tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kisaraportti: Unskin sadas maraton ja puolimaraton

2.4.2011 juostiin Kiikassa, Sastamalassa ensimmäistä kertaa nimellä "Unskin sadas maraton" kilpailu, jonka matkoina olivat maraton, puolimaraton ja kymppi. Team Raholasta saatiin Anun innostamana hyvä edustus "Unskille", niinkuin kisaa pian alettiin lyhykäisyydessään nimittämään. Itse Unski on Anun tuttu vuosien takaa.

Anu ja Unski
(huomaa hieno "numero"lappu)


Ensin lähti maraton, jolle starttasi 8 reipasta raholalaista ja sitten puolikas, jota lähti tavoittelemaan 5 urheaa. Reitti oli tuttu Äetsän helaventin reitti, lähtö ja maali vaan olivat toisella puolella lenkkiä. Juostiin siis yhtä 21,1 km lenkkiä yksi tai kaksi kertaa matkasta riippuen. Kympillä oli sitten ihan oma lenkki.. Huhu muuten kertoo, että myös kympillä olisi ollut raholasta tuttu likka, Mari juoksemassa..

Lähdön tunnelmaa 

Tiinan Unskin puolikas "uusilla jaloilla"
Eli niinhän siinä sitten kävi, että yöllisten myöhästymis-painajaisten jälkeen aamulla lähdettiin kohti tapahtumapaikkaa ihan suunnitelmien mukaisesti. Juoksupaikalle saapuessa juoksutunnelmiin pääsi hyvin Teamin voimalla. Me puolikkaan taivaltajat odotimme starttia yhdessä aikaa kuluttaen kello kahteentoista. Ja lähtöviivallekkin oli mukava asettautua porukalla. Ei sen suurempaa ihmismassaa, mutta mukavissa tunnelmissa starttia odoteltiin.

Lähdön jälkeen alkoi sitten ne "minun perinteiset ensimmäiset viisi kilometriä". Olo tuntui tukkoiselta ja flunssaiselta. Juoksin puuskuttaen, hammasta purren ja taisimpa siinä mielessäni kiroillakkin. Mutta niinkuin aina, siitähän se matka eteni ja pikkuhiljaa vähemmän vaivalloisesti. Alun taisin ottaa hiukan vauhdikkaammin, mutta ajatus oli juosta tasaisella vauhdilla. No taisi olla toisella juottopisteellä kun Maija ja Terttu pyyhkäisivät ohi ja enhän minä näiden naisten matkassa pysynyt... Hiukan harmittelin kun musiikkisoitin oli jäännyt kotiin, olisi saattanut avittaa jonkun verran yksin juostessa. Lisäksi välillä ajattelin eksyneeni, muita juoksijoita kun ei näkynnyt. No onneksi kuitenkin kilometrit vähenivät ja suuntakin oli sitten oikea...

Viimeinen kilometri oli sitten jo tuskaista. Ei voi kilometri tuntua niin pitkältä. No maaliinhan onneksi pääsin, mutta sen jälkeen minun jaloilleni riitti. Käveleminenkin oli tuskaista, taisin saada puujalat kivun kera. Aika oli 2.20.01 ja taidan olla tyytyväinen. Jalkaleikkauksen jälkeen, monen viikon tauko urheilussa ja vain muutamat tunnin lenkit alla Laitettakoot tämäkin siihen saavutus-kategoriaan.

Ja aikaakin on kulunut tässä sen verran, että sinne Kiikan syrjäkylille jäivät unohduksiin ne kaikki vähänkin huonommat ajatukset. Nyt vaan pää pystyssä ja hyvillä fiiliksillä uusiin koitoksiin ja haasteisiin.


Tarmon ½Unski
Juoksusää oli kohdallaan,mutta vähän tuli ylipukeuduttua.Outin kanssa juoksin koko matkan. Maisemat oli vaihtelevia,ilman lumisia osuuksia hieno reitti. Pitkät  loivat ylämäet reitin huono puoli. Viimeaikoina juoksut jäänyt vähiin joten tämä oli maksimisuoritus. Mieleen jäi viimeinen 100m jossa joutui juoksemaan tosissaan Outin loppukirissä.

