Hassen hölkällä sydämellä

Alkuvuodesta (muistaakseni) päätettiin lähteä oikein porukalla juoksemaan Hassen hölkkämaraton 10.3. Ajatuksesta teki vielä houkuttavamman, näin ’hitaasti kiiruhtavalle’ kuin minä, kun Anu kuulutti että juostaan se niin, että kaikki juoksevat yhdessä, hitaimman mukaan, aikaan noin 5–6 h. Mukaan lähti 19 reipasta juoksijaa.

Perusposeeraus Team Rahola ft. Hasse

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin ja treffattiin väki Kolmen Kulman ABC:llä. Meidän autoa kunnioitti läsnäolollaan Outi H, Päivä L, Juhani, ja tietysti ’aamuvirkku’ ukkoni, kuskina toimiva Pete sekä minä. Matka sujui leppoisasti, kuinkas muutenkaan. Ajettiin letkassa peräkkäin, joten oikeastaan ei tarvittu laisinkaan Anulta saatuja erittäin selkeitä ajo-ohjeita (oikeesti) ”…kolmet liikennevalot, suoraan suoraan…” jne.). Auto parkkiin, kamat mukaan ja kävellen lyhyt matka palloiluhallille, jossa kamojen vaihtoon ja juomarepun täyttöön. Saimme lähteä juoksemaan matkaa klo 9. Ennen juoksua tietenkin perusposeeraukset Hasselle, joka halusi ottaa koko porukasta kuvan ennen lähtöä. Keli oli hyvä lähteä juoksemaan, muutama aste pakkasta.

Juomareppu täpötäytenä matkaan

Reitti kulki melkein kokonaan merenrantaa. Ensin käytiin koskemassa noin vajaan kilometrin päässä olevaa jotain ’tehtaan porttia’, sitt käännyttiin samaa reittiä takaisin, ja jatkettiin meren rantaa nousten sillalle, siltaa alas, ja taas meren rantaa ohi pikkulaivojen kohti ’neljää tolppaa’, joka toimi kääntöpaikkana. Suunnitelmana oli, että matkan varrella olevalle sillalle johtava mäki kävellään joka kerta, ja sama tehdään myös reittiä takaisin tultaessa saman sillan suhteen. Reitti oli maratonilla 8 kertaa juostava osuus, puolikkaalla luonnollisesti 4 kertaa, johon minä sitten jouduin vaihtamaan takana olleen keuhkoputkentulehduksen vuoksi. Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsöössä. J Mutta se ei tunnelmaa latistanut, ei laisinkaan!! Jokaisella kierroksella Anu kertoi jonkin tarinan joista jokainen liittyi reitin varrella näkyvään asiaan, ja Hassesta kuultiin myös oma stoori. Minä kuulin niistä vain osan, johtuen matkani pituudesta.

Ei tarvinnu hötkyillä

Itse tykkäsin reitistä, ja mitä enemmän sitä juoksi, sitä kivemmalta se tuntui. Tämä oli kyllä sellainen reitti, että olisi kiva käydä juoksemassa se myös kesäaikaan. Juoksun rauhallisuuden vuoksi matkan aikana pystyi myös valokuvailemaan, ja todellakin nauttimaankin juoksusta, kun ei tarvinnut hötkyillä.

Me, jotka juostiin puolikas, päästiin rauhassa suihkuun ja saunotteleen sillä aikaa kun muut jatkoivat vielä taivallustaan. Palloiluhallilla riitti tällä kertaa vilskettä, kun siellä sattui olemaan juuri tuona lauantaina jonkin karaten tai muun sellaisen kisat meneillään. Saunottelun jälkeen itse lähdin Päivin kameran kanssa matkan varrelle kuvailemaan vielä tiimiläisiä ja haistelemaan kävellen reittiä ja aluetta muutenkin.

