Julkijärven hurja on innostunut maastopyöräilyyn, sopii
paremmin ruumiinrakenteelle…
Tulipa sit ilmottauduttua Messilän MTB Finlandiaan ja nyt se
on ohi.
Aamulla 10.8 Fillari autoon ja noutamaan taistelijatoveri
Antti-Jussi kyytiin. Ajoissa kisapaikalle, koska mitään vastaavaa ei ole
aikaisemmin tullut tehtyä.
Ilmottautumaan ja numerolappu pyörään kiinni ja lähtöä
odottelemaan.
Matkana oli 70km kahtena 35km lenkkinä, aikaa ekan lenkin
suorittamiseen oli 2:45h, jotta pääsi toiselle kierrokselle.
Klo 12.00 vapautettiin tuo hullu joukko matkaan, osa
täysmatkalle ja suurempi osa puolikkaalle 35km lenkille.
Reitti oli vaihteleva ja välillä todella hidas ja
maastoajokokemusta vaativa, sokerina pohjalla oli liukkaus, joka paheni pienen
sadekuuron aikana. Matka lähti mukavasti alkuun. Alusta oli aluksi hyvää
latupohjaa, mutta 4km kohdilla totuus valkeni ja siirryttiin
juurakko/kivikkopolulle. Matka meni mukavasti, kunnes 20km kohdilla takarenkaan
sisägummi sanoi sopimuksen irti ja alkoi renkaanvaihtotalkoot. Menee jalat
yllättävän jumiin, kun on yht´äkkiä polvillaan 10min kesken suorituksen. No
matkaan, kuraa ja kiviä riitti, mutta välillä mentiin kohtuu nopeeta
latupohjaa. Pienimmillään polut oli niin kapeeta, että 2 kävelijää ei mahdu
kohtaamaan ja siihen sit vähän mäkee, kivee ja juuria…
Takavaihtaja keräs itteensä mutaa ja muuta ja alkoi välillä
ketjut jumittamaan, ongelmaratkaisua edessä…
Loppunoususta oli lähdössä puhetta, no siinä se oli 33km
kohdalla edessä. Ekaa kertaa Messilän laskettelumäen hissiura ja YLÖS tietysti,
taluttamista tuli, mutta oli sitä komeeta laskee alaskin!
Kohti Messilän kartanoa ja toiselle kierrokselle alle
aikarajan, alueella oli pyörien pesupalvelu, siitä vaan jonon ohi ja
pienipyyntö pesusetämiehelle, et voisitko pestä vaihtajat ja taas matka jatkuu…
Jossain kohtaa tiukassa laskussa takajarru muuttui
hidastimeksi, nopea korjaus juottopisteellä ja eteenpäin.
Kakkoskierros oli mukava ajella, kun ei oolut ruuhkia, oltiin
viimeinen pari reitillä.
Jossai nousussa sit lähti ohajustanko kääntymään ja taas oli
huolto paikallaan… Viimeiseen kurakkonousun jälkeen oli 2 hemmoo putsaamassa
klósseja, kun ei tarttunut polkimiin, 2km hullua kyytiä kohti laskettelumäkee,
että sais eroo kevereihin, kuka haluaa olla viimeinen maalissa…
Maaliin päästiin 5h34min siihen meni, keskisyke 155 ja
maksimi 183, nousumetrejä n 3500m.
Mitä tästä opimme? Maantiepyöräily on nössöjen hommaa, ole
mies ja lähde maastoon.
Lisää reeniä ajotekniikkaan ja hulluutta alamäkiin, fillari
päivitykseen ja kisaamaan…
Api
Törkeää provosointia artikkelin lopussa, tässähän succiskuski huomaa hiiltyvänsä. :D
VastaaPoistaEi vaan, hieno rapska ja jännää luettavaa. Komea määrä nousumetrejä ja kyllä tuo ajatus laskettelurinteestä viimeistään pistää puhaltamaan. Kovaa vetoa kaiken kaikkiaan, joten ei muuta kuin onnea ekasta kisasta! Ens kerralla kuvia mukaan! 8)
Aikas haastavaa puuhaa tuo maastopyöräily tuntuu olevan. Hienosti Api sieltä selvisit. Onnittelut siitä.
VastaaPoistaHieno raportti ja varmasti rankka reissu! Onnittelut!
VastaaPoistaTosin pitää totuuden nimissä todeta, että maastossa ajaa ne, jotka on maantielle liian hitaita. ;)
Entäs sekakäytttäjät? Hienoreissu varmasti etenkin kun ottaa huomioon käytössä olleen kaluston.
VastaaPoistaHuikee ja todellinen tosiäijäsuoritus!
VastaaPoistaMahtavaa toimintaa, ärhäkästä menoa ja meininkiä!!!
VastaaPoista