Tarmo&puoliunskittaret

Anun Unski
Kauan odotettu Unskin sadas maraton koitti vihdoinkin lauantaina 2.4 2011, joka oli tärkeä päivä sekä Unskille, että Team Raholan porukalle. Mukava määrä porukkaa lähti tähän hienoon tapahtumaan meiltä eli 8 henkilöä kokonaiselle (Laura, Mari, Maikku, Mimmi, Mikko, Minna, Seppo ja minä= Anu) ja 5 henkilöä puolikkaalle (Maija-Liisa, Terttu, Tiina, Tarmo ja Outi).

Sastamalassa, jossa tapahtuma oli, näkyi huikea määrä tuttuja ihmisiä sekä järjestelijöiden puolella että juoksijoiden puolella, mukavaa! Kuulumisia vaihdeltiin, kuvia räpsittiin ja naurua/ iloa piisasi. Jälleen kerran kaikki samassa veneessä ja samoissa ajatuksissa. Unski otti vastaan hyvillä mielin juoksijoita, joita oli kertynyt paikalle noin 130 eri matkoja taittamaan. Oli ilo esitellä MEIDÄN Team Raholan porukka, jotka ovat niin innokkaita joka lähtöön.

Jännitystä oli ilmassa ja vatsanpohjissa kaikilla niinkuin täytyykin olla. Viimeiset tankkaukset paikanpäällä, numerolaput rintaan, viimehetken tarvikkeet mukaan ja menoksi. Ei muutakuin onnea kaikille matkaan, etenkin Unskille, joka taittaa juhlamatkaansa sekä kaikille muille, jotka siinä hengessä juoksentelee mukana.

Ilma oli hyvä, lämmin ja koskea. Huoltopisteet toimivat loistavasti, 4km välein pisteet olivat juuri oikeilla paikoilla ja niinpä reittiä oli mukava taivaltaa. Reitti oli merkattu selkeästi ja baana  melkein sulanut kokonaisuudessaan muutamia kohtia luukuunottamatta, joista ei haittaa ollut. Kauniita maisemia siellä täällä sekä rauhallista. Reitillä oli sopivasti ylä- ja alamäkiä sekä ruoskintapaikka (mikä lie paikan-nimi, mutta jäi hyvin mieleen), joka toisella kierroksella hiukan jo tuntuikin ehkä siltä, eteenpäin, eteenpäin...

Kaikki pääsivät hienosti maaliin asti, jossa odotti muistomitalli tästä tapahtumasta sekä sauna-/ pesumahdollisuus, jonka jälkeen sai pullaa ja kahvia. Olo oli jälleen mahtava ja onnellinen, kaikki olivat selviytyneet urakasta ja olin niin ylpeä jokaisesta teamiläisestä.

No niin, siis kohti tulevia haasteita/ tapahtumia hyvillä mielin! Toivottavasti näemme Raholan Kympillä Unskia ja muita tuttuja ihmisiä ja pystymme tuomaan myös heille hyvän mielen sekä onnistuneen tapahtuman.


Tuskaa Unskilla by Maikku
Tätä juoksua oli odotettu kauan. Jostain kumman syystä jo aamulla oli fiilis ettei tästä tule yhtään mitään. Tankkaus oli jälleen kerran tehnyt temput, ruoka vaan ei maistu. Näin ennen starttia oli jo nälkä.. Samalla pään sisällä nakersi huono omatunto etten ollut tsekkaamassa lapseni tärkeitä säbäpelejä, joita jännitin ehkäpä enemmän..

No joo..  eka puolikas oli yhtä tuskaa. Juoksu maistui puulta. Jalat eivät vaan toimineet. Ihan kuin olisivat olleet eri kropassa kuin omassani. Viimeisellä ekan puolikkaan kilometreillä tuli mieleen monia ei-ihania ajatuksia. Pohdin keskeyttämistä monelta eri kantilta ja päätin etten koskaan enää koske tossuihini jne.

