sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Himos Winter Trail 2019

Elokuussa järjestettävän Himos Trail-tapahtuman pikkusisar Himos Winter Trail järjestettiin 8-9.2 toisen kerran. Samoin kuin kesän päätapahtuman, myös talvitapahtuman osallistujamäärissä oli selvää kasvua. Erityisesti perjantai-iltana juostu Himos Winter Night Trailin osallistujamäärä nousi selvästi edelliseen vuoteen verrattuna. Olimme Antin kanssa osaltamme tätä kasvua tekemässä. Viime vuonna yöpolut jäivät kokematta, mutta tänä vuonna emme voineet vastustaa pimeiden lumipolkujen kutsua.


Perjantain startti tapahtui klo 19.30. Matkoina iltatapahtumassa oli noin 6 (easy), 9 (enjoy) ja 13 (challenge) km. Koska toinen startti oli edessä lauantaina, valitsimme perjantai-illalle 9 km reitin. Antti oli luvannut, ettei jätä minua yksin pimeään metsään ja tarkoituksena oli siis edetä yhdessä. Ensimmäinen kilometri edettiin kävelyteitä pitkin. Alkuun vähän tasaisempaan, mutta sitten tie lähti jyrkkään nousuun jo ennen kuin pääsimme polulle asti. Lähdimme varsin vauhdikkaasti liikkeelle, koska tiesimme poluilla ohittelun haastavaksi.

    
     
Talvipolkujuoksua parhaimmillaan. Kuva Marko Pitkänen


Alun mäen jälkeen reitti tasoittui. Runsaasta lumen tulosta huolimatta polun pohja oli perjantaina keskeltä kova. Harha-askeliin polun reunoilla ei kuitenkaan ollut varaa, jos halusi pysyä pystyssä. Ja itse en kyllä näiltä harha-askelilta välttynyt ja kävin lumen pinnassa matkan varrella ainakin neljään kertaan. Onneksi lumi oli pehmeää. Pimeän reitin varrella oli myös kannustusta ja kynttilöitä aseteltuna. Eksymisen vaaraa ei ollut, koska reitiltä poikkeavaa polkuverkostoa ei käytännössä ollut lainkaan ja hankeen ei tehnyt mieli lähteä kahlaamaan. Sopii siis myös suuntavaistottomalle polkujuoksijalle.



Viimeisellä kilometrillä ennen maalia lenkkarin alla oli taas kovapohjaisempaan alustaa. Tiesin koko ajan, että kannoilla on kovakuntoisia kilpasiskoja ja tiellä oli vielä rypistettävä viimeiset voimat. Maaliin saavuin naisten Enjoy-sarjan voittajana aikaan 48:44. Antti piti lupauksensa, eikä jättänyt minua yksin metsään. Hän oli miesten sarjassa toinen.

   
Antti hienosti toinen miesten sarjassa! Kuva Niina Taimisto


Perjantai-illan kisa otti vähän kovemmalle, mitä alkujaan olin ajatellut. Lauantaina oli kuitenkin klo 12:30 startti 13 km Challenge-radalle. Muina matkoina olivat jo illalta tutut Easy ja Enjoy ja vain päiväaikaan juostava Extreme (25 km). Erityisesti miesten puolella Extreme-sarja oli todella kovatasoinen. Runsaan lumentulon vuoksi reittejä oli jouduttu muokkaamaan, mutta reittipituuden pysyivät kuitenkin suunnilleen ennakolta suunniteltuina.

    
Starttitunnelmaa. Kuva Marko Pitkänen


Lauantaina vetinen keli jatkui ja kilpailun edetessä myös polku alkoi pehmentyä. Erityisesti lopun polkualamäki oli varsin haastavassa kunnossa. Itselläni lauantain kisa oli luonteeltaan hyvin erilainen kuin perjantain. Kovasta yrityksestäni huolimatta en pysynyt letkan perässä ja jäin taivaltamaan reittiä yksin. Toisaalta ehdin siinä sitten myös paremmin nautiskella talvisesta metsästä. Sarjani ennakkosuosikkien jäädessä pois, olin maalissa hieman yllättäen sarjani kolmas. Pääsin siis pokkaamaan ihan oikean palkinnon, ihan sattumalta voittamani ”arvontapalkinnon” lisäksi. Antti eteni lauantaina omaa vauhtiaan ja oli sarjassaan kuudes.

       
Palkintosadetta ja arpaonnea... Kuva Niina Taimisto


Jo elokuussa Himoksen polkuihin tutustuneet Kataja-ahot olivat lauantaina mukana tapahtumassa. Kirsi taisi mainita miettineensä viimeistä polkualamäkeä tulleessaan, ettei ikinä enää. Tämä on siis varma merkki siitä, että Kataja-ahot nähdään myös tulevissa Himos Trail-tapahtumissa.



Markus totesi ennen tapahtumaa, että jos Team Rahola koskaan harkitsee ryhtymistä vastaavaan kisaurakkaan, se pitää torpata heti alkuunsa. Järjestävä seura on tehnyt valtavan työ luodessaan Himoksen metsiin polut ihan nollista. Himoksen metsiin ei tallaajia muutoin talviaikaan eksy. Polkujen tekemiseen oli tälle vuodelle tehty ihan oma, kahden ihmisen työnnettävä/ vedettävä, polkuaura. Sillä, lukuisilla talkootunneilla ja yhteislenkkien avulla polut olivat syntyneet tapahtumaan osallistujien iloksi. Talvi on kesää arvaamattomampi olosuhteiden suhteen. Mutta se onkin osa talvipolkujuoksun hienoudesta. Olosuhteisiin on mukauduttava, olivatpa ne millaiset tahansa. Toivottavasti Raholan väkeä nähdään jatkossa enemmän niin elokuussa kuin näin helmikuussakin nauttimassa Himoksen poluista!

Teksti: Niina Taimisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti