Narvan kyläbistron reissu 20.8.2023

Jo joskus viime vuoden lopulla puhuttiin, että Narvan kyläbistron eväät on koettava myös kesällä kera pyöräretken, kun olimme nauttimassa bistron maistuvista pizzoista tuolloin. Ensimmäinen yritys meni mönkään heinäkuussa, kun eihän me täällä maalla tajuttu, että Narvan kaltaisessa metropolissa olisi niin kova kuhina, ettei mukaan mahdu, jollei varaa pöytiä hyvissä ajoin. No, sitten koitettiin uudestaan teemalla "elokuussa ehtii" ja hyvinhän sitä sitten ehdittiinkiin. Varattiin pöydät ja nyt mentiin ajatuksella, että jos keli ei salli pyöräretkeä, niin mennään sitten autoilla tai muilla ladattavilla laitteilla. 

Kohti kohdetta

Mukaan ilmoittautui kymmenen tiimiläistä ja lopulta saatiin ihan täydellinen sää myös pyöräretkeä varten. Lähtö oli Sorvan kylästä ja kohde oli Narvan kylä, eli siis mentäisiin 27km suuntaansa Sorvan kylältä Narvan kylälle ja takas. Reitti on siitä erikoinen, että mennessä on monia mäkiä, mutta paluumatkalla ei yhtään.

Pyöräiltiin siis Narvaan kovalla innolla ja matkan aikana nähtiin ja koettiin kaikkenmoista eli maalaismaisemaa ja hyvää mieltä ja kaikkea mitä hienoon elokuiseen päivään voi toivoa. Ihan loppumetreillä Anu pongasi jopa virtahevonkin.

Hippopotamus, laji: amphideus

Päästiin hyvillä mielin kyläpanimon/bistron pihaan ja moni siinä sitten otti vesihuikkaa ja ihmetteli selän hikeäkin, paitsi yksi pariskunta oli yllättävän fressi, kova kunto on siis vain harvojen herkkua.

Perillä viimeinkin

Meidät toivotettiin tervetulleiksi bistroon astuessamme sisään näyttävän terassin läpi kulkiessamme. Laskeuduimme pöytäämme, joka oli meille jo kovin tuttu aiemmilta käynneiltämme, johon saimme nopsaan hyvää palvelua. Panimon tuotteista jokainen valitsi oman mieluisan juomansa ja samalla jätimme tilauksen sisään syömisien osalta myös. Listalta löytyy niin herkullisia pizzoja ja muuta, että ihan vesi herahtaa kielelle tätä kirjoittaessakin. Meidän pöytään tuotiin tällä kertaa kaikille pizzoja, joista Kalevi-pizza oli useimipien suosikki.

Skål!

Ruokia odottaessa aika kului nopsaan porukan kanssa jutustellen ja ihmetellen kuinka suosittu paikka tosiaan on, Porukkaa tuli ja meni koko ajan.

Menusta löytyy varmasti hyvää

Palvelu pelasi ja ruoka saatiin nopeasti ja yllättäen se myöskin hävisi lautasilta nopeasti. Herkullista!!!

Se o viimese päälle!

Paluumatkalla pysähdyttiin Narvan kyläkauppaan hakemaan jätskit ja taisi joku ottaa jonkun tikkarihärpäkkeenkin.

Just pictures, no words.

Matka jatkui muutamia kilometrejä, jonka jälkeen pysähdyttiin maalaistalon pihaan pystytettyyn pop-up-kahvilaan, jossa nautiittiin lisää jälkkäriä kahvia, omenapiirakkaa, lättyjä ja mukaan sai vielä iltaluettavaakin kattavasta kirjavarastosta sekä ostaa vintage-tuotteita. Matkaan lähti kirjallisuutta sekä kissa-naulakko.

Siitä sitten päästeltiin porukalla Sorvan kylälle, josta jokainen jatkoi matkaansa hienossa elokuisessa alkuillassa mihin sitten jatkoikaan.

Kiitos kaikille mukana polkijoille!

A&M

Masokistin Unelma 2023

 Eerikan seikkailut Paloheinässä, Masokistin Unelmassa

Perjantaina startattiin kohti Hotelli Korpilampea. Matkalla pysähdyttiin kauppaan täyttämään juoma ja eväsvarastot. Vaikka Kilvan nimellä ei huoneita löytynytkään, kaikille löytyi silti loistava yösija. 

Oltiin perillä ensimmäisenä, Markus, Anu, Arja, Henna ja minä, joten Anun johdolla päätettiin tehdä pieni kävelyretki Korpilammen ympäri. Omia polkuja, tottakai. Reitin varrella opittiin mm. miksi siellä oli niin paljon jäkälää ja naavaa. RIKKIdioksidia oli ilmassa niukalti, vai oliko?

Kärkikaksikon jälkeen ei enää naavaa esiintynyt poluilla

Korpilampi

 

Loppu porukan saavuttua syötiin yhdessä hotellin ravintolassa. Annoksia jouduttiin odottamaan piiiiiitkään, mutta oli se ruoka sitten hyvää, kun se vihdoin saapui.

 

Papusoppaa odotellessa

Sitten porukka vetäytyi huoneisiinsa valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen. Meillä on Hennan kanssa jo hyvin selkeiksi muodostuneet rutiinit ja vaikka sängyt olivat nyt taas eripäin, niin selvisimme iltajännityksistä ja uni tuli.

 

Aamulla aikaisin kohti Paloheinää, huoltopöydät pystyyn ja puskan kautta lähtöviivalle.

Juoksusta ei hirveästi taas ole muistikuvia. Ensimmäinen 50 km oli suhteellisen mukavaa menoa ja sitten ei enään niin mukavaa. Viimeiset 15 km olin melko hiljainen ja seurasin Hennaa vaan kiltisti kohti maalia, hän jaksoi vielä rupatella jotakin. Huoltopäällikkö-Kilva hoiti hommansa mallikkaasti, aina oli toivottu cocktail pullossa valmiina ja täysin sulaneet suklaapatukatkin hän taikoi syömäkuntoisiksi. KIITOS!

 

Huoltopöytä ei meinannut pysyä pystyssä

Kivaa oli taas ja ensi vuonna uudestaan

Masokistin Unelma oli taas nimensä veroinen. Kiitos Hennalle juoksuseurasta ja Kilvalle huollosta ja kaikille muille kannustuksesta!! Ja kaikille onnittelut omista juoksuista, olihan meillä taas hieno edustus paikalla!

Pidetään raportin pituus näin maltillisena, kun juoksumatkakin oli niin maltillinen 😊

Eerika

Tiirismaa Trail -23

 Tiirismaa trail Hollolassa 2023

5.8.2023 olin Tiirismaa trail maratonilla, matkoina oli myös 8km, 12km ja puolimaraton. Kokemus oli mukava, järjestelyt olivat hyvät, suihkua ei ollut käytössä, mutta järveen olisi voinut mennä pulahtamaan.

Reitti oli todella mäkinen niin kuin tapahtuman infossa sanottiin ja niistä sai hyviä haasteita. Polut olivat mukavasti kuljettavia, itsekin pystyin ottamaan juoksuaskelia tasaisella polulla eli suosittelen. Reitin varrella oli 3 huoltopistettä, reitti juostiin kahteen kertaan, huolloissa tarjoiltiin urheilujuomaa, vettä, banaania, perunalastuja, karkkia, vauhtikarkkia sekä hyvää kannustusta eli tarjoilu oli todella runsas. Merkintä reitillä oli täydellinen, joten eksyä ei voi. Messilän rinteet tuli tutuiksi ja niiden kauniit maisemat, joista oma suosikkikohta oli näkymä järvelle rinteen huipulta. 

Ensimmäinen kierros piti selvittää 4 tunnissa maratonilla, jotta pääsisi toiselle kierrokselle eli aikaa ei ole ylimääräiseen minun tahdilla etenevällä. Juotavaa kului huikea määrä sekä huoltopisteillä että omasta repusta, sillä hikihän oli valtaisa mäkiä tallatessa. Reittiä edetessä nautiskelin geelejä ja muuta energiaa, joita sai kulumaan hyvän määrän, jotta lihakset jaksoivat painaa menemään ilman väsymystä. Sauvoja oli vain harvoilla apuna, minäkin jätin sauvat kotiin ja totesin, että se oli minulle oikea päätös. 

