sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tammikuun raholalaiset: Evikosket

Vuoden 2013 ensimmäisenä kuukauden raholalaisena esitellään kaksi henkilöä, jotka muodostavat tiiviin liikunnallisen yksikön: Mr & Ms Evikoski.  

Vierivät kivet eivät sammaloidu 


Raholan jumppien vakiokalustoon kuuluu pirteä pariskunta, jolle liikunta on ehkä enemmän elämäntapa kuin harrastus. Maria ja Jussi Evikoski ovat urheilleet aktiivisesti koko ikänsä, ja nyt, kun kummankin jälkikasvu on varttunut aikuisiksi, yhteinen liikuntaharrastus kutsuu paria 4-5 kertaa viikossa. Kesällä useamminkin, jos keli on houkutteleva.

Marialla on vankka liikuntatausta lentopallosta, jota hän aikanaan pelasi Ylöjärven Ryhdin riveissä ykkösdivarissa ja pelaa yhä työnantajan puulaakiporukassa. Muutkin joukkuelajit ovat Marialle mieluisia, ja ennakkoluulottomana ihmisenä ”kaikkia lajeja on kokeiltu paitsi kahvakuulaa”. Raholan liikkarilla Maria aloitti aikoinaan sulkapallon merkeissä, nykyään lempilajeihin lukeutuvat jumpat, spinning ja juoksu.

Jussin liikuntahistoriaan kuuluu yleisurheilua, työmatkapyöräilyä, kamppailulajeja; nykyään tosin useimmiten listalla on pumppia, spinningiä ja juoksua. Mies on myös innokas uimari, jopa siinä määrin, että muutamia vuosia sitten ui kymmenen parhaan joukkoon valtakunnallisessa kampanjassa, jossa kerättiin tietyllä ajanjaksolla uituja kilometrejä. Tuolloin Jussi kävi kauhomassa hallissa kuusikin kilometriä kerrallaan. Ja oli niin jääräpää, että vietti altaassa vappuaatonkin, koska oli virittänyt toisen samanlaisen kanssa kisan kilometreistä. Vetisen vapun ansiosta Jussi voitti tiukan kamppailun. Uintikilometrejä kertyi yhteensä 194km.

Liikunta tiivistää ihmistä ja oloa 

Evikosket arvostavat liikunnan tuottamaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Molemmat lähtevät yleensä jumpalle tai lenkille yhtä innokkaina, ja jos sohva tuntuu toisesta liian kutsuvalta, virkeämpi osapuoli komentaa vetelämmän ruotuun. Roolit kuulemma vaihtelevat.

– Liikunta auttaa työssä ja arjessa jaksamisessa – ja ennen kaikkea antaa mahtavan hyvänolon tunteen, kun on oikein rehkinyt, perustelee Maria urheilumotivaatiotaan.

– Onhan se kiva myös huomata, kuinka säännöllinen liikunta "tiivistää”, muistuttaa Jussi, joka on tiivistänyt itseään tietoisesti vuoden verran. Vaimo tosin epäilee, että miehen lämmin ja syvä suhde ohrajuomaan saattaa hidastaa prosessia.

Burana ei aina ihan riitä 

Koko ikänsä aktiivisesti liikkuneet eivät ole täysin säästyneet urheiluvammoilta. Maria on telonut toisen olkapäänsä lentopallossa ja Jussilla prakaavat polvet. Maria myöntää, että vammojen hoito tahtoo välillä jäädä liiaksi buranan varaan.

– Vuosi sitten itselläni oli kolme rasitusmurtumaa jalkapöydässä. Sitten vasta oli pakko mennä lääkäriin, kun töissä ei enää pystynyt laittamaan turvakenkää jalkaan saati kunnolla kävelemään. Rassaa muuten vieläkin, kun en silloin malttanut huilia kuin 1,5 viikkoa määrätyistä 4 viikosta, hän tunnustaa.

