Tuli jo varhain ennen joulua ilmoittauduttua Helsinki10:lle
kesän kisakunnon testausmielessä. Ensimmäinen lappujuoksuni tälle vuodelle!
Jännitys alkoi hiipiä mieleen jo viikon alkupuolella ja sitä ikään kuin yritti
rytmittää elämäänsä järkevämmin nukkumisten, syömisten ja lenkkien suhteen.
Ehdin vetämään yhden reippaamman lenkin kisaviikon alussa testatakseni miten
tossut kulkee. Ihan hyvä fiilis jäi lenkistä – toiveikas olo.
Lauantaiaamuna kävin poimimassa Keken (Keijo Mäkelä) mukaan
starttipaikalle. Juoksukuteet oli laitettu jo valmiiksi päälle, pukkareita ei
nyt ollut. Starttipaikalla oli kaikki ihanat lenkkikaverini ja se nostatti
kisatunnelmaa entisestään. Jännitys ja hyvä fiilis oli käsin kosketeltavaa.
 |
|
Silja ja Keke edustamassa Team Raholaa Helsinki10-juoksutapahtumassa.
Vielä kaikkia hymyilyttää.
|
Vaatteet jätettiin säilytyspusseihin ja lastattiin autoihin,
joiden oli tarkoitus kuskata ne maalialueelle. Keräännyimme starttialueelle
Etelä-Esplanadin mukulakiville odottelemaan. Bongasin 55 min jäniksenä
toimivan Sami Garamin, kuuluisan tv-kokin. Lyöttäydyttäisiinköhän hänen
peesiin? Intohimoisena kokkaajana tuumailin, että saisikohan häneltä reissun
aikana jotain hyviä reseptejä? Järki tuli kuitenkin vielä käteen ja hivuttauduimme
lähemmäksi tunnin jänistä.
Sanoin lähtiessä Kekelle, että mun kanssa ei sitten saa matkalla
puhua, ettei rytmi mene sekaisin. Geeleistäkin yritin kieltäytyä, mutta geelien
voimaan vahvasti uskova Keke lupasi tarjota minulle geelit valmiiksi avattuna.
Hyvää palvelua.
 |
|
Talven treenit eivät ole menneet hukkaan. Silja matkalla
kohti kympin ennätysaikaa ja tunnin alitusta.
|
Reitti kulki pitkin Helsingin kauniita rantoja. Löylykin
ohitettiin. Siinä puljattiin avannossa tiimin kanssa talvipakkasella. Alkukilometrit
menivät reilusti alle 6 min vauhtia. 4 kilometrin kohdalla eteeni ilmestyi
avattu geelipaketti. Pitkin hampain imaisin sen kitaani, vauhti vähän hidastui.
Matkalla oli 2 juottopistettä, josta maltoin hätäisesti kulauttaa sporttijuomaa
suuhuni. Vauhti hidastui taas vähän. Täytyy oppia tehokkaammin juomaan
vauhdissa.
6 kilometrin kohdalla rupesin haaveilemaan jo maaliin
pääsystä. Vauhti oli taas hiukan hidastunut. Ajattelin, että kunhan baanalle
pääsen, niin sitten ei ole enää pitkä matka. Edessäni juoksee kevyen näköisesti pitkäkinttuinen kirittäjäni, huoltajani,
ystäväni. Asetelmat ovat vaihtuneet, nyt yritän pysytellä hänen peesissään, kun
ennen tilanne oli toisin päin. Mutta hyvä näin. Tiimin yhteislenkit ovat
tehneet tehtävänsä.
Ei näy Baanaa! Vielä pitää heittää joku kierros. Eikun vaan
eteenpäin hammasta purren. Vihdoinkin Baana näkyvissä. Vielä puolivälissä Baanaa
ystäväni juoksee rinnalle ja hihkaisee, että alle tuntiin mennään! Ohi painelee.
Saan siitä lisää boostia jalkoihin. Hitsi pääsisinkö minäkin alle tunnin...?
 |
|
Vuoden eka lappujuoksu taputeltu loistavin tuloksin.
|
Maalissa ajanottoon ilmestyvät numerot 59 ja jotain...
epäuskoinen olo! Pienessä hurmoksessa lähdemme keräilemään järjestäjän haalimia
herkkuja mukaamme ja suuntaamaan Kisahallille pesulle. Ihana olo. Vaihdamme
ystävien kanssa fiiliksiä. Ympärillä on tyytyväisen näköisiä ilmeitä.
Nettisivusto on kaatunut, sijoitus ei ole tiedossa, mutta mitäpä siitä.
Kurkkaan facebookkiin ja ystäväni laittaa, että nettoaika 59 min ja ikäluokan
55–59-vuotiaiden 3. sija! En ole uskoa todeksi. Tuntuu hienolta. Oikeita
asioita on tullut tehtyä. Koko talven pakkaset ja tuiskut läpi on tullut
juostua. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden päätavoitetta.
Silja Hormia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.