Kun kirjoittamisen alkuun päästään, niin raportoin samalla kertaa maalis-huhtikuun vaihteessa juostun kansainvälisen kilpailukomennuksesta sekä ensimmäisestä kotimaan koitoksesta.
Bolt The Holt
Lensimme 30.3 Tampereelta Lontoon Stanstediin kevätlomalle karkuun Suomen lunta ja koleaa säätä. Saapumispäivänä sää olikin lämmin ja paikallisilta kuulimme, että sää oli ollut vuodenakaan nähden epätavallisen lämmin viimeisen parin viikon ajan. Hotelli löytyi vaivatta Paddingtonin aseman lähettyviltä. Seutu oli aikaisempien kokemuksien perusteella hyväksi havaittu. Loman alkamisen kunniaksi ja nälän sammuttamiseksi suuntasimme ensin Stabucksiin juomaan lähes jokaiseen lomaamme sisältyvää Caramel Frappuccinoa ennen illallisvarausta. Ensimmäinen ilta siis sujui lähinnä tankatessa ja nukkumaan päästiin jo kymmenen aikaan, tosin Suomen aikaahan se oli jo puoliyö.
Seuraavana aamuna kello soi kukonlaulun aikaan. Hotellin aamupala alkoi sen verran myöhään, että tyydyimme omiin eväisiin. Tosin seuraavana aamuna selvisi, ettei hotellin aamupalasta mitään iloa olisi ollutkaan. Lontoon budjettihotellien aamupaloilta ei kyllä ikinä kannata odottaa oikestaan yhtään mitään. Aamutoimien jälkeen suuntasimme metrolla Waterloon asemalle, josta juna lähti klo 7.30. Noin tunnin matkan ja yhden vaihdon jälkeen saavuimme määränpäähämme, joka oli Farnhamin kaupungissa pieni Bentleyn asema. Järjestäjät olivat kertoneet, että asemalta oli 1,6 mailin matka kilpailukeskukseen. Onneksi asemalle oli muutama muukin menossa Bolt The Holt juoksutapahtumaan, sillä olin unohtanut karttani hotelliin. Ainakin meitä oli sitten vähän useampi eksymässä. Pienistä ongelmista huolimatta pääsimme kuitenkin kisapaikalle saakka.
Kylmä ilmarintama oli yön aikana saapunut myös Iso-Britanniaan, joten sää oli kolea. Suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena lähdön viivästyminen noin 20 min aiheutti pieniä vilunväreitä, vaikka järjestäjät jumppaa järjestivätkin. Lähