sunnuntai 11. elokuuta 2013

Apin maastopyörä seikkailu Messilässä

Julkijärven hurja on innostunut maastopyöräilyyn, sopii paremmin ruumiinrakenteelle…

Tulipa sit ilmottauduttua Messilän MTB Finlandiaan ja nyt se on ohi.

Aamulla 10.8 Fillari autoon ja noutamaan taistelijatoveri Antti-Jussi kyytiin. Ajoissa kisapaikalle, koska mitään vastaavaa ei ole aikaisemmin tullut tehtyä.

Ilmottautumaan ja numerolappu pyörään kiinni ja lähtöä odottelemaan.

Matkana oli 70km kahtena 35km lenkkinä, aikaa ekan lenkin suorittamiseen oli 2:45h, jotta pääsi toiselle kierrokselle.

Klo 12.00 vapautettiin tuo hullu joukko matkaan, osa täysmatkalle ja suurempi osa puolikkaalle 35km lenkille.

Reitti oli vaihteleva ja välillä todella hidas ja maastoajokokemusta vaativa, sokerina pohjalla oli liukkaus, joka paheni pienen sadekuuron aikana. Matka lähti mukavasti alkuun. Alusta oli aluksi hyvää latupohjaa, mutta 4km kohdilla totuus valkeni ja siirryttiin juurakko/kivikkopolulle. Matka meni mukavasti, kunnes 20km kohdilla takarenkaan sisägummi sanoi sopimuksen irti ja alkoi renkaanvaihtotalkoot. Menee jalat yllättävän jumiin, kun on yht´äkkiä polvillaan 10min kesken suorituksen. No matkaan, kuraa ja kiviä riitti, mutta välillä mentiin kohtuu nopeeta latupohjaa. Pienimmillään polut oli niin kapeeta, että 2 kävelijää ei mahdu kohtaamaan ja siihen sit vähän mäkee, kivee ja juuria…
Takavaihtaja keräs itteensä mutaa ja muuta ja alkoi välillä ketjut jumittamaan, ongelmaratkaisua edessä…

Loppunoususta oli lähdössä puhetta, no siinä se oli 33km kohdalla edessä. Ekaa kertaa Messilän laskettelumäen hissiura ja YLÖS tietysti, taluttamista tuli, mutta oli sitä komeeta laskee alaskin!

Kohti Messilän kartanoa ja toiselle kierrokselle alle aikarajan, alueella oli pyörien pesupalvelu, siitä vaan jonon ohi ja pienipyyntö pesusetämiehelle, et voisitko pestä vaihtajat ja taas matka jatkuu…

Jossain kohtaa tiukassa laskussa takajarru muuttui hidastimeksi, nopea korjaus juottopisteellä ja eteenpäin.

Kakkoskierros oli mukava ajella, kun ei oolut ruuhkia, oltiin viimeinen pari reitillä.
Jossai nousussa sit lähti ohajustanko kääntymään ja taas oli huolto paikallaan… Viimeiseen kurakkonousun jälkeen oli 2 hemmoo putsaamassa klósseja, kun ei tarttunut polkimiin, 2km hullua kyytiä kohti laskettelumäkee, että sais eroo kevereihin, kuka haluaa olla viimeinen maalissa…

Maaliin päästiin 5h34min siihen meni, keskisyke 155 ja maksimi 183, nousumetrejä n 3500m.

Mitä tästä opimme? Maantiepyöräily on nössöjen hommaa, ole mies ja lähde maastoon.
Lisää reeniä ajotekniikkaan ja hulluutta alamäkiin, fillari päivitykseen ja kisaamaan…


Api

6 kommenttia:

  1. Törkeää provosointia artikkelin lopussa, tässähän succiskuski huomaa hiiltyvänsä. :D

    Ei vaan, hieno rapska ja jännää luettavaa. Komea määrä nousumetrejä ja kyllä tuo ajatus laskettelurinteestä viimeistään pistää puhaltamaan. Kovaa vetoa kaiken kaikkiaan, joten ei muuta kuin onnea ekasta kisasta! Ens kerralla kuvia mukaan! 8)

    VastaaPoista
  2. Aikas haastavaa puuhaa tuo maastopyöräily tuntuu olevan. Hienosti Api sieltä selvisit. Onnittelut siitä.

    VastaaPoista
  3. Hieno raportti ja varmasti rankka reissu! Onnittelut!
    Tosin pitää totuuden nimissä todeta, että maastossa ajaa ne, jotka on maantielle liian hitaita. ;)

    VastaaPoista
  4. Entäs sekakäytttäjät? Hienoreissu varmasti etenkin kun ottaa huomioon käytössä olleen kaluston.

    VastaaPoista
  5. Huikee ja todellinen tosiäijäsuoritus!

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa toimintaa, ärhäkästä menoa ja meininkiä!!!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.