Kun kaikki olivat päässeet maaliin, lähdettiin Kalastajatorpalle viemään kamoja hotellille, ja hetkeksi huilimaan. Sitten olikin vuorossa harppaus takseihin, ja nokat kohti Löylyä, jossa meillä oli varattuna 2:ksi tunniksi saunottelua hienoissa saunatiloissa. Tilat sisälsivät savusaunan ja tavallisen saunan sekä mahdollisuuden avantouintiin. Kaikki muut pulahtivat kylmään veteen, mutta minä ja Henna saatiin ’kanansiivet’ sillä hetkellä. Muut näyttivät kyllä nauttivan tosi paljon. Ja tietysti mekin, mutta ilman avantoon pulahdusta. Takkahuoneessa sai istuskella takkatulen ääressä ja tilata makkara-annoksen jos huikoi, ja tiimiläisiähän sattuneesta syystä huikoi. Löylyn tiloista sen verran, että olivat tosi avarat ja pelkkää puuta, ihanan pelkistettyä ja rauhallista, vaikka väkeä oli kuin meren mutaa. Siellä taisi olla juuri sinä viikonloppuna joku ’saunatapahtuma’ olin kuulevinani jonkun suusta.

Värikäs ryhmä Löylyn katolla

Saunottelun jälkeen meille oli varattuna samasta paikasta piiiiiiitkä pöytä ruokailua varten, jossa nautimme aivan taivaallisen hyvää lohisoppaa jota laskettiin meillä menneen noin 21–24 litraa yhteensä, sekä jotain ihanaa limppua ja vaaleaa leipää kyytipoikana. Jälkkärit oli myös tilattu, ja ne kruunasivat ruokailun. Kello alkoi siinä kohtaa oleen sitten jo niin paljon, että oli aika hypätä takseihin (jotka Anu oli fiksusti tilannut jo valmiiksi) ja lähteä unten maille.

Pätkä pitkää pöytää

Sunnuntaiaamuna olikin sitten herätys taas aikaisin, ja kello 7 oli treffit aulassa niille jotka halusivat lähteä aamusaunaan- ja uimaan. Minä tyydyin jäämään allasosastolle kun Päivi, Tiina Hä ja Anu lähtivät pyyhkeiden kanssa ja sukkasilteen, Päivi crocseilla, kipittämään jäälle kohti oletettua avantoa mihin pulahtaisivat (joka oli noin 100 m päässä rannasta, tai ehkä enemmänkin). Siinä seuratessani mimmit saapuivat oletetun ’avannon’ luo jota ei sitten ollut. Mutta siellä oli kuitenkin jokin ’lumiveistos’ merkkinä, ja näytti siltä, että olivat kuin jotkin parhaimmatkin mallit jotka yksitellen poseerasivat kameralle veistoksen vieressä. J  Hauskoja ja ja tietynlaista hulluutta omaavia mimmejä! Sitten kun lähtivät tulemaan takaisin, kipittivät kuin jotkin pikku-ukot sieltä polkua pitkin pienillä juoksuaskelilla valkoiset pyyhkeet ympärillä rantaa kohti peräkkäin, oli se hauska näky. ;) Ja kun eivät päässeet avantoon, niin Anuhan siinä pläjäytti rannassa vielä lumienkelit!!!! Hyvä Anu, hieman mua huvitti kun seurasin ja hihittelin altaassa yksikseni. Aamusaunan jälkeen oli vuorossa aamiainen, joka oli hotellissa tosi hyvä.

Anu on aina ihan jäässä

Ja ettei aika missään nimessä kävisi pitkäksi, niin hotellista kirjauduttiin ulos klo 11, jätettiin kamat autoihin, ja käveltiin Seurasaareen, johon oli matkaa ehkä noin vajaa kilometri. Se kierreltiin siinä ympäri ja tutustiin siellä tarjottaviin nähtävyyksiin ja tarinoihin, ja Anullahan niistä oli myös paljon asiaa kerrottavanaan. Kävely vielä takaisin autojen luokse, ja sitten nokat kohti kotia.

Seurasaaaren killer squirrel

Hyväntuulinen juoksu, hyväntuulinen reissu, hyväntuuliset tiimiläiset. <3

Kiitos Hasse, ja kiitos Anu ja Markus kun taas järjestitte meille tällaista!

Lisää kuvia tästä!