perjantai 3. elokuuta 2018

Puolassa häissä

Mikolaj ja Kinga purjehtivat avioliiton rauhaisaan satamaan

Saimme Anun kanssa kutsun häihin Puolaan asti, kun Teamin jäsen Mikolaj oli astelemassa avioon pitkäaikaisen tyttöystävänsä Kingan kanssa. Hiukan alkuun emmin matkaan lähtöä, kun meillä oli tuo rakennusprojekti alkamaisillaan ja se aiheutti hieman epävarmuutta lähdön suhteen. Vaimo kuitenkin ilmoitti, ettei ole mitään hätää, kun hänellä on jo puku katsottuna. Taloprojektista ei siis huolta, kun vaimo näin kertoo, joten matkat pistettiin varaukseen.

Alkaahan se jo olemaan melkein valmis, joten matkaan!
Lensimme Varsovaan päivää ennen häitä, josta sitten junalla puksutimme pari tuntia Bialystokiin, jossa häät olisivat. Bialystok on myös Kingan kotikaupunki. Soittelin Mikolajn kanssa kuinka pääsemme juhlapaikalle, kun se näytti olevan yli 30km kaupungista ja keskellä ei mitään. No, herra lupasi tulla hakemaan meidät, kunhan selviäisimme pari tuntia omillamme Bialystokissa, kun sulhasella oli pari muutakin asiaa hoidettavana. Juhlapaikka oli todellakin keskellä metsää pienessä taajamassa Lipowy Mostissa. Upea hotelli Golf Park Lipowy Most oli siis juhlapaikka ja siellä törmäsimmekin onneksi myös juhlakaluihin. Vaihdoimme muutaman sanan ja aloimme valmistautua lauantain juhlaan. Kirkkoon oli tarkoitus mennä klo 17.00, joten ehdimme lauantaina hyvin käydä lenkillä mukavilla metsäteillä ennen pappilaa.



Juhlaväelle oli järjestetty bussikuljetus kirkolle. Bussikuskilla ei ollut ihan selkeää tietoa mikä kirkko oli kyseessä, mutta kun saavuimme herranhuoneen eteen, jossa seisoi prätkäporukka prätkineen, sanoimme kuskille sen olevan oikea osoite. Kuulimme sulhasen isältä, että Kingan isä aikoo yllättää tyttärensä saapumalla kirkkoon prätkäporukkansa kanssa ja luovuttaa morsiamen Mc No Name Polandin liiveissä. 


Juhlaväkeä
Kirkonmenot eivät sinänsä tuntuneet eroavan meikäläisistä menoista, toki jotain erojakin oli. Pari lupasi papille rakastavansa toisiaan niin myötäisessä kuin vastaisessakin, joka oli tietysti ihanainen asia. Papin aamenen jälkeen siirryttiin ulos heittelemään riisiä. Riisin jälkeen pari siirtyi kirkon sivulle, mihin sitten juhlaväki jonotti onnittelemaan ja antamaan lahjansa. Kaikki kävivät onnittelemassa lahjojensa kanssa ja pitivät pienen puheen jne. Meidän vuorolla olikin sitten kerrottava, että meidän lahja on hotellissa ja onnittelukin jäi jotenkin puolitiehen, kun sanoja ei vain tuntunut löytyvän. Siinä samalla Harrikat kirkon aidan toisella puolen alkoivat jytistä, oli siis aika lähteä takaisin juhlapaikalle.




Juhlapaikalla oli ensin ohjelmassa jokin paikallinen perinne, jossa molemmat nauttivat palan leipää, suolaa ja tietenkin vodkaa, jonka jälkeen lasit piti rikkoa heittämällä ne maahan. Kinga suoriutui tehtävästään hyvin, mutta sulhanen joutui ihan tosissaan heittämään lasia maahan useamman kerran ennen rikkoutumista, kunnon tiimiläisen verta siis virtaa suonissa, kun pitää sählätä. 

