeen nousin loivan ylämäen ja aurinko porotti suoraan takanani ja tunsin että kropasta otetaan nyt kaikki irti, epämukavuusalueella oltiin koko ajan vaikka en enää sykkeitä seurannutkaan, oli katsottava kumpi oli kovempi, luonto vai minä? Itseasiassa sykkeet olivat aivan kohtuulliset mutta koska korkeaoktaaninen oli jo 10 mailin juoksun jälkeen tankista loppunut, ei ollut mahdollisuutta nostaa tehoja.

20 Mailin kohdalla alkoi aurinko hiukan jo laskea, nyt menin vain mailin kerrallaan, fiilis parani loppukohden ja otin vielä loppukirin että pääsen punaiselle matolle yksin valokuviin, enkä ruuhkan mukana.

Siitä sitten recovery alueelle kahden toimitsijan taluttamana, yhtä kuskattiin kevyellä pyörätuolillakin, kaksi pizzan palaa ja kaksi hampurilaista sekä olutta ja cokea,
hetken toivottuani, jonottamaan pyörää ja purkamaan sitä taluttaen hotellille matkalaukkuun.

Kisan takia teitä oli suljettu ja jouduimme kävelemään vastakkaiselle tielle jossa poliisi odotti ja antoi taksi kyytimme tulla, matka kohti 40km päässä sijaitsevaa Waikoloa alkoi ja hintalappua tuli miltei 100$ verran.

Kisa-aamu alkoi klo 4.10 AM ja loppui Waikoalan Hiltoniin päästessämme klo 12 PM, pitkä päivä mutta täysikuu oli hieno!

Yhdentoista tunnin tavoite jäi saavuttamatta mutta tärkeintä oli että sain puhtaan suorituksen ja muiston kellon pysähtyessä 11:15:40 aikaan, toki seitsemän viikon valmistautumisaika Tahkon kisaan jälkeen sekä viiden päivän adaptoituminen näihin olosuhteisiin olivat riittämättömiä, tähän kisaan pitäisi saada valmistautua puoli vuotta kunnolla ja mieluimmin lämpöisissä oloissa!

Tästä kilpailusta tuli kuitenkin kruunu minun jo 14 vuotta jatkuneelle triathlonuralle, varsinkin kun tälläiseen kilpailuun lähdettäessä tulee
liian monta aspektia joka voi tuhota kilpailun, ja harmillisesti, sinusta riippumattomista syistä! Muuttujia on liian paljon vielä tähän Covid-19 jälkeiseen aikaan..ja miltei 20 000km matkan päähän! Well Done KU LIKE Stand together.


    Kuva


Hawai’i vaikenee. Harri

Teksti ja kuvat: Harri Riutta.

1 kommentti:

  1. Hienon urheilijan hieno raportti! Kokemus paistoi tekemisessä! Maalialueelle omassa rauhassa oli jo pro-tasoa!! T. Antti Tiri

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.