Tapahtuman jälkeen oli tarjolla kattava lounas sekä kattavan tuotekassin sai ennen lähtöä jokainen, jossa oli muun muassa leipää, pullaa, kauraryynejä, mysliä, putkihuivi, panta... Ainoa puute oli tuo pesumahdollisuus, joka oli siis järvessä pulahdus halukkaille. Onneksi maasto oli kuivaa suurimmaksi osaksi, vaikka oli satanut monta päivää eli vain muutama kurakohta reitiltä löytyi, joten ei tarvinnut mennä ihan kuraisena kotiin, vaihdoin vaatteet puhtaisiin ja uiminen sai jäädä toiseen kertaan.

Tämä tapahtuma vei minun sydämen ja varmasti osallistun myös uudelleen ja voin suositella tapahtumaa lämpimästi kaikille. Iso kiitos järjestäjille, jotka tekevät tapahtumasta tapahtuman.

Anu

SUL ja SAUL

Tuosta yläpalkista löytyy tietoa SUL:n ja SAUL:n osalta jäsenille, jotka haluavat mitellä vaikka suomenmestaruuksista ja niihin vaadittaviin lisensseihin yms.

Jatkossa Team Rahola maksaa SAUL:n jäsenmaksun seuran osalta. Jokainen jäsen huolehtii lisenssin ja muut ihan itse.

Gowerin tietopläjäys

Halukkaille Goweriin lähtijöille info Sorvassa la 23.9. klo 11.00.

Elokuussa ehtii!

Sorvasta Narvaan ja vielä takaisinkin su 20.8. klo 11.30, jos keli sallii, niin mennään pyörillä, jos ei, niin sitten autoillaan ja lähdetään hieman myöhemmin.

Reissun tarkoitus on siis paikata aikaisempi Narvan kyläbistron ruokareissu. Pöytävaraus on klo 13.30 ja ruoka tilataan paikanpäällä. 

Matkaa kertyy yhteen suuntaan n.27km ja se mennään siten, että kaikki pysyy hyvin mukana.

Bistron menu voit tarkastella tästä.

Siispä, polkaistaan tai autoillaan kyläbistrolle ja syöpötellään hyvät eväät siellä ja sitten turautetaan takaisin Sorvaan. 

Ilmoita Anulle ke 9.8. mennessä lähdöstäsi, niin tiedetään ilmoittaa oikea määrä ruokailijoita!

Kainuu Trail 2023

Kainuu Trail 2023  

Tämä Hossan kansallispuistossa järjestettävä tapahtuma antoi meille mahdollisuuden juosta poluilla pidempi matka hieman helpommassa maastossa. Olimme jo kahdesti juosseet Ylläksen 66km matkan ja 100km olisi niissä maastoissa ollut meille liikaa. Saimme houkuteltua reissuun mukaan Simon ja Kirsin. Heillä oli sama tilanne juoksujen suhteen. Toisaalta meitä kiehtoi vähän erilainen tapahtuma ja maisemat.

Kainuu Trail oli mittasuhteiltaan selvästi pienempi kuin Nutsin tapahtumat. Matkavaihtoehtoja löytyi kuitenkin jokaiseen makuun: 10,21,38,55 ja 78km. Me neljä hurjaa ilmoittauduttiin tietenkin pisimmälle matkalle ja viides tiimiläinen Vuoren Petri päätyi lopulta 55km:lle. Mukavaa oli, että kaikkien matkojen lähtö ja maali oli samassa paikassa, Hossan luontokeskuksessa. Lähtöajat oli kivasti porrastettu matkojen mukaan ruuhkien välttämiseksi. Pieni huomio kun valitsee juoksumatkaa, niin järjestäjän ilmoittamat nousumetrit eivät pidä paikkaansa vaan ovat noin puolet siitä. Meidän kelloihin nousua kertyi 1330m luvatun 2700m sijaan. Ehkä ovat laskeneet nousut ja laskut yhteen. 

