JNR 2024 Hennan jaloin

Oli synkkä ja myrskyinen yö… 

Tai eipä mulla ole mitään tietoa millainen keli oli Joensuun Areenan ulkopuolella, mutta sisällä oli hyvinkin valoisaa ja tuuletonta. Synkkyys ja myrsky oli vain minun pääni sisällä.

Team Rahola antoi Petteri Jokelalle kiitoksen valokuvista, joita hän on ottanut monissa juoksutapahtumissa.

Olin toivonut saavani tänä vuonna sellaisen tuloksen, johon voisin olla itse tyytyväinen. Aiemmat tämän vuoden satasen juoksut oli mennyt tosi hyvin ja ilman pahempia vaivoja. Nyt oli kuitenkin jo lähtiessä monenmoisia vaivoja, jotka ajattelin kaikki kuvittelevani jännityksen takia. Pahimpana oli perjantaina alkanut polvikipu, joka muuttui matkan aikana pahemmaksi. Hankasalmen Jari-Pekassa huomasin kivun siirtyneen polven takaosaan ja pienenkin portaan astuminen aiheutti kipua. Kurkussani oli ollut ”roskan” tunne jo kaksi viikkoa, mutta sen tiesin olevan itse kuvittelemani asia ja se katosikin heti, kun sunnuntaina pääsin kotiin juoksulta. Mutta kyllä sitä sai yöllä tosissaan nieleskellä Joensuussa!

Peloistani huolimatta juoksu lähti kulkemaan hyvin ja kivuttomasti. Polven kipu helpotti, kun jalat lämpeni. Vessassa jouduin käymään alusta asti noin puolen tunnin välein, olin juonut vähintäänkin riittävästi. Se hieman turhauttikin varsinkin alussa. Mutta jo parin tunnin jälkeen, kun jalkakipuni alkoi ilmoitella itsestään, huomasin pienen vessatauon auttavan kipuun hetkellisesti. 

Tiimiläiset olivat sopineet Kummelihengessä suorittavansa tamppauksen kello 24 ja 04. En uskaltanut tähän osallistua, mutta se sai aikaan hymyjä muissa juoksijoissa. Tamppaus suoritettiin uloimmilla radoilla, jotta emme tapojemme mukaisesti ole tulppaamassa ykkösrataa nopeammilta juoksijoilta.

Maratonin verran taisteltuani alkoi jalkakipu olevan jo niin paha, että jouduin menemään huoltopöydän taakse usein kyykkyyn. Yritin olla siellä matalana piilossa Mr. Presidentiltä, mutta vaikka Ilva muuta väittää, taitaa hänen näkönsä olevan kuitenkin priima. Pienen kyykkäilyn jälkeen pystyin taas jatkamaan kävelyä ja hetken päästä juoksemaan. Kipu tuli aaltoina ja alkoi polven takaa levitä koko jalan takaosaan. Välillä juoksu oli täysin kivutonta (tosin varpaat ja jalkapohjat oli muusina, mutta se on siedettävissä ja normaalia). Ensimmäisen kahvikupillisen jälkeen juoksu oli hetken taas kevyttä ja osasinko  nauttia kaikista helpoista hetkistä. Lopulta koko hommasta ei tullut enää mitään.

Erittäin huono piilo

Ollilan Veikko tarjosi radan varressa kevyttä hierontaa ja lihaksia rentouttavaa ravistelua. Veikko juoksi itse maratonin, mutta oli paikalla koko yön kannustamassa vaimoaan hienoon suoritukseen! Kävin Veikon potilaana kerran ja sain siitä hetkellisen avun. Aamun lähestyessä Veikolla näytti olevan kiirettä ja hierontapisteellä oli koko ajan avun tarvitsijoita.

Anu rentoutumassa

Oli ilo seurata muiden tiimikavereiden hienoja suorituksia. Varmastikaan kenelläkään ei ollut helppoa, mutta sisukkaasti muut tekivät omia suorituksiaan! Teija jaksoi tanssia ja nauttia musiikista. Myös Sandra huomasi etenemisen olevan peräti kevyempää, jos eteni tanssien. Lea painoi menemään tapansa mukaan sitkeästi ja kantoi Susannaa olkapäällään kannustamassa. Arja teki myös upean ennätyksensä, vaikka varpaat oli todella kipeät. Markus ylitti 100km päättäväisesti! 

Yöllä huoltopöydän takana istuessani tiesin, että kisan jälkeen miettisin, miksi en vaan juossut kivun kanssa. Ja silloin jo sanoin itselleni, että muista ettet pystynyt! Itkukin tuli siitä valtavasta harmituksesta. Oikeasti sain kerättyä hyvät kilometrit, mutta vielä en pysty niistä iloitsemaan. Joten nyt iloitsen muiden upeista saavutuksista!

Kisassa nähtiin uusi Suomen ennätys, jonka juoksi Matti Jonkka tuloksellaan 149,395km!

Tein minäkin yhden ennätyksen, nimittäin oman henkilökohtaisen ennätyksen tussaroinnissa. Toivottavasti en tuota ennätystä enää paranna, vaan se saa jäädä tuollaisena ennätystenkirjaan. 

Kiitos jälkeen kaikille tiimiläisille hyvästä seurasta ja myötäelämisestä! Kiitos myös Lehtisen Jaanalle, joka oli mukana reissussamme. Oli kiva tutustua! Joensuun porukka hoiti järjestelyt jälleen moitteettomasti ja kaikki toimi hienosti!

Virkeetä väkee paluumatkalla