Toisin kuitenkin kävi.. Itse Unskin kanssa kävin tiiviin keskustelun ekan puolikkaan viimeisillä kilometreillä, samoin Timppa (tänä vuonna 200 maraa menee rikki!!) tsemppasi jatkamaan. Ja voi morjens, miten helppo olikaan toinen puolikas. Juoksemisen nautintoa täynnä ja matkaa olis voinut vieläkin jatkaa.. Timppa antoi hyviä vinkkejä tankkaukseen, nyt on näytteet postissa.. Katsotaan, mitä tulee.. Eli tossut ovat jaloissa olleet uudelleen ja kohti uusia haasteita mennään vaikka sitten perse edellä välillä puuhun mutta voittajana selvitään..

Seppo & Unski
Unskille lähtö jännitti paljon enemmän kuin Pirkan hiihto. Olihan edellisestä maratonistani kulunut jo puolitoista vuotta. Onneksi Mikko oli valmistautumassa minun kanssa samalle matkalle.Ja lähtöviivallahan meitä oli tsemppaamassa toisiamme iso tuttu porukka. Lähdön tapahduttua koitin hokea itselleni "rauhallisesti, rauhallisesti," vaikka huomasinkin, että Anu ja Maikku menivät kohta jo kaukana edellä. Juoksu alkoi tuntua heti alusta lähtien mukavalta ja rennolta.Ensimmäinen puolikas tuntui menevän nopeasti, kun satuin saamaan hyvää vetoapua 60.sten sarjan voittajalta. Juoksin hänen kanssaan n. 35 kilometriä.Toisella puolikkaalla alkoi askel pikku hiljaa painaa, mutta saimme vauhdin pysymään samana noin 30 kilometriin saakka. Noin 35 kilometrissä alkoivat etureidet jumittaan,mikä paheni koko ajan loppua kohti.Mutta maali tuli kutenkin vastaan, eikä väsymys ollut kuitenkaan niin paha kuin pelkäsin.Reidet oli kyllä toista mieltä. Ilmeisesti tankkaus oli jollain lailla onnistunut. Oli taas tosi mahtava reissu Team Raholan mukana.

Mari @ Unski
Lauantai aamu, sumua, jännitystä ja vaikka mitä fiiliksiä. Taas olisi maraton edessä ja paikkana Kiikka. Anun yllyttämänä olikin huippu porukka saatu kasaan juoksemaan ja juhlistamaan Unskin 100:tta maratonia. Ilmassa oli sumusta huolimatta juhlan tuntua.

Matkalle kohti Kiikkaa pääsimmekin hyvissä ajoin ja perillä olikin sitten hienosti aikaa erinäisiin valmisteluihin sekä armottomaan wc-ralliin :) Numerolappuja noudettaessa olikin kunnia päästä Teamin porukan kanssa yhteiskuvaan Unskin kanssa, mikä nostatti juhlatunnelmaa entisestään.


Lähtö alkoi lähestymään ja siinä viimehetkellä vielä toivottelimme halauksien kera toisillemme sekä puolikkaan juoksijoille tsempit matkaan. Jännitys sen kuin tiivisty tiivistymistään. Vihdoin pienten alkuhaastattelijen jälkeen pääsimme matkaan, ja tuttuun tapaan jännitys jäi lähtöviivalle.

Ekat 2-3 kilsaa oli jotain ihan kamalaa. Jalat aivan tukossa, kompressiosukat ahdisti, tästä ei tuu nyt mitään!!! Sitkeesti vaan eteenpäin ja kyllähän se kroppa alkoi kun alkoikin toimimaan. Siitä se matka sitten eteni porukassa mukavasti niitä näitä rupatellen. Mukavasta seurasta huolimatta ensimmäinen kierros tuntui todella pitkältä. Se oli  oputon. Wc:tä odotin kun kuuta nousevaa.Ja sinnehän sitten ekan kierroksen päätyttyä päästiinkin, HUH ;) Toinen kierros lähti käyntiin keveämmissä merkeissä ja vauhtikin pysyi kohtuu mukavana. Porukka harveni ja jokainen etsi itselleen sopivan vauhdin. Mä jatkoin matkaani tutussa turvallisessa seurassa, eli Mimmin kanssa.

