3RD AUTHENTIC PHIDIPPIDES RUN 2017 18.11. - 22.11.2017 (ATHENS- SPARTA- ATHENS) 490KM

Villen seikkailu Ateenasta Spartaan ja takas

Marraskuussa 2016 kun Petri Perttilä juoksi Athens- Sparta- Athens juoksun, tuli mieleeni että pystyisinkö samaan vuonna 2017. Hyvin menneen elokuisen Unkarin ultrakisan jälkeen kiinnostus heräsi vielä enemmän.

Syyskuussa alkoi sponsorietsinnät kisaa varten. Päätin, että osallistun, jos saan tarpeeksi sponsoreita.

Huoltajiksi lupautui vaimo Jatta, Juha Kemiläinen ja Juha Nurmela Lohjalta.

Supertiimi Juha N., Jatta, Ville ja JuhaK. 

Torstain ja perjantain välisenä yönä saavuimme Ateenaan. Ateenassa oli juuri suuret tulvat, joten vielä kisainfoon mennessämme mietimme perutaanko kisa. Onneksi reissustamme ei tullut turha sillä kisa juostaisiin.

Lauantaiaamuna klo 7 oli lähtö ja ennen starttia pidettiin minuutin hiljainen hetki tulvien uhrien muistoksi. 490Km koitokseen starttasi 28 juoksijaa.

 

Lähtötelineitä ei tarvittu tässä startissa

Rauhallisin mielin lähdin matkaa tekemään. Otin pieniä kävelypätkiä aina välillä. Ensimmäiseen isoon huoltoon 41km kohdalle saavuin 4h30min. aikaan. Olo oli hyvä ja juoksu maistui.

80km kohdalla piti ottaa pakolliset kuvat Korintin kanavalla. Kuvassa myös belgialainen Ludo, jonka kanssa juoksin pitkän matkaa. Hölkkä sujui mukavasti, kun oli hölkkäseuraa.

87km huollon kohdalla tuli syötyä suuri lautasellinen spagettia ja varusteisiin lisättiin otsalamppu koska kohta tulisi pimeä.

Ludon kanssa mietittiin kanavakahvilassa poikkeamista.

Eniten reissussa jännitin vuoren ylitystä, jonka tiesin etukäteen osuvan pimeän aikaan. Lisäsin vaatetukseen sadehousut sekä coretex-takin. Onneksi tein sen, sillä vuorella kävi todella kova tuuli  ja sade piiskasi kipeästi kasvoihin. Vaikka minulla oli reilusti vaatetta päällä, niin silti meinasi tulla kylmä.

170km huollossa vaihdoin kuivaa päälle ja tarkoitus oli ottaa 30min tirsat. En kuitenkaan pystynyt nukkumaan kuin ehkä 10min ja matka jatkui.

Aurinko lämmitti ja fiilikset olivat hyvät kun saavuin 195km huoltoon. Kahvia ja jugurttia koneeseen ja menoksi:)

Puolimatkaan saavuin hieman yli 36 tunnissa. Patsaalle saapuminen oli tavallaan liikuttava hetki viime vuotisen epäonnistumisen jälkeen. Patsaalla valokuvattiin ja sain toivomani kebabin puolimatkapalkinnoksi. Ja paluumatka alkoi….

Kuningas Leonidaan ja Leinosen Sepon kanssa puolimatkassa

N.255km kohdalla tuli pidettyä juoksun pisin tauko. Nukuin melkein tunnin. Se tuli tarpeeseen, sillä edessä oli toinen yö pimeydessä. Meno maistui edelleen suhteellisen hyvin ja ruoka maittoi.

Paluumatkalla vuoren ylitys osui onneksi valoisaan aikaan, joten pääsin ihailemaan upeita maisemia. Pieni jännityshetki oli kun vuorella vastaan löntysteli iso lehmä. Mietin onnistuisiko ohitus ihan rauhallisesti, mutta hyvin mahtui lehmä ja Ville samalle kapealle vuoritielle;)

Mahtavaa maisemaa

Vuorelta alas laskiessä näin alhaalla meidän huoltoauton parkissa. Kaukaa ihmettelin kun ketään huoltajaa ei näkynyt. Lähemmäksi päästessä huomasin, että siellähän ne kaikki olivat autossa, mutta kaikki nukkuivat. Mietin jatkanko matkaa ja annan heidän nukkua, mutta sitten he eivät tietäisi minun menneen ohi. Varovasti koputtelin auton konepeltiä ja sain heidät hereille. Tätä naurettiin pitkään vielä juoksun jälkeenkin:)

Tässä vaiheessa olin jo melko varma maaliin pääsystä, jos vaan ei mitään loukkaantumista tapahtuisi. Matkan teko jatkui edelleen hyvillä mielin 400km asti. Sitten iski iso väsymys.

Väsyneenä käännyin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan ja kohta huomasin olevani eksyksissä. Tiesin olevani väärällä puolella moottoritietä. Soitin huoltajille ja yritin kertoa maamerkeistä missä olen, jotta he löytäisivät minut. Hetken kuluttua he löysivät minut ja opastivat minut takaisin oikealle reitille. Tässä eksymisessä meni kuitenkin n.45min aikaa ja se harmitti, mutta herätti minut.

Pienen sakkolenkin jälkeen taas oikeilla raiteilla

450km kohdalle tilasin huoltajilta pitsan ja sen voimalla jaksoin hölkätä n.5km kunnes alkoi Villen kävelyselviytyminen. Jalat alkoi olla aivan puhki, joten suosiolla aloin vain kävelemään, jotta pääsisin varmasti maaliin. Loppumatka oli yhtä selviytymistaistelua.

Energiat oli aivan loppu ja paikkoja särki. Lisäksi iski aivan järkyttävä kylmyys, vaikka aurinko paistoi ja oli lämmin. Päätin pukea päälleni sadevaatteet, että pysyisin lämpimänä.

Hieman klo 18 jälkeen alkoi maali häämöttämään. Maaliviivan ylitin hieman yli 83 tunnin. Takana oli matkaa 490km! Tein sen! Nyt tuntui siltä, että olin saavuttanut jotain todella suurta.

28 juoksijasta maaliin selvisi 13 juoksijaa ja minä olin toinen. Tunsin että nyt minusta oli tullut ultrajuoksija.

Iso kiitos saavutuksestani kuuluu yhteistyökumppaneilleni, jotka mahdollistivat tämän seikkailun. Ilman heitä en olisi voinut kisaan osallistua. Toinen iso kiitos kuuluu huoltajilleni Jatalle, Jupelle ja Juhalle! Maailman paras huoltotiimi! He tekivät kaikkensa että minun unelmani toteutuisi. KIITOS!

Kiitos myös kaikille matkan aikana kannustaneille ja mukana eläneille. Olin aivan hämmästynyt kuinka paljon ihmiset kommentoivat ja seurasivat livelähetyksiä. Niitä on ollut mukava katsoa näin juoksun jälkeen, koska osan asioista unohti juoksun aikana. Ja videoista jää itselle kiva muisto tapahtumasta.

Nyt sitten uusia seikkailuja suunnittelemaan….

Ville