Lauantaina 26.2.2011 kolme tiimiläistä lähti kohti Helsinkiä osallistuakseen Hassen Tervasaari hölkkämaratoonille. Hasse järjestää näitä maratooneja vuosittain 13kpl. Hasse = Hans Mannsten, yksi suomen legendaarisista juoksijoista, jonka näkee melkein joka juoksussa, ikää miehellä on 60+, maratooneja alla 831kpl.
Hra Hasse itte
Raholan liikkarin pihasta aamusella starttasivat matkaan Outi, Anu ja Markus. Ketään ei jännittänyt, vaikka edessä oli vuoden ensimmäinen maratooni. Navigaattori ilmoitti meidän olevan perillä, mutta kukaan ei havainnut mitään juoksutapahtumaan viittaavaa, vaan olimme päätyneet parkkihalliin. Kysymällä tietä löysimme parkkihallista oven Merihaan palloiluhalliin ja sieltä kysymällä löysimme itse Hassen ottamassa ilmottautumisia vastaan.
Tässä kohtaa Hasse kertoi juoksusta ekakertalaisille. numerolappuja ei ole, reittiä ei ole merkattu mitenkään ja aikakin otettaisiin itse ja juoksun lopuksi ilmotettaisiin itse paperille kirjoittaen. Paniikki iski timmin tiimin naisjäseniin, "kuinka me osataan, me eksytään, APUA". Tässä kohtaa Hasse lupautui herrasmiehenä näyttämään reitin tytöille lupautuen juoksemaan ekat kierrokset heidän kanssaan. Markus lyöttäytyi erään konkarin seuraan reitin opiskelua ajatellen. Taas kaikki oli hyvin.
Huoltopiste palveli hienosti aina n.4,5km:n välein, tarjolla oli lämmintä hyvää urheilujuomaa, vettä, rusinaa ja piparkakkuja. Maratoonilla juostiin ensin lyhyempi "nollakierros", jonka jälkeen alkoi varsinaiset kierrokset joita oli 9kpl.
Huoltopiste
Kauniit merimaisemat reitin varrella
Lähtö läheni ja juoksijat asettuivat viivan taakse, juoksijoita oli yht. 37, joista osa oli startannut jo tuntia aiemmin. Matkoja menussa oli 10km, puolimaraton ja tietenkin maraton. Outi ja Anu starttasivat siis matkaan legendan siipien suojissa, jess! Tunnelma oli rauhallinen, kenelläkään ei ollut kiire mihinkään ja suunnaton määrä kokemusta ympärillä sai aikaan kunnioitusta. Kaikki tsemppasivat toisiaan lähdöstä maaliin asti ja hymyä riitti. Ilma oli pilvinen ja suht tuulinen, mittari kertoi pakkasta olevan -5astetta, joten vaatetta sai olla päällä. Matkaan lähdettiin kukin omalla vauhdillaan ja samalla vaihdettiin kuulumisia, sekä tutustuttiin toisiin juoksijoihin.
Matka taittui tiimiläisiltä hyvin aina viimeiseen kierrokseen asti, jolloin Markuksen hölmöily kostautui. Tällä kertaa ei ollut kyse liian kovasta vauhdista, mutta tankkaus matkan varrella ei ollut tätä puupäätä kiinnostanut tarpeeksi, ja näin pohkeet ilmoittivat halustaan lopettaa yhteistyön. Pitkä yhteistyö loppui rajuihin kramppeihin, jonka kunniaksi Markus esittikin pääkaupungin asukkaille pienen tanssin suorin jaloin, laulaen samalla kovaan ääneen joitakin rumia sanoja. Tanssin jälkeen Markus vielä yritti "juosta", mutta totesi nopeasti, ettei siitä mitään tule, joten loput matkasta oli käveltävä.
Tytöt etenivät käsikädessä alusta loppuun ja myös heillä kaikki sujui hyvin viimeiseen kierrokseen asti. Viimeisen kierroksen alussa olevan mäen alla Outin sisäreisi hirtti kiinni. Syy oli sama kuin Markukselle, eli matkan varrella ei ollut nautittu suolasta, vaikka siihen olisi ollut tarvetta. Reiden hirtettyä Anu kaatoi suolaa Outin ammollaan olevaan kitaan, sokerinappi suolan perään ja syöksyi sitäreiteen kiinni. Anu kurmootti sisäreittä parilla tiukalla iskulla, jonka jälkeen tilanne hellitti ja juoksu alkoi taas maistumaan ja lopulta maaliviiva ylitettiin käsi-kädessä tuuletusten kera.
Likat tulee maaliin
Maaliviivan ylityksen jälkeen oli palutteen aika. Markus oli matkalla erehdyksissään valittanut Anun kuullen, ettei pohkeet miesmuistiin olleet krampanneet niin pahasti. Palaute alkoi purkautua kohdistuen ensin sekä Outin että Markuksen suolan käyttämättä jättämiseen, ja päättyen huutoon "olen Markus Ilva, enkä osaa käyttää suolaa" ja lopulta pisteenä iin päälle muistutettiin jotain miesmuistin pituudesta Miehen muistihan on siis pettämätön. Outin kohdalla opetuksena oli se, ettei geeli korvaa suolaa. Kun sitten hetki oltiin oltu hieman tyynemmässä, niin Outi kertoi varpaankynnen heilumisesta, useista rakoista sekä täysin finalissa olevista lenkkareistaan.
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi kaikille todella hyvä maku. Tapahtuman parhaita puolia oli sen lämminhenkisyys. Paikalla oli siis huikeasti kokemusta, matkaa taittoi Hassen lisäksi toinen suuri legenda, Kalevi Saukkonen, jolla takana on yli 1400 maratonia!!! Näiden herrojen+muiden konkareiden temuamista on aina ilo seurata.
Tiimiläisille muistutus: SUOLA ON AINA SUOLA!!!! Tästä on hyvä jatkaa uusiin haasteisiin!
Kuvat ja raportti: Markus
Linkki tuloksiin.
Olipa todellakin erilainen tapahtuma tämä Hasse, mutta sisulla maaliin selvisitte pienistä ongelmista huolimatta. Onnittelut :) Suolaa, suolaa enemmän suolaa :)
VastaaPoista