Musiikin lomasta kuulin kaikenlaista mutinaa jaksamisesta ym. kävelyhaluista, mutta kaverin sisu oli niin kova, että nämäfiilikset jäi vaan sille mutinatasolle ;) Ruoskintapaikalla oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja ryyppy omasta pullosta. Oli sen verran pitkä nousu kyseiselle paikalle että!! Eipä sitä olla turhaan Ruoskintapaikaksi nimetty ;) Ei kun jalat alle ja etiä päin.

Juomapisteet jotenkin tuntui toisella kierroksella olevan mukamas harvemmassa, mutta kun semmoisille päästiin niin olis se niin helpottavaa. Mukavat huoltajat kannusti kohti maalia ja ne antoikin voimia viimesille kilsoille. Missä kirkon torni? missä se punainen pieni mökki joka on ihan tiessä kiinni? missä rautasilta? Nämä kysymykset pyöri huulilla, kunnes ihan oikeesti päästiin sillalle, josta näkyi melkein loppusuora. Ihanaa!!! Ja mikä yllätys meitä vielä odottikaan. Oma puolikkaan juoksuporukka huitoi huoltoaseman kohdalla ja taisi sieltä kuulua JAXAA huutojakin ja kaikkee. Mä menin ihan kananlihalle ja meinas voimat kadota jaloista täysin. Niin onnellinen olin. Iso kiitos! Siitä sitten hurmiossa kosti maalia. Ei oo paljon enää.Unskikin siinä suoralla vastaan käveli, ja ehdittiin hänellekin huutelemaan onnittelut. Mimmi ja mä tartuttiin toisiamme kädestä ja näin ylitettiin maaliviiva yhdessä onnesta ja helpotuksesta huokaisten.

Maalin huollosta vielä pari mukia mehua ja tönöillä jaloilla kohti pukuhuonetta. Matkalla vastaa tulikin jo Laura hyvissä voimissa ja kovan urakan tehneenä, kun yksin taapersi menemään koko tokan kiekan. Ja Saimme vielä kannustettua iki sitkeän Minnankin loppusuoralle Jaxaa huudoin. Siis, jälleen yksi unohtumaton maraton kokemus plakkarissa. Isot kiitokset koko huoltojoukolle. Tapahtuma toimi alusta loppuun mielettömän hyvin. Onnittelut vielä Unskille itselleen. 100 maratonia on upea saavutus. Siinäpä tavoitetta yhdelle jos toiselle ;D Kiitokset myös omalle porukalle ihan kaikesta. Hyvillä mielin kohti uusia haasteita käy Team Raholan tie.






7 kommenttia:

  1. Taas monta hienoa tarinaa! Taas tarvii todeta, että on tää vaan kauhian kova nippu!! Onnittelut kaikille matkan suorittaneille!!

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva fiilistellä vielä kerran tätäkin tapahtumaa. Näitä rapsoja on aina kiva lueskella. Millähän malttais Tukholmaan asti ;)

    VastaaPoista
  3. Hienoa ja onnea vielä kaikille!! Onneksi olette olemassa! Tukholma kutkuttaa jo, iso porukka teamhengessä upealle reissulle...

    VastaaPoista
  4. Ja pah sanon minä koko Tukholmalle.. Mistähän löytäisin sen motivaation??

    VastaaPoista
  5. Ja jess, sanon minä Tukholmalle!!! Kunhan nyt kaikki ensin palautuu kunnolla Unskista, niin alkaa taas juoksukin maistua. Muistakaa nauttia harjoittelusta!

    VastaaPoista
  6. Ja jees todellakin! Tukholmaan ajattelin mennä nauttimaan seurasta, kelistä, juoksusta, tunnelmasta ilman mitään taka-ajatuksia. Rennosti ja reippaasti massan mukana. Ja en sano ettenkö odottaisi myös sitä Puma-kauppaa :) Onko muuten Tukholmassa Hard Rock cafe?!

    VastaaPoista
  7. Voi morjens!! Kyllä sitä Tukholmaa jo alkaa tämäkin, ajoittain niin kypsä nainen odottamaan..

    VastaaPoista