lauantai 20. kesäkuuta 2015

Virpin salaiset maraton seikkailut

Talvella Markus heitti ”haasteen”, juokset alkukesästä maratonin ja parannat enkkaa hyvin.  Kilpailuhenkisenä ihmisenä tartuin haasteeseen. Avuksi sain PT-Markuksen, joka alkoi aktiivisesti kannustaa ja vaatimaan multa enemmän, eli käytännössä tuli spinningiin viereen huutamaan tyylillä ”lisää vastusta, ei tunnu missään” jne.  Sorvan Satkun jälkeen sitten aikataulu alkoi selvitä, kevään the maraton päivä tulisi olla kesäkuun alussa ja sain itse päättää kisan.

Tätä ennen piti vielä käydä juoksemassa kova puolikas ja reipas kymppi. Ne hoidettiin kuntoon Ideaparkissa ja Suomi Juoksussa. Kevään aikana itsekin aloin huomaamaan oman kunnon kehityksen ja sain uskoa omaan tekemiseen. Parasta, että pää alkoi olla mukana hommassa ja tiesin pystyväni.
Juoksukalenteria selaillessa tuli eteen 13.6. Alajärvi Maraton. Kyseiseen tapahtumaan olin jo tutustunut pari vuotta aikaisemmin puolikkaan merkeissä. Joten valinta oli helppo, siinä on the Maraton kisa. Lisäksi asiaa helpotti, että mökkimme sijaitsee 30km päässä ja tiesin saavani vanhemmat mukaan tapahtumaan. Alajärven Maraton on kylätapahtuma, johon osallistuu noin 100juoksijaa 10km, puolikkaalle ja maratonille. Reitti on tasainen ja kiertää Alajärven maalaismaisemissa, joten tarvitsi juosta sama reitti kaksi kertaa.

Kisapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta tyynenä. Heti aloin miettimään vaatteita, sillä ennusteissa oli luvattu aurinkoa ja 17astetta. Rauhoittelin itseäni, lähtöön on runsaasti aikaa, älä ressaa. Lähtö siis tapahtui klo 15. Päivä kirkastui kirkastumistaan ja oli selvää, että juoksen capreilla ja t-paidalla. Kesän ensimmäinen lenkki lyhyillä, jes!

Kisapaikalle saapuessamme, jännitykseni kasvoi. Huomasin myös lähtöpaikan muuttuneen viime kerrasta. Maratonin ja puolikkaan/10km lähtö olivat erissä paikassa. Kysyin ja varmistin järjestäjiltä vielä nämä juoksukuviot ja asia oli selvää. Ennen lähtöä kiukuttelin vielä iskälle, joka rupesi neuvomaan liikaa. Lähtöviivalle painellessani mietin viimeisen kerran PT:n ohjeet, tavoitevauhtia ja fiiliksen mukaan.   Viivalla kyräilin porukan läpi ja huomasin, että naisia oli vähän ja miehiä kohtuullisesti, yhteensä noin 50 juoksijaa.

Kolme-kaksi-yksi-mene ja lähdin kiertää urheilukenttää, koska ryhmää oli vähän sain heti oman paikkani ja oman vauhtini asetettua hyvin. Siitä lähdettiin kiertää järveä, olin mielestäni maraton porukan viimeisien joukossa. Tämä ei haitannut minua, sillä olin ennakkoon ilmoittautuneista huomannut, et kovia menijöitä oli matkassa. Ensimmäiset 5km sujui hyvin, ensimmäisellä aurinko suoralla soijaa rupes pukkaa oikein kunnolla ja mietin, et pitänee vilvoittaa päätä vedellä juomapisteellä. Onneksi suoran jälkeen tuli varjopaikka ja kuumuus väheni.  Nesteitä join runsaasti huoltopisteiltä, melkein jokaiselta pisteeltä kaksi mukia.
jaxaajaxaa
Ekan puolikkaan olin hyvin aikataulussa ja juoksu sujui kevyesti ja selkiä tuli tasaisesti vastaan. Toiselle puolikkaalle lähtiessäni koin ensimmäisen henkisen taistelun, tyhjä kilometrin suora. Tajusin joutuvani juoksemaan yksin toisen kiekan. Silloin ajattelin, olen vain maanantai lenkillä jonka vauhti on kovempi. Tämä auttoi asiaa, välillä tosin tuli epäusko olinko eksynyt.. Reitti oli merkitty huonosti, kalkkiviiva vain käännöksissä eikä jokaisessa risteyksessä toimitsijaa. Mietin matkalla tuska hetkinä Anun huutoja ”eteen päin elämässä” ja muita lennokkaita, lisäksi matkassa oli muutama muukin tiimiläinen joiden jutut pyörivät päässä. Täytyy sanoa, että tiimi järjestää tapahtumat hyvin ja kaipasin samaa tässä tapahtumassa.

Luotin omiin suunnistuskykyihin ja jatkoin matkaa. N. 25km kohdalla maha alkoi sanoa sopimusta irti, vauhti hidastui. Sitten tuli hyvä pusikko Honkarakenteen markilla, pusikon kautta jälleen matka jatkui ja pääsin takaisin tavoitevauhtiin. Viimeiset 10km ja selkiä alkoi taas näkyä. Sain pieniä piristysruiskeita ja annoin mennä. Jaloissa tuntui, mutta se ei haitannut menoa, tosin vauhtia en pystynyt lisäämään. Viimeinen huoltopiste ja puisto kiekka. Silloin tiesin, että selviän tästä koitoksesta. Tosin olin ihan epätietoinen omasta ajasta, luulin että menee samoihin aikoihin kuin Valenciassa. En pidä näkyvillä kellossa aikaa.  Lopulta näin Ankkuri kentän ja sitten päätin, et purista kaikki itestä ja anna mennä. Sain lisättyä vauhtia viimeisillä 500m ja kentän satkun kohdalla jopa kunnon loppukirin. 

Kuuluttaja ilmoittaa, että naisten maratonin kolmonen saapuu maaliin. Olin et WHAAAAT, en tajunnut ollenkaan missä mennään. Pysäytin kellon ja näin ajan, JEEESSS enkka 4:17:24 (parannusta 11min). Tosin jäi 5min tavoitteesta, mikä harmitti. Siinä sain hetken rauhan ja heti suoraan palkintopallille. Liikuttava hetki se oli itselle, mutta enemmän kyllä varmasti vanhemmilleni.



Palkintojen jako
Lähtiessämme mökille päin ajelee, puhelimeni rupesi laulaa kyselyjä. PT:n kanssa viestiteltyä ja hänen tyytyväisyyden jälkeen tajusin itsekin oman kovan suorituksen. Jäipähän hampaan koloon jotain.. Tästä taitanee jatkua salaiset seikkailut maratonien maailmassa. 
Fiilistelyä auringossa!!

2 kommenttia:

  1. Hienoa puristusta! Pyttykerhoon pääsy omalla enkalla on aina hyvä juttu. Onnea vielä vaan kovasta suorituksesta!
    Mitähän mahtaa tavoitteena olla seuraavaksi?

    VastaaPoista
  2. Kovassa nousussa on Virpin kunto. Onnittelut enkasta ja pytystä. Nyt vaan kohti uusia haasteita ja tavoitteita :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.