Mieleenpainuva maraton takana

Mitään sen kummempia tavoitteita Evikosket eivät liikkumiselleen aseta, liikunnan ilo riittää. Maria huomauttaa, että aina välillä on kiva koittaa omia rajojaan, kuten pariskunta teki Reykjavikissa juoksemalla Team Raholan riveissä elämänsä ensimmäisen maratonin. Se oli molemmille mieleenpainuva kokemus, vaikka pieniä vastoinkäymisiä ensikertalaiset kohtasivat.

Onnelliset maratoonarit maalissa! Kuva: AnuMarkus
Maria ei saanut urheilujuomia imeytymään, vaan nesteet hölskyivät mahassa, kunnes noin 30 km kohdalla oli pakko ns. heittää laatat. Sen jälkeen olo oli kuitenkin kuin uudestisyntyneellä. Jussilla puolestaan alkoivat jalat tuntua huomattaan painavilta jo 20 km kohdalla: mies itse arvioi, että pitempiä lenkkejä olisi saanut olla takana enemmän.

Sisulla ja sinnikkyydellä pariskunta selvitti kaikki kilometrit maaliin asti – eikä Maria kärsinyt edes puujaloista seuraavana päivänä (toim.huom: kadehdittavan kummallista!).

Salainen alamäki edessä? 

Kaiken kaikkiaan Evikoskien ensimmäisestä maratonmatkasta jäi kuitenkin myönteinen muisto.

– Säät olivat hyvät ja porukka mukavaa ja kannustavaa. Se vaan mentiin niin hiljaa.., aloittaa Maria.
– Sen piti olla ensimmäinen ja viimeinen maraton, mutta…, huomauttaa Jussi.
– .. että mulla jäi vähän nälkä juoksemiseen. Meidän salaisissa suunnitelmissa on juosta jokin oma maraton, Maria kaavailee.
– Jokin helppo alamäkimaraton, Jussi tarkentaa.

Team Raholan vuoden 2013 ulkomaankohteen eli Dublinin Evikosket ovat jo kolunneet, joten ”salainen alamäkimaraton” sijoittunee johonkin toiseen paikkaan. Sen enempää infoa he eivät vielä suostu suunnitelmasta kertomaan.

Matkustaminen irrottaa arjesta

Jussi ja Maria Skotlannin nummilla.
Liikunnan ohella Evikoskien rakas harrastus on matkailu. Pariskunta käy 4-5 kertaa vuodessa ulkomailla, jos aikataulut sen suinkin sallivat. Euroopan kaupungeista on koluttu mm. Berliini, Budapest, Dublin, Edinburgh, Frankfurt, Köln, Lontoo, Pariisi, Praha, Tallinna, Zürich … ja Euroopan ulkopuolelta on tullut nähtyä esimerkiksi Azorit, Turkki ja Thaimaa.

Matkailussa Evikoskia viehättää seikkailun tuntu sekä uusien ihmisten ja nähtävyyksien löytäminen. Lennot varataan ja majapaikat bongataan itse netistä, valmiiksi suunnitellut ryhmämatkat eivät ole heitä varten.

– On ihana huomata, että menitpä minne hyvänsä, niin aina pärjää – toisinaan hyvin ja toisinaan vähemmän hyvin. Pois kotoa on irti arjesta totaalisesti, Maria perustelee.

Reissussa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, ja muistiin on jäänyt mm. Vatikaanin huikea Pietarin kirkko, sukeltaminen Thaimaassa Similan saarilla ja norsuratsastus viidakossa sekä Kultaisen Liigan kisat Zürichissä. Ja se, kun korkeanpaikankammoinen Jussi sai paniikkikohtauksen puolivälissä matkalla kohti Eiffel-tornin huippua; tai se, kun turkkilainen taksikuski kiidätti pariskuntaa yöllä majapaikkaan Alaniaan, ja ajoi pikku kotterollaan kilpaa ambulanssin kanssa kapeilla vuoristoteillä.

Myös kulttuuri kiinnostaa

Evikoskien elämään mahtuu niin ikään liikuntaa ja seikkailureissuja rauhallisempiakin harrastuksia. Pariskunta käy mielellään teatterissa katsomassa komedioita ja muita näytelmiä, jos näyttelijäkaarti vaikuttaa hyvältä.

Shake baby shake!
Kesäisin ohjelmaan kuuluu ehdottomasti myös musiikki ja festarit. Pariskunta on käynyt mm. Raumanmeren ja Himoksen juhannusfestareilla, ja mieluisia esiintyjiä mennään katsomaan vaikkapa Tampereen Keskustorin telttaan. Musiikin suhteen Evikosket ovat kaikkiruokaisia, mieluisinta on kuitenkin kasarimusa. Kotimainen perinnerock a la Hurriganes ja Popeda kolahtaa kuten myös Paula Koivuniemi.

Jussi tykkää niin ikään tanssia paritansseja, ja onkin Marian mukaan ihan hyvä viejä. Rouva itse tosin kallistuu enemmän nopeamman tahtilajin puoleen.

– Kun yhden oluen jälkeen saa vielä toisen niin homma repeää ja sit alkoi vatkaus ja disco kutsuu..., Maria muotoilee.
Letit sopisivat Jussille.

Veri on Jussille sydämen asia 

Yksi Jussin omalaatuinen mutta hyvä ”harrastus” on vielä mainittava, nimittäin verenluovutus. Se on Jussille konkreettisesti sydämen asia: hän on käynyt luovuttamassa verta jo 143 kertaa. Verta saa luovuttaa joka toinen kuukausi, joten voitte laskea, kuinka monta vuotta Jussi on jo verta luovuttanut. Kuinka monta ihmishenkeä lie niillä litroilla pelastettu…

Kauhulla mies miettii jo 65 ikävuoden rajapyykkiä, jonka jälkeen verta ei enää saa luovuttaa. Mites sitten jatketaan… ehkä Jussille pitää hankkia lemmikiksi oma vampyyri?

Teksti: Minna Nurro
Kuvat: Evikoskien kotialbumi

7 kommenttia:

  1. Ihana kertomus kuvineen niin ihanan pirtsakasta pariskunnasta.Positiivisuus, huumori ja tekemisen ilo on Marialla ja Jussilla niin verissä, että monella olis opittavaa tuommoisesta elämänasenteesta ja paljon. Ei muuta kuin uusia haasteita kohti joko kaksin tai tiimin letkeässä porkuassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oh hoh, onpas melkoista ylistystä, ihan vanhan silmä tässä kostuu..ihan aikuisten oikeesti.Kiitokset kauniista lurittelusta.......terveisin kaks vanhaa varista :-)

      Poista
  2. Ihan huikee pariskunta!! Se on hienoa, että menette ympäriinsä ja nautitte elämästä ja pienet krempathan kuuluu asiaan. Sovitte yhteen kuin terapialeipurin pullat pellille! ;)

    VastaaPoista
  3. Aivan huikea pariskunta ja niin tsemppareita!! Team Rahola tarvitsee niin tällaista porukkaa...kiitos, että olette teamissä ja näytätte loistavaa esimerkkiä liikunnan ihanuudesta ja taistulehenkisyydestä sekä kannustavasta voimasta!!

    VastaaPoista
  4. Täytyy kyllä nostaa hattua tolle verenluovutusmäärälle! Juuri viime kesänä kolme pussia nauttineena osaan todella arvostaa. Menkää ihmiset ja luovuttakaa!! Ei se satu! Ja saa ilmasta kahvia ja pullaa ja mehua :)

    VastaaPoista
  5. Mahtava pariskunta ja aina ihan mieletön tsemppi päällä. Hianoo! 8)

    VastaaPoista
  6. Olipas mukava tutustua Marjaan ja Jussiin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita näyttää kuuluvan teidän elämään. Ei muuta kuin tsemppiä tuleviin haasteisiin niin urheilun kuin kaiken muunkin elämän saralta:)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.