Helsinki Spring Marathon Hennan jaloin

Kuva:Petteri Jokela.

     

Käytiin Anun ja Juhanin kanssa palmusunnuntaina juoksureissulla. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta kun olin Helsinki Spring Marathonilla . En tiennyt yhtään millainen reitti ja tapahtuma olisi edessä. Matkalla poikkesimme tuttuun tapaan Iittalan Shellillä 

aamupalalla ja jatkoimme matkaa Pukinmäen urheilupuistoon. Matkalla muuten bongasimme kaksi kurkea ja kaksi hirveä. Hirvet oli onneksi turvallisesti aidan takana!
Ennen starttia näimme monta tuttua juoksukonkaria ja todistimme Marko Halmeenpään palkitsemista vuoden 2024 maratoonarin 2. sijalle. Voitto meni Hasselle, mutta hän ei ollut paikalla.

                                                      

 

Kuva:Petteri Jokela.

 

Juoksu starttasi kello 12 ja ilma alkoi olla mukavan keväinen. Reitti juostiin neljään kertaan. Heti startissa bajamajan ovessa Pasi Kuikka Oy:n (huom. sananmuunnos) mainoskyltti sai hymyn huulille. Takin riisuin jo parin kilometrin jälkeen ja shortsitkin olisi riittänyt jalkoihin. Ensimmäisellä kierroksella oli kiva ihastella kevään merkkejä. Ensimmäisen puisto-osuuden alussa näkyi valkovuokkoja! Ja kohta näkyi myös keltavuokkoja!!! Ja sitten oli toisia sinisiä ja valkoisia kukkia😱 (en ollut koulun biologian tunneilla kovin paljon hereillä) Ihastelin myös kaunista Vantaanjokea. Asfaltti osuudet oli ikävän tuulisia, mutta päätin ettei se haittaa, koska on niin keväinen fiilis☀️ Muutenkin päätin heti alussa, että kaksi ensimmäistä kierrosta menee hyvin ja maisemia ihaillen. Kolmas kierros saa olla hankala ja viimeinen kierros on taas hyvä, koska sehän on viimeinen.

Kuva:Petteri Jokela.

Niinhän se kolmas kierros olikin jo haastavampi eikä olisi enää huvittanut koko touhu. Söin ahkerasti sekä omia, että järjestäjän tarjoamia geelejä. Suolaa otin matkan aikana kahteen kertaan ja onneksi oli taas oma juomapullo mukana. Reitillä oli vain kaksi juomapistettä ja ne ei olisi minulle riittänyt.
Viimeisellä kierroksella muistutin itseäni, että nyt pitää nauttia kaikesta viimeistä kertaa. Viimeisen kerran kaikki kukat, tuuliset pätkät, violetti höyhen maassa bajamajan vieressä, sympaattinen pieni uimaranta, iloiset ja tsemppaavat liikenteenohjaajat sekä yllärinä Niko pyörän kanssa. Se oli todella mukava yllätys! Lopulta saavuin risteykseen, josta nyt sain kääntyä kohti maalia.

Tuuletukset maaliin kääntyessä ja hymy oli herkässä! Kuva:Petteri Jokela.

Kuva:Petteri Jokela.

                          

Loppukiriäkin yritin viritellä, mutta se ei oikein onnistunut. Maalissa sain heti kuulla olevani omassa sarjassani kolmas. Loppuaika oli 4:11:03. Olin tyytyväinen aikaan, koska menin koko ajan mukavuusalueella ja sain silti pidettyä kohtalaisen vauhdin. Takareisi on vaivannut niin pitkään, etten uskaltanut kokeilla lähteä yhtään puristamaan kovempaa.

Kuva:Anu Ossberg.

Anu nappasi myös pokaalin kotiin viemisiksi ollen nopein nainen hurjalla 3:28:51 ajalla! Juhanikin sai vaikeuksista huolimatta todella hyvän ajan 3:49:18! Oli mukava reissuja ja siitä iso kiitos matkaseuralaisille❤️
Kiitos tsempeistä ja kuvista Petteri Jokela!
Myös Silja ja Marika olivat juoksemassa puolikkaalla ja molemmat juoksivat hienot ajat! Heitä en harmikseni nähnyt matkan aikana.

Teksti:Henna Värikoski.