Tapahtumassa oli tänä vuonna ennätysmäärä osallistujia 424 juoksijaa. Hossa on pieni paikka, jossa majoitusta on tarjolla rajoitetusti. Jos sinne suunnittelee menevänsä, kannattaa majoitus varata hyvissä ajoin. Itse päädyimme Camping Hossan Lumoon, koska luontokeskukselta ei enää majoitusta löytynyt. Camping sijaitsi vain 5km kisapaikalta, oli edullinen, viihtyisä ja hienolla paikalla oleva leirintäalue. 

Mökki ja me 4

Vaikka tapahtuma oli pieni, niin siitä huolimatta oli gps-seuranta pitkänmatkalaisille, YouTube maalikamerakuvaa selostuksineen ja live tulospalvelu. Hieman oli Pro-tunnelmaa kun meilläkin oli ensimmäistä kertaa gps-mokkula repussa.

 

Mielen lujuutta vai järjen köyhyyttä, 78km Julma – Ölkky

78km matka starttasi ensimmäisenä klo 6 aamulla 29 juoksijan ryhmänä. Tiimi oli siis oikein hyvin edustettuna. Reitin alussa oli positiivista, että asvalttiosuus oli vain 200m ja sen jälkeen alkoi heti ihanat kumpuilevat neulaspolut. Kirkasvetisiä järviä, lampia ja puroja, tuulessa nitiseviä keloja ja ihania laavuja tulipaikkoineen. Kaikkea kaunista ei malttanut jäädä valokuvaamaan.

Koska matka ole meille vähän ylipitkä, niin otimme taktiikaksi edetä huoltopiste kerrallaan (6kpl n.10km välein). Kaikki ylämäet kävelimme sauvoja apuna käyttäen jalkoja säästellen. Tällä taktiikalla matka eteni mallikkaasti ensimmäiset kaksi huoltoväliä Isovalkeainen 8,8km ja Julma-Ölkky 9,4km. 

Seuraava lenkki olikin Julma-Ölkyn kierto (9,9km) takaisin samalle huoltopisteelle. Tämä väli oli reitin ylivoimaisesti teknisin ja korkeuseroiltaan haastavin. Tosin maisemat olivat kerrassaan upeat. Meidän taidoilla tämä väli pääosin käveltiin. Lopulta meidän pienet juoksuyritykset kostautui molempien kaatumisina, mutta matka jatkui pienin mustelmin ja revennein housuin. Lopulta saavuimme toisen kerran Julma-Ölkyn huoltoon, jossa iloiset tsemppaavat huoltajat ottivat meidät vastaan. Tätä kierrosta muistelimme vielä illalla mökillä Kirsin ja Simon kanssa lämmöllä. Totesimme melkein yhteen ääneen, että olipahan se Ölkkyjen Ölkky.

Elli ja Tahvo Julma-Ölkyllä (kuva Mikko Turunen)

                                           

Kirsi (kuva Mikko Turunen)

Simo (kuva Mikko Turunen)

Seuraavaa Isovalkeisen toista huoltopistettä kohti (10,9km) edetessä matka alkoi kummasti painamaan jaloissa. Tämä enteili loppureitille tuskaisia kilometrejä. Tässä alkoi totuus valkenemaan, että olimme harjoitelleet erinäisistä syistä ihan liian vähän ja ilmoittautuminen näin pitkälle matkalle oli järjen köyhyyttä. Väsymys painoi jaloissa ja mieli alkoi tekemään kepposiaan, kelloa ei uskaltanut vilkaistakaan. Tässä vaiheessa mieleen pääsi livahtamaan käsitys loppumatkasta, ettei olla edes puolivälissä vielä. Tästä ei ääneen mainittu sanaakaan, onneksi…

Sinnikkäästi edeten maasto muuttui koko ajan helpommaksi. Hyvin pieniä juoksuosuuksia pystyimme ajoittain ottamaan. Seuraava huoltoväli Kokalmuksen ensimmäiseen huoltoon (7,3km) oli myös erittäin kaunis ja juostava pätkä, tosin me emme kyenneet enää juuri juoksemaan. Maisemat olivat todellista silmäkarkkia Muikkupuroineen, harjujonoineen ja järvimaisemineen. Valitettavasti valokuvaamiseen ei enää energiaa riittänyt. Nämä maisemat tulemme näkemään toivottavasti myöhemmin retkeilyn merkeissä.

