8.6. perjantaina klo 19 merkataan Anun Maratonin reitti. Lähtö Nokian Edenin parkkipaikalta. Tällä kertaa juostaan vain kerran uusittu lenkki (10 km), eli ei siis puolikasta eikä maratoonia. Ilmoita Anulle tulostasi merkkausreitille!
9.6. lauantaina oma tapahtumamme Anun Maraton. ILMOITTAUDU ANULLE TALKOOLAISEKSI, VÄKEÄ TARVITAAN!
15.6. perjantaina lähdetään polkemaan Pirkan Yöpyöräily. Lähtö tapahtuu Hakametsän jäähallilta klo 21. Ilmoittele Anulle jos olet tulossa, tiedetään sitten ketä odottaa paikalle. Jokainen hoitaa ilmoittautumisensa ja maksun itse.
21.6. torstaina järjestää Liikunta Pyörre kesäextratreenin Nokian Liikuntakeskuksella, klo 17-18 treenataan sisätiloissa ja klo 18-19 jatketaan ulkoilmassa, maksu jumppakortilla tai 8,-. Ota uimapuku mukaan, treenien lopuksi voi halukkaat pulahtaa järveen. Tämä treeni ei jätä kylmäksi! Saapuessasi paikalle, saat tietää mitä tunnit sisältää. Luvassa pelkkää nautintoa!!
15.7. sunnuntaina klo 9.00 lintujen liverrellessä lähdetään polkemaan Nokian Liikuntakeskukselta kohti Laukon Kartanoa, yhteen suuntaan n. 34 km. Poiketaan kartanon kesäkahviossa, joten varaa hieman kaffirahaa. Hörpätään sumpit ja ehkä nautitaan jotain hyvää. Virvokkeiden sun muiden nautittujen tuotteiden jälkeen lähdetään polkemaan takaisin Liikuntakeskukselle. Retki tehdään säässä kuin säässä. :) Muista ottaa evästä ja energiaa mukaan.
28.7. lauantaina soudetaan ratkiriemukas 40. Pirkan Soutu. Ja meidän vene/veneet lähtevät taas tuttuun tapaan toisessa aallossa, jonka lähtö on klo 16.00. Ole ajoissa paikalla! Laita tieto osallistumisestasi Anulle. Anu laittaa myöhemmin viitetiedon ja summan teamin sivuille, jolla jokainen voi sitten itse maksaa oman soutunsa. Soutu on annetulla viitteellä hieman edullisempi.
Nautitaan näistä ja tietysti myös monesta muusta hienosta tapahtumasta, joita on tulossa! Ilon kautta!
Sivut
- Etusivu
- Team Rahola esittäytyy
- Cooperi
- Yhteystiedot
- Maratoonarin Muistilista
- Tietosuojaseloste
- Teamin vuosikontrollit
- Teamin vaatteiden hinnat ja maksutiedot
- Juokse Sorvassa -tapahtumat
- Tulevia tapahtumia joissa olemme mukana
- Ystävyysseura Peräkylän Ponnistus
- Tapahtumien toimitsijaohjeet
- SUL:n ja SAUL:n jäsenyys
- Tipaton & Herkuton -ohjeet
- Raholan Kymppi 10.5.2025
perjantai 18. toukokuuta 2018
tiistai 15. toukokuuta 2018
TIPATON JA HERKUTON MA 23.4 - TO 24.5!!!
Torstai on vielä herkuton!!!
Perjantaina saa sitten herkutella!
52€ lahjakortti arvotaan to 24.5.
Perjantaina saa sitten herkutella!