Pohjanmaan kautta
Juhlat alkoivat ja melkoiset juhlat sitten olivatkin. Koko juhlan aikana ei paljoakaan ollut mitään erityistä ohjelmaa, mutta muutamia perinteisiä juttuja kuitenkin, kuten kimpunheitto ja pari pientä puheen pätkää sulhasen toimesta. Sitten oli tietysti meidän rouvan järkkäämä ohjelma, mitä olin pelännyt ennen matkaa. Anu ilmoitti hyvissä ajoin, että aikoo pitää puheen juhlassa, joka sitten tuntui minusta huonolta idealta. Minulle ei tätä ohjelmanumeroa sen enempää esitelty, mutta vakaasti se oli päätetty pitää. Lopulta selvisi, että Anu halusi kertoa hääparille mitä rakkaus on muutamilla sanoilla. Helpotus virtasi suonissani. Olin aivan varma, että keskelle juhlasalia kannetaan puhujanpönttö, minkä takaa A.Ossberg sitten pitää puheita. Lopulta Anu ja sulhasen isä aikoivat sanoa sanat ensin englanniksi ja sitten puolaksi, mutta loppuhetkillä sitten minäkin pääsin esiintymään sanomalla sanat englanniksi, Anun hoitaessa homma suomeksi ja Mikolajn isä puolaksi. 




Koko juhlan ajan ruokaa oli tarjolla alkupaloista jälkkäreihin, jonka lisäksi pöytiin tarjoiltiin kolmasti eri ruokia, nälkä ei siis varmasti vaivannut. Juomapuoli oli hoidettu vähintään yhtä hyvin. Sellainen ihmetytti suomalaista, että vaikka tarjolla oli kaiken aikaa vaikka mitä juomia, niin kukaan ei koko juhlien aikana ollut huonossa kunnossa, vaan kaikki juhlivat sopivan iloisissa tunnelmissa ja jopa todella myöhään. Kaiken syömisen, juomisen, yöpalojen, tanssimisen ja nauramisen jälkeen klo 3.30 oli meidän aika antaa periksi, vaikka vanhemmatkin vieraat vielä jorasivat täysillä. Ei vaan jaksa millään, mutta onneksi bändi jatkoi vielä kuuteen asti, jonka jälkeen juhlaväki siirtyikin läheiseen lampeen uiskentelemaan. Lampi oli meidän ikkunan läheisyydessä ja vesi oli ilmeisesti niin kylmää, että melkonen remakka kuului porukan mennessä vetehen. 



Sunnuntaihin sitten heräiltiin ja paineltiin n.10.30 aamupalalle, vaikka edelleen oli täysi olo. Pöytään kanssamme istahti Luca italiasta, jonka kanssa ihmettelimme juhlia ja mietimme sunnuntain ohjelmaa. Luvassa oli sitten perinteitä noudattaen tilaisuus missä on vihdoin mahdollisuus rauhassa vaihtaa kuulumisia juhlaväen kanssa. Siinä sitten selvisi, että siirtyisimme klo 11.00 läheiseen suureen katokseen grillijuhliin. Onneksi tuli syötyä se aamupala, että jaksoi kävellä 200m. grillijuhliin. Tarjolla oli vaikka mitä laidasta laitaan. 



Vaikka juhlat jatkuivat, niin meidän oli nostettava kytkintä, koska maanantaina tarvitsi lentää kotiin Varsovasta. Teimme Mikolajn kanssa suunnitelmia tulevaisuutta varten ja hyppäsimme Varsovaan ajavan parikunnan kyytiin.

Puolalaiset häät olivat loistava kokemus ja samalla tuli nähtyä taas vähän uutta. Puolan hintataso on mukava ja ainakin Varsova, Poznan ja Bialystok ovat erittäin siistejä kaupunkeja, joihin kannattaa tutustua vaikka pidennetyn viikonlopun merkeissä. 

Onnea vielä Mikolaj ja Kinga!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.