”kuuluisaa neulaspolkua”

Kokalmuksen ensimmäiseen huoltoon saavuttuamme matkaa oli takana 46,6km ja edessä odotteli 18,5 km Kokalmuksen kierros, jolta paluu samalle huoltopisteelle. Tässä kohtaa olisi ollut niin helppo lyhentää matkaa ja painaa suoraan maaliin, mutta sehän ei ollut vaihtoehto. Meitä oli tälle reittivälille lähdössä enää neljä, eli me ja n. tunnin perässä tulevat Kirsi ja Simo. Huoltoporukoilla oli melkoinen odottelu, että saapuisimme sinne uudelleen. Tälle kierrokselle lähtö vaati mielen lujuutta ja siitä selviytymiseen auttoi pieni menninkäinen eli Anu, joka kuiskutteli tiukasti korvaan, että maaliin asti. Olemme nähneet, miten Anu on selviytynyt 160km matkasta tuntureilla, niin meidän täytyy selvitä puolta lyhyemmästä matkasta, vaikka mikä olisi. Tämä väli oli niin ihanaa juostavaa neulaspolkua koko matkan. Olisipa ollut voimia edes pienelle hölkälle. Jokainen tuulen kaatama kelohonka kutsui istumaan ja lepäämään. Kierroksen lopussa oli lähes piikkisuora kumpuileva 5km pitkä soratieosuus, joka osoittautui raskaaksi ja tylsäksi. No, selvisimme kuin ihmeen kaupalla kierroksesta ja saavuimme Kokalmuksen huoltoon toisen kerran. Siellä kuulimme, että Simo ja Kirsi oli saapumassa tuolle soratieosuudelle. Tämä tieto sai meidät niin iloiseksi. Tiesimme, että me kaikki selviämme maaliin asti. 

Kokalmuksesta maaliin oli tosin vielä 12,9 km ja tämä mäkinen ja haastava osuus imi kyllä kaiken energian mitä enää jäljellä oli. Energioita ei oltu tankattu tarpeeksi ja väsymyspalelukin iski. Kilometrit piteni ja mäet jyrkkeni. Maali lähestyi kuitenkin askel askeleelta. Onneksi reitti oli kauttaaltaan todella hyvin merkattu, ettei väsyneenäkään päästy eksymään. Maalissa meitä odotti ensiapuhenkilökunta taputtaen ja olivat onnellisia, kun Team Rahola raahautui ehjänä maaliin asti eikä elvytystä tarvittu. Ehdimme pikaisesti syömään keitot ja saunoa kun Kirsi ja Simo sieltä ”hyvävoimaisina” saapui maaliin. Myös Petrin suoritus oli mennyt hienosti ja oli tullut meitä ottamaan vastaan maalialueelle. Myös Petri oli huomannut maaston vaativuuden ns. helppoudesta huolimatta. 

Petrin tehokasta menoa (kuva Hannu Huttu)

Yhdessä mökillä tapahtumia läpi käydessä totesimme, että tämä oli meidän kaikkien maksimisuoritus. Tästä eteenpäin alkaa matkat lyhenemään ja alamme nautiskelemaan polkujuoksusta. Loppufiilikset olivat niin huikeat kaikesta järjestelyistä, huoltoväestä, reitistä, maisemista ja ihanista poluista. Täältä löytyy varmasti jokaiselle ja kaiken tasoiselle liikkujalle oma matka. Ja jos on paremmassa kunnossa kuin me, niin juostavaa polkua riittää. Suosittelemme lämpimästi.

Kotona pyykkejä ripustaessa huomasimme jo suunnittelevamme isompien juoksureppujen ostoa (8 tai 12l) ja harjoittelun tehostamista seuraavaa koitosta varten…