52€ lahjakortti arvotaan to 24.5.
maanantai 14. toukokuuta 2018
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Kalevi Montela – vaatimaton ja monitaitoinen teräsmies
Ensin oli kuularinki, kuula ja Kalevi
Päivä oli 26. toukokuuta vuonna
1971. Helsingissä oli alkamassa sosialistisen internatioonalin toinen
kokouspäivä. Samana päivänä kello 17, kaukana pääkaupungin humusta, Willy Brandtista, Olof Palmesta ja muista tunnetuista ulkomaisista poliitikoista, Montelan kaksoisveljekset, Kalevi ja Olavi, lähtivät ensimmäisen kerran juoksulenkille. Oriveden
metsissä juostun lenkin pituus oli viisi kilometriä – osa matkasta käveltiin.
Veljesten aikomus oli aloittaa säännöllinen juoksuharrastus, jotta pääsisivät
eroon turhista kiloista. Tietämättä minne päätös vielä heidät veisi vuosien
saatossa, veljekset kirjoittivat tuona päivänä suomalaiseen ultrajuoksuhistoriaan
aivan oman kappaleensa ensimmäiset rivit. Montelan veljeksistä on haastavaa
puhua yksilöinä, sama koskee varmaan monia muitakin kaksosia. Kaikesta
huolimatta – ainakin tällä kertaa – keskitymme enemmän Kalevi Montelaan, Team
Raholan teräsmieheen.
- Jo siitä ensimmäisestä lenkistä sen tiesi, että
tämä on nyt menoa. Juoksemiseen syntyi heti voimakas side, joka vaati ja vaatii
edelleen päivittäisen annoksensa. Saman vuoden syksynä oli vuorossa jo
ensimmäinen pidempi juoksu, kun osallistuin Pirkan Hölkkään, joka oli silloin
pituudeltaan 36 kilometriä, kertoo Kalevi Montela.
Juoksu teki tehtävänsä ja kilot
sulivat – samalla myös heittolajeista rakkaimman eli kuulantyönnön kaaret
lyhenivät, juurikin työntäjän varren kaventumisen takia. Kalevi teki valintansa
ja runsaan seitsemän kiloisen rakkaan teräskuulan työntäminen sai väistyä
juoksuharrastuksen tieltä.
Mustien vihkojen kertomaa: Pitääkö juosta?
Tuo suhde tai palo, miksi Kalevi
siitä usein kutsuu juttutuokiomme aikana, on ollut harvinaisen polttava. 47
vuodessa juoksukilometrejä on kertynyt 238 000 eli lähes kuusi kertaa
maapallon ympäri. Ja kaikki tahkotut metrit on merkitty ylös mustakantisiin
vihkoihin.
- Molemmat
jalat ilmassa yhtä aikaa -kriteerin täyttäviä lenkkejä. Vihkoon on merkitty
päivämäärä, juostu matka, juoksuun kulunut aika, sää ja tuntemukset. Jos on
ollut jotakin pikku kipuja, niin sieltä muistiinpanoista nekin löytyvät.
Kilometrejä voisi olla enemmänkin, mutta talvisin tykkään myös hiihtää.
Pienet krempat kuuluvat useimpiin
urheilulajeihin, mutta ainakin ulkopuolisin silmin näyttää siltä, että Montelan
Kalevin, ei vain jalat – vaan koko mies on silkkaa terästä.
- Pitääkö juosta? Niin se ortopedi kysyi vuonna
1972, kun minulla oli kipuja säärissä. Silloin ei vielä paljon tiedetty
penikkataudista. Ensin Tapparan lääkäri Pekka
Alanen hoiti sääret kuntoon kortisonilla, ja vaivan uusiuduttua Hämeen
piirin oma urheilulääkäri Heikki Aho
leikkasi penikat.
No, nyt siis tiedämme minkä
vastauksen ortopedi sai kuulla. Ahon toimenpiteet ovatkin jääneet ainoaksi
kerraksi, kun Kalevin tärkeimpiä juoksutyökaluja eli jalkoja on operoitu
millään instrumentilla. Sehän on sinänsä ymmärrettävää, sillä harva työväline
pureutuu teräkseen.
- Olen aina tarkasti kuunnellut kehoni tuntemuksia.
Jos on ollut jotakin pientä vaivan alkua, niin olen heti pyrkinyt hoitamaan sen
kuntoon hieronnalla, venyttelyllä, kylmägeelillä tai kylmällä sekä pitämällä
yhden päivän pituisen juoksutauon. Yleensä nämä toimenpiteet ovat auttaneet.
Vuosien varrella olen lisäksi lukenut runsaasti urheilulääketiedettä koskevia
teoksia ja kirjoituksia, joista on myös ollut hyötyä.
Suurin salaisuus terveenä
pysymiseen on kuitenkin Kalevin mukaan hänen jalkateränsä rakenne ja
askeltyyli.
- Minulla on käynyt hyvä tuuri, kun olen saanut
tällaiset geenit. Minulla on leveä jalkaterä ja askellan koko jalkaterällä.
Haittapuoliakin on, sillä US13-kokoa (46) olevia juoksukenkiä ei helposti löydy
kotimaisten urheiluliikkeiden hyllyistä.
Kaikesta huolimatta kenkiä tuntuu jostakin
löytyneen, sillä vuosien saatossa niitä on kulunut lähes 150 paria eli
keskimäärin kolmet vuodessa.
![]() |
Kalevin mustat vihot sisältävät kaiken oleellisen juostuista
lenkeistä vuodesta 1971 lähtien.
|
Suomi-juoksu = Kalevi Montela / Kalevi Montela = Suomi-juoksu
70-vuotias Montela puhuu palosta,
geeneistä ja hyvästä tuurista. Jos ulkokuori on kirjoittajan mielestä kuitenkin
terästä, niin mies on muilta ominaisuuksiltaan lämminhenkinen, hyvä tarinan
kertoja ja vaatimaton. Hän ei tee itsestään isoa numeroa, vaikka on eittämättä
yksi suomalaisen ultrajuoksun legendoja ja häntä on tyystin mahdoton sivuuttaa
Suomi-juoksusta puhuttaessa. Suomi-juoksu on maailman toisiksi vanhin, yhä
edelleen joka vuosi järjestettävä ultrajuoksukisa. Kalevi on kolmea vuotta (1972,
1977 ja 1979) lukuun ottamatta osallistunut kaikkiin Suomi-juoksuihin. Saldo on
siis tällä hetkellä 40 kpl 100 kilometrin juoksuja ja kolme 60 km:n juoksua. Omassa
luokassaan kova suoritus ja mitä todennäköisimmin jonkin sortin
maailmanennätys. Osallistumisesta tämän vuoden kisaan hän ei ole vielä tehnyt
päätöstä.
- Kahdeksan tunnin alitusta (7:57:15) Hartolassa
vuonna 1987, juurikin Suomi-juoksun sadalla kilometrillä, pidän parhaimpana juoksusaavutuksenani.
Silloin kaikki meni nappiin. Myös seuraavana vuonna juoksu kulki hyvin, vaikka
aika painui hitusen yli kahdeksan tunnin. Silloin reitillä olleet tietyöt
hidastivat hiukan vauhtia.
Näiden kahden edellä mainitun
kisan lisäksi Kalevi on juossut maaliin ”muutamassa” muussakin kisassa. Saldo
näyttää tällä hetkellä 168 maratonia ja 67 sitä pidempää kilpailua.
- Nämä kisat ovat ikään kuin tulleet mukaan pienenä
bonuksena. Olen kilpaillut monissa maissa, mutta tärkeintä on silti aina ollut
itse juokseminen. Samassa yhteydessä olen päässyt tutustumaan lukuisiin
hienoihin ihmisiin, joita en todennäköisesti olisi muuten tavannut.
Monien Suomi-juoksujen lisäksi
Montelan mieleen ovat erityisesti jääneet Baselin 24 tunnin juoksu (EM 1997) ja
osanottajamäärän takia Los Angelesin Maraton (1988).
- Baselissa oli hieno rata, upea tunnelma
iltavalaistuksineen ja juoksukin kulki mukavasti (203,094 km). Mutta ei sen
aina tarvitse olla kisa, että kokemus jää vahvasti mieleen. Esimerkiksi, kun
olimme Olavin kanssa paikan päällä Albertvillen Olympialaisissa (1992), niin kisojen
aikana Alppiteillä tehty juoksulenkki oli hieno kokemus.
Kun mies tuntuu olevan silkkaa
terästä (maratonennätys 2:53:17), niin onkohan koskaan tullut eteen kisan
keskeyttäminen?
- Sen takia ei ole tullut keskeytyksiä, että ei
olisi maaliin jaksanut, mutta kieltämättä silloin alkuaikoina jäi joku kisa
kesken, kun vatsa reistaili, ja jouduin vähän väliä käymään pusikon puolella.
Olin tankannut väärin. Muutenkin ensimmäisinä vuosina se kilpaileminen oli
enemmän sellaista, että katsotaan nyt miten käy.
![]() |
Kyllä juoksija juoksijan tuntee. Kalevi Montela ja Anu
Ossberg vuoden 2013 Suomi-juoksun lähtötunnelmissa Perniössä.
|
Kalevin vinkit ultrajuoksuun
On selvää, että edellä mainittu ”Katsotaan
miten käy” -valmistautumistaktiikka vaihtui jossakin välissä joksikin aivan
muuksi. Eli miten on esimerkiksi mahdollista päästä sadalla kilometrillä
lopputulokseen, joka alittaa kahdeksan tunnin rajan? Vaikka Kalevi ei sinänsä
ole valmentanut ketään, hän mielellään kertoo näkemyksiään ja on myös antanut
monille hyviä vinkkejä harjoitteluun.
- Viikkokilometrit päälle sadan kilometrin ja ne
koostuvat mm. yhdestä pitkästä lenkistä, joka juostaan loppua kohden
kiihdyttäen vauhtia. Sen lisäksi kerran viikossa 15–20 km:n pituinen lenkki,
jossa ei nyt aivan täysillä juosta, mutta kuitenkin hyvin reipasta vauhtia.
Näiden lisäksi yhtenä päivänä keskitytään tonnin vetoihin radalla. Jos jalat
tämän kestävät, niin sitten ovat mahdollisuudet olemassa eli tarvitaan sekä laatua
että määrää. Kisoissa pitää lähteä matkaan heti hyvää vauhtia ja muistaa, että
huoltopisteille ei jäädä seisoskelemaan.
Suomen kestävyysjuoksussa oli
ennen sekä laatua että määrää, mutta nyt kehitys on ollut pidemmän aikaan
pieniä valonpilkahduksia lukuun ottamatta heikkoa.
- Syitä tähän on monia. Paljon näkyvyyttä saavat
lajit – erityisesti joukkuelajit – kuten esimerkiksi jääkiekko ja salibandy
vievät massasta – joka on matalan syntyvyyden takia liian pieni – parhaimmat
lahjakkuudet. Muiden lajien joukossa on varmasti yksilöitä, joilla olisi hyvät
ominaisuudet tulla huipuiksi myös kestävyysjuoksun puolella. Juoksu on
yksinkertainen laji, mutta kovaa hommaa ja siinä puurretaan paljon yksin. Tämä
ei sovi kaikille.
Tätä et tiennyt jonklööri Kallasta
Tämän kaiken jälkeen luulisi, että
Kalevin elämä on ollut ja on edelleen pelkkää juoksemista. Ei – ei se ole. Se
on paljon muutakin. Jutustelun loppupuolella siirrymme kohti ”Tätä et tiennyt
Kalevista” -osuuteen. Osalla muista harrastuksista tuntuu kyllä olevan jonkinlainen
yhteys toisiinsa, sillä lenkeillään Kalevi esimerkiksi kuuntelee tarkasti
lintujen laulua, sillä hän tunnistaa linnut jo pelkästään niiden ääntelyn
perusteella.
- Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat minulle
tärkeitä. En voisi kuvitella että olisin lenkillä korvanapit päässä.
Lintujen laulusta päästään
kuorolauluun, sillä Montela on harrastanut kuorolaulua lähes yhtä pitkään kuin
juoksua. Hän kuuluu Oriveden kirkkokuoroon ja laulaa siellä bassostemmaa.
- En minä nyt mikään Petri Myllymäen tasoinen kaveri ole, mutta kuorolaulu on mukava
harrastus.
Eivätkä yllätykset suinkaan tähän
pääty. Mies, joka jakoi työkseen Orivedellä postia 44 vuotta, päätti aikoinaan
eläkepäiville päästyään istahtaa uudelleen koulun penkille. Hän meni nimittäin
Sorin Sirkuksen aikuiskurssille opettelemaan jongleerausta. Kuulostaa ihan
siltä kuin, että se aikoinaan rakas teräskuula on saanut uudelleen paikan
Kalevin sydämessä, tosin huomattavasti kevyemmän ilmaan heiteltävän pallon
muodossa.
- Sirkus on aina kiehtonut minua, joten ei se
mikään päähän pilkahdus ollut mennä Sorin Sirkukseen kurssille opettelemaan pallojen,
keilojen ja renkaiden heittämistä. Jongleeraus on sitä paitsi erittäin hyvää
harjoitusta aivoille.
Kalevin sirkustaitelijanimi on Jonklööri Kalla, mutta pakko kysäistä
vielä kerran juttuhetken päätteeksi, että miksi hän yhä edelleen juoksee?
- Kyllä se on se palo siihen juoksemiseen edelleen
niin kova. Se on liekki, joka roihuaa yhä edelleen. Päivästä toiseen.
![]() |
Jonklööri Kalla harjoittelemassa Oriveden maisemissa.
|
Kalevi Montelan kanssa turisi Kaj
Koivumäki
Kuvat: Kalevi Montelan arkisto
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Kevään Cooper
Kevään 2018 Cooper juostaan Lamminpään kentällä lauantaina 12.5. klo 10.00 alkaen.
Saapukaahan paikalle sankoin joukoin, että saadaan aikaiseksi oikein kunnon ryhmäraasto.
Testi on kaikille avoin eikä maksa mitään. Syksyllä testi perinteisesti uusitaan ja paras parantaja palkitaan.
Kysymyksiä saa esittää Markukselle.
ilva.markus@gmail.com
050 5487661
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
VIII Raholan kympin tulokset
VIII Raholan kympin tulokset
|
MIEHET 40 |
||||
1. | Mattila Antti | Kuhmoisten Kumu | 0:38:01 | |
2. | Leppämäki Marko | Ylöjärvi | 0:39:39 | |
3. | Koivisto Rauno | Ikaalisten urheilijat | 0:40:11 | |
4. | Keikka Tommi | KylVe | 0:40:36 | |
5. | Koskela Tuomas | Ikaalisten urheilijat | 0:40:58 | |
6. | Ruuti Marko | AAC Haurala | 0:41:39 | |
7. | Järvinen Tuomas | Tampereen Maratonklubi | 0:43:48 | |
8. | Kangasmäki Marko | Team Rahola | 0:44:33 | |
9. | Sjöblom Juha | Triathlonteam 226 | 0:45:44 | |
10. | Hänninen Jyri | Tampereen Maratonklubi | 0:46:47 | |
11. | Mäkinen Aimo | TT226 | 0:46:56 | |
12. | Pirskanen Juho | 0:47:30 | ||
13. | Lakanen Peetu | MJR Triathlon Team | 0:49:39 | |
14. | Haavisto Tero | Tampere | 0:49:46 | |
15. | Kiiskilä Petri | Ikurin Vire | 0:52:27 | |
16. | Pajanen Esa-Antero | Kaupin Kanuunat | 0:52:42 | |
17. | Rajala Johannes | Ylöjärvi | 0:59:29 | |
18. | Lillia Jarno | MJR Triathlon Team | 1:11:13 | |
19. | Forsell Tero | Hämeenlinna | 1:19:31 | |
20. | Peltomaa Niko | Team Rahola | 1:30:11 | |
Leppänen Petri | Vaajakosken Kuohu | DNF |
MIEHET 50 | ||||
1. | Niemelä Mika | Teivo Stayers | 0:38:33 | |
2. | Borg Matti | Tampereen Maratonklubi | 0:39:42 | |
3. | Lehtinen Juha-Matti | Kempeleen Maratonklubi | 0:40:19 | |
4. | Laitinen Olli-Pekka | Tampere | 0:42:16 | |
5. | Tuokkola Kimmo | Tampere | 0:47:58 | |
6. | Lampinen Pekka | Tampereen Maratonklubi | 0:49:33 | |
7. | Autero Janne | Triathlonteam226 | 0:50:57 | |
8. | Pihlajasaari Kimmo | Swixsport Finland | 0:52:10 | |
9. | Virtanen Petri | Team Rahola | 1:00:25 | |
10. | Kalliala Petri | Ylöjärvi | 1:01:59 | |
11. | Haapamäki Petteri | Team Rahola | 1:02:40 | |
12. | Nylund Markku | Kangasala | 1:03:11 |
MIEHET 60 | ||||
1. | Lehtonen Ensio | Ylöjärven Ryhti | 0:46:02 | |
2. | Saari Timo | Liikuttavat Sastamala | 0:47:17 | |
3. | Aittokallio Jukka | Tampereen Maratonklubi | 0:48:06 | |
4. | Kortelahti Juhani | Punkalaidun | 0:48:13 | |
5. | Kivi Ilkka | Kunto-Pirkat | 0:53:08 | |
6. | Harteva Kauko | Team Raju | 0:55:33 | |
7. | Tiiri Jorma | VSVU-Loimaa | 0:59:16 |
MIEHET 70 | ||||
1. | Pääkkö Väinö | Kunto-Pirkat | 0:48:26 | |
2. | Ahonen Kari | NU | 0:53:02 | |
3. | Soininen Raimo | Hattula | 0:58:20 | |
4. | Kauppila Reijo | Kunto Pirkat | 1:00:25 | |
5. | Arbelius Pauli | Turenki | 1:05:12 | |
6. | Montela Kalevi | Team Rahola | 1:07:18 |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Huomautukset tuloksista marko.silvennoinen44@gmail.com |
keskiviikko 2. toukokuuta 2018
Helsinki10-kisaraportti 28.4.2018
Tuli jo varhain ennen joulua ilmoittauduttua Helsinki10:lle
kesän kisakunnon testausmielessä. Ensimmäinen lappujuoksuni tälle vuodelle!
Jännitys alkoi hiipiä mieleen jo viikon alkupuolella ja sitä ikään kuin yritti
rytmittää elämäänsä järkevämmin nukkumisten, syömisten ja lenkkien suhteen.
Ehdin vetämään yhden reippaamman lenkin kisaviikon alussa testatakseni miten
tossut kulkee. Ihan hyvä fiilis jäi lenkistä – toiveikas olo.
Lauantaiaamuna kävin poimimassa Keken (Keijo Mäkelä) mukaan
starttipaikalle. Juoksukuteet oli laitettu jo valmiiksi päälle, pukkareita ei
nyt ollut. Starttipaikalla oli kaikki ihanat lenkkikaverini ja se nostatti
kisatunnelmaa entisestään. Jännitys ja hyvä fiilis oli käsin kosketeltavaa.
![]() |
Silja ja Keke edustamassa Team Raholaa Helsinki10-juoksutapahtumassa.
Vielä kaikkia hymyilyttää.
|
Vaatteet jätettiin säilytyspusseihin ja lastattiin autoihin,
joiden oli tarkoitus kuskata ne maalialueelle. Keräännyimme starttialueelle
Etelä-Esplanadin mukulakiville odottelemaan. Bongasin 55 min jäniksenä
toimivan Sami Garamin, kuuluisan tv-kokin. Lyöttäydyttäisiinköhän hänen
peesiin? Intohimoisena kokkaajana tuumailin, että saisikohan häneltä reissun
aikana jotain hyviä reseptejä? Järki tuli kuitenkin vielä käteen ja hivuttauduimme
lähemmäksi tunnin jänistä.
Sanoin lähtiessä Kekelle, että mun kanssa ei sitten saa matkalla
puhua, ettei rytmi mene sekaisin. Geeleistäkin yritin kieltäytyä, mutta geelien
voimaan vahvasti uskova Keke lupasi tarjota minulle geelit valmiiksi avattuna.
Hyvää palvelua.
![]() |
Talven treenit eivät ole menneet hukkaan. Silja matkalla
kohti kympin ennätysaikaa ja tunnin alitusta.
|
Reitti kulki pitkin Helsingin kauniita rantoja. Löylykin
ohitettiin. Siinä puljattiin avannossa tiimin kanssa talvipakkasella. Alkukilometrit
menivät reilusti alle 6 min vauhtia. 4 kilometrin kohdalla eteeni ilmestyi
avattu geelipaketti. Pitkin hampain imaisin sen kitaani, vauhti vähän hidastui.
Matkalla oli 2 juottopistettä, josta maltoin hätäisesti kulauttaa sporttijuomaa
suuhuni. Vauhti hidastui taas vähän. Täytyy oppia tehokkaammin juomaan
vauhdissa.
6 kilometrin kohdalla rupesin haaveilemaan jo maaliin
pääsystä. Vauhti oli taas hiukan hidastunut. Ajattelin, että kunhan baanalle
pääsen, niin sitten ei ole enää pitkä matka. Edessäni juoksee kevyen näköisesti pitkäkinttuinen kirittäjäni, huoltajani,
ystäväni. Asetelmat ovat vaihtuneet, nyt yritän pysytellä hänen peesissään, kun
ennen tilanne oli toisin päin. Mutta hyvä näin. Tiimin yhteislenkit ovat
tehneet tehtävänsä.
Ei näy Baanaa! Vielä pitää heittää joku kierros. Eikun vaan
eteenpäin hammasta purren. Vihdoinkin Baana näkyvissä. Vielä puolivälissä Baanaa
ystäväni juoksee rinnalle ja hihkaisee, että alle tuntiin mennään! Ohi painelee.
Saan siitä lisää boostia jalkoihin. Hitsi pääsisinkö minäkin alle tunnin...?
![]() |
Vuoden eka lappujuoksu taputeltu loistavin tuloksin.
|
Maalissa ajanottoon ilmestyvät numerot 59 ja jotain...
epäuskoinen olo! Pienessä hurmoksessa lähdemme keräilemään järjestäjän haalimia
herkkuja mukaamme ja suuntaamaan Kisahallille pesulle. Ihana olo. Vaihdamme
ystävien kanssa fiiliksiä. Ympärillä on tyytyväisen näköisiä ilmeitä.
Nettisivusto on kaatunut, sijoitus ei ole tiedossa, mutta mitäpä siitä.
Kurkkaan facebookkiin ja ystäväni laittaa, että nettoaika 59 min ja ikäluokan
55–59-vuotiaiden 3. sija! En ole uskoa todeksi. Tuntuu hienolta. Oikeita
asioita on tullut tehtyä. Koko talven pakkaset ja tuiskut läpi on tullut
juostua. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden päätavoitetta.
Silja Hormia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)