sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Salon tuplamaraviikonloppu

Meillä oli edessä jo perinteeksi muodostunut tuplamaraton viikonloppu Salossa 9.-10.10. Tällä kertaa reissuun oli lähdössä minun lisäkseni huonekaverini Eerika, sekä Marko S. ja Niko. Minulle reissu oli toinen, Eerikalle kolmas ja pojille jo neljäs. Loppumetreillä saimme mukaan vielä Porin vahvistuksen Iidan. Lauri lähti mukaan kannustamaan.

Starttasimme lopulta perjantaina matkaan vajaalla miehityksellä. Niko oli edeltävällä viikolla ollut flunssan kourissa ja teki viisaan päätöksen jättäytyä pois reissusta. 


      

Menomatkalla kävimme nykimässä Makeistukun ovea. Olimme 5min. myöhässä...

   


                  

Perjantaina kävimme syömässä Airin kebabissa, perinteiden mukaisesti, maistuvat kebabit.


Yövyimme, perinteiden mukaisesti, hotelli Salorassa, joka tarjoaa loistavat puitteet maraton reissuille. Hotellin yhteydessä on keilahalli ja ravintola, jossa tarjoillaan myös aamiainen. Lauantaina menimme heti seitsemältä aamupalan alettua syömään. Joten meillä jäi vielä hyvin aikaa ennen starttia katsoa juoksukamat kuntoon ja levätä. Hotellilta on noin 5 minuutin matka Salon urheilupuistoon, jossa on Andi-maratonin startti. Iida ja Lauri tulivat lauantaina Porista suoraan urheilupuistoon ja yöpyivät yhden yön hotelli Saloran ”sviitissä”.



Viihtyisä hotellihuone.


Lauantaina ennen starttia.


Maratonilla oli lauantaina yhteensä kymmenen osallistujaa. Lähdimme Iidan kanssa hieman vauhdikkaammin liikkeelle. Tavoitteita ei juoksun suhteen ollut, ajattelin mennä hetken kovempaa ja hidastaa sitten kun voimat loppuu. Juoksu kulki mukavia jutellessa. Reitti kulki lähtöpisteeltä kahteen eri suuntaan, joissa molemmissa käytiin kääntymässä noin 2,6km päässä. Matkalla oli sopivasti ylä- ja alamäkiä ja keli oli juoksua ajatellen hyvä.  Viime vuonna minulla oli lähellä ensimmäinen neljän tunnin alitus, mutta lopulta se kaatui vessareissuun. Nyt en kummemmin kelloa miettinyt ja tälläkin kertaa tein nopean piston vessaan urheilupuiston kohdalla.

Muistaakseni 30 km paikkeilla alkoi juoksu tuntua raskaalta ja en varmaan ennen sitä juuri ollut valittanutkaa mistään. Huomasin kuitenkin olevan mahdollisuus päästä maaliin kohtalaisen hyvässä ajassa, joten yritin jatkaa samaa vauhtia edelleen. Lopulta viimeisellä kääntöpaikalla Iida sanoi, että nyt mennään. Lähdin kiltisti seuraamaan Iidaa, mutta nyt ei enää juteltu. Iida huuteli kannustuksia ja yritin roikkua hänen perässään. Katsoin kellosta, että neljän tunnin alitukseen olisi käytettävissä vielä 12min. Laskeskelin mielessäni, että cooperissa pystyn juoksemaan 2600m ja tuossa vaiheessa matkaa oli jäljellä vähemmän. Eli onnistuminen oli vielä mahdollista. Tosin cooperissa ei ole ylämäkeä, joka edessäni näkyi ja cooperissa ei myöskään ole lämmittelylenkki ollut 40km:ä. Minun ja Iidan välinen matka kasvoi, mutta yritin sinnikkäästi pitää vauhdin. Maalisuoralla Iida ja Lauri kannustivat ja huusivat ehtiväni alle neljän tunnin. Aika oli lopulta 3:59:11! Ei siihen paljon enää löysiä jäänyt…

Juoksun jälkeen Andi järjestää aina kahvitilaisuuden huoltorakennuksessa. Suihkun jälkeen maistuikin kahvi, ruisleipä ja banaani. Odottelin Eerikan ja Markon maaliin ja lähdimme, perinteiden mukaisesti, käymään leirintäalueella meren rannassa. 


Marko halusi käydä jääkylmässä meressä palauttelemassa jalkojaan.


Marko joutui siellä kotvan seisoskelemaan, jotta saimme otettua julkaisukelpoisen kuvan. Markon osuus kuvasta onnistui kyllä heti, mutta me emme Eerikan kanssa meinanneet onnistua.


Illalla kävimme keilahallilla kippistämässä päivän juoksuille.


Sunnuntaina ennen starttia.

Sunnuntaille olimme tilanneet eväspussit, koska aamiainen olisi alkanut liian myöhään. Pusseja tilatessamme tarjoiluhenkilö katsoi varaustamme ja varmisti onko meitä neljä. Olimme kaikki hiljaa, kunnes joku tokaisi; on! Olimme maksaneet neljästä, joten ottaisimme tietysti neljä aamupalaakin. Käytimme myös Nikon tyynyä, tai siis minä käytin. 

Nautimme aamupalapussukkamme hotellihuoneessa murukahvin kanssa. Vähän ennen kymmentä siirryimme taas Salon urheilupuistoon. Maratonilla oli osallistujia nyt vain seitsemän. Startissa lähdimme aika jäykillä jaloilla liikkeelle. Iida jätti meidät heti startissa ja juoksu näytti kadehdittavan helpolta. Minä, Eerika ja Marko lähdimme juoksemaan tavoitteena alle viisi tuntia. Jalat oli raskaat, mutta onneksi ainakin alussa kivuttomat. Markolla kulki hyvin ja välillä nähtiin peräti pieniä irtiottoja. Eerika toivoi räntäsadetta kurjuuden maksimoiseksi, mutta saatiin vaan vesisadetta tuulen kanssa. Puolen välin jälkeen alkoi alahuuli väpättää ja kaikki mäet oli käveltävä. Keskeyttämistäkin yritin ehdotella, mutta vastaus oli tiukka EI! Iida juoksi hienosti oman juoksunsa aikaan 3:40:17. Me pääsimme lopulta myös tavoitteeseemme viiden tunnin alitukseen tuloksella 4:56:02. 

Kotimatkalle lähdimme nopean kahvittelun jälkeen. Paluumatka ajeltiin tarkalla kaasujalalla ja viikko reissun jälkeen sain postia poliisilta kuvan kera. Olin perjantaina Saloon saapuessamme päässyt kuvattavaksi poliisin toimesta. Onneksi sakko oli vain 100€, olin jo ehtinyt pelätä paljon isompaa sakkoa.

Reissu oli taas mukava ja voin suositella Andi-maratonia muillekin. 


     

Poika kotiin!

Pojalla oli oma paikka autossa.

Teksti: Henna Värikoski

Kuvat: Henna Värikoski, Eerika Hedin ja Lauri Sinisalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.