Päätimme lähteä katsastamaan Pisan maratonin uuden reitin ja luonnollisesti samalla reissulla sukuloisimme muutaman päivän ajan. Anun täti perheineen asustaa Pisassa.Matkaan lähti huoltoporukoihin myös Anun isä.
Maraton järjestettiin nyt kolmannen kerran näin joulukuussa ja reitti oli uusiutunut myös ajankohdan vaihdon myötä. Uuden reitin lähtö sekä maali sijaitsivat ihmeiden aukiolla mistä löytyy mm. maailman kuulu Pisan kalteva torni. Ensimmäinen yritys järjestää maraton joulukuussa meni täysin munille, koska talvi yllätti pisalaiset täysin ja tarjosi lunta ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Suomalaiselle nylkkääjälle pieni talvi ei varmasti tee mitään, mutta Pisassa juostaan kovaa ja sinne tullaan tekemään kovia tuloksia, joten lumen tulon myötä oli ymmärrettävää, että kisa peruttiin. Nyt ei homma jäänyt kelistä kiinni. :)
Valmistautumista
Lähdimme matkaan Nokialta 2.00 perjantai yönä. Menomatka taittui mukavasti, Helsingistä lensimme Münchenin kautta kätsästi Pisaan eka Lufthansan siivin ja Saksasta Air Dolimitin tasaisesta kyydistä nauttien. Perille päästyämme tapasimme Sirkan ja Marcellon (Anun tädin ja hänen miehensä) maraton expossa mikä sijaitsi kätevästi lentokentällä. Saimme numerolappumme ja chipit mukaan ja vaihdoimme hieman kuulumisia capuccinokupin ääressä. Kiersimme loistavan expon ympäri ja teimme hieman ostoksia samalla, jonka jälkeen jatkoimme matkaa majapaikkaamme bussilla, koska Sirkka ja Marcello jäivät jatkamaan töitään expoon järjestäjän ominaisuudessa. Tässä kohtaa tarviikin mainita, että on hienoa saada palvelua maailman maratonilla suomeksi. Tälläkin kertaa maratonille oli saapunut useita suomalaisia jotka olivat yllättyneet positiivisesti saadessaan vastauksia kysymyksiinsä jo ennen kisaa sähköpostin kautta suoraan suomeksi ja tutun kielen puhuminen jatkui siis expossakin. Sirkka ja Marcello tarjosivat sukulaisilleen katon pään päälle ja kun pääsimme perille alkoi uni maistua. Bussi muuten kulkee hyvin ja sitä on helppo käyttää eikä maksa paljon.
 |
| Anu ja expon henkilökuntaa |
Lauantaiaamuna aikaisin isäntäväkemme starttasivat jälleen jatkamaan toimiaan kisaexpossa. Matkaan lähti myös yksi seurueemme jäsenistäkin ottamaan oppia suuren juoksutapahtuman järjestelyistä. Tämä expoon lähtenyt oli luonnollisesti kirkassilmäinen energiapakkaus nimeltään Anu, pojat jäivät nukkumaan takapuoli homeessa vielä muutamaksi tunniksi. Lopulta päätimme lähteä pelastamaan Anua exposta ja samalla lähtisimme katsastamaan kaltevan tornin kaltevuutta. Tiemme kulki ostoskatua pitkin kohti kuuluisaa tornia ja taivaalta tuli välillä vettä enemmän ja välillä vähän vähemmän, mutta eihän se mitään haitannut, koska minulla oli käytössä yksi Italian parhaista sateenvarjoista. :) Kulutimme aikaa ja poikkesimmepa maistamassa mukavat pizzatkin noin niinku tankkausmielessä. Päivä kului mukavasti ja myös itse pääsin käymään historiallisessa tornissakin, kun ihana pieni vaimoni osti minulle synttärilahjaksi pääsyn tornin kierteisille portaille. Kokemus oli hieno ja torni on muuten todellakin tosi kalteva, vaikka sitä jokin aika sitten hieman suoristettiinkin. Tornin jälkeen suunnistimme takaisin kämpille ja illalla meitä odotti loistava pastaillallinen Tonyn ja Marcian tarjoamana (Anun serkku ja hänen vaimonsa). Vatsat täynnä vetäydyimme yöpuulle tietäen, että aamusta pääsisimme maistamaan jälleen maratonin ihanan makeaa makua.
 |
| Ihmeiden aukio |
Maraton
Aamupalan jälkeen lähdimme starttipaikalle joka siis sijaitsi ihmeiden aukion välittömässä läheisyydessä. Maratonaamu oli lämmin tuuleton, sateeton ja aurikokin halusi esiin, joten keli oli täydellinen, lämpötila aamulla 10 ja siitä se nousi päivän mittaan n. 15 asteeseen. Anu ajatteli Intiassa juostun ultran hyisen aamun jälkeen, että tällä kertaa ei kylmä pääse puraisemaan ja puki päällensä kunnolla. Painelimme vessan kautta lähtöviivalle ihaillen samalla kuinka mukaan oli uskaltautunut monta joulupukkia ja Gotham citystä asti paikalle oli matkustanut myös muuan Batman. Lähtö tapahtui ja alun pieni ruuhka purkautui todella nopeasti. Lähdimme Anun kanssa molemmat omaa vauhtiamme painattamaan. Itsellä meno maistui hyvin ja kilometrit taittuivat mukavasti kauniita maisemia katsellen. 7km jälkeen Anun oli pakko ottaa takki vyötärölleen ja vaihtaa numerolappu paidan rintaan. Tämä suoritus aiheutti ihmetystä muissa juoksijoissa, koska muut painelivat menemään shorteissa ja hiattomissaan samalla yhden kiskoessa takkia kahden paidan päältä .Tällä kertaa Anu juoksi ekaa kertaa eläessään jäniksien kanssa lähes koko matkan, koska askeleet sopivat hyvin näiden pitkäkorvien kanssa ja totesikin sen olevan hyvä kokemus. Oma vauhti yllätti minut positiivisesti, koska olin varautunut hieman siihen, ettei välttämättä kulje kovinkaan hyvin, koska ohjelma on ollut aavistuksen tiukka viime aikoina. Matka vain taittui mukavasti ja hieman puolikkaan jälkeen reitti teki täyskäännöksen ja pian tämän jälkeen näin oman rakkaani taivaltavan omaa matkaansa hyvissä voimin vain hyvin vähän minun perässä. Tällä kertaa olisin jopa uskaltanut kysyä, että kuinka sujuu, mutta päätin varmuudeksi jättää kysymyksen sisääni. Käännöksen jälkeen oli luvassa pitkä loiva nousu mikä lopulta tiputti vauhtiani hieman, mutta samalla maisemat olivat upeat ja mereltä tuuli mukavan lämmin hönkä, joten hidastunut vauhti ei haitannut lainkaan ja eikä muutenkaan ollut tarkoitus puristaa hirmuisesti. Matka väheni ja n.35km kohdalla pohje ilmoitti pienestä halustaan supistua äärimmilleen, mutta onneksi se kuitenkin päätti luopua halustaan parin kilometrin jälkeen ja sain painella loppuun asti ilman murheita. Maalisuora oli huikea, väkeä oli paikalla paljon ja maaliviivan paikkeilla vieressä seisoi historiallinen torni. Ihan joka maratonilla ei näin hienoa maaliintuloa voi odottaa! Maaliintulon jälkeen nojasin pienen hetken polviini ja sain heti kättelyssä lämmittävän avaruushuovan päälleni ja muutenkin kaikista pidettiin hirmuisen hyvää huolta. Kymmenen minuuttia viivan ylityksen jälkeen sain halata maaliin tullutta Anua, joka oli taittanut matkan erittäin hyvissä voimin. Maalialueelta suunnistimme lepäämään ja suorittamaan jälkitankkausta onnellisina mahtavat mitalit kaulassamme.
 |
| Maalissa 3.19 |
 |
| Maalissa 3.29 |
Seuraava aamu tarjosi meille vesisadetta ja ukkosen mukana tuomaa raesadetta, joten saimme todeta oleemme erittäin onnekkaita sään suhteen. Sateen takia emme päässeet lähtemään läheisille vuorille, mutta Sirkka järjesti meille hienon kierroksen mitalitehtaalla. Tehdaskierros sai ajattelemaan, että ehkäpä tilaamme vielä joskus sieltä mitskut Raholan kympille.
 |
| Jarmo, Sirkka ja Anu hierovat mitalikauppaa |
Pisan maratonia ja kaupunkia voi suositella kaikille! Kaupunki on mukava, sopivan pieni, tarjoaa nähtävää, ravintoloita on paljon ja herkkuja on tarjolla paljon ja esim. junalla pääsee mukavasti lähikaupunkeihin tutustumaan. Itse juoksu ansaitsee järjestelyiden puolesta täyden kympin ja reitti on nopea, kaunis ja kierretään yhtenä lenkkinä. Hultopisteiltä otetut juomapullot kiersivät tarvittaessa juoksijalta toiselle vielä pitkään huoltopisteen jälkeenkin ja pitkin matkaa reitin varrella oli hyvä kannustus. Kaikista pidettiin hyvää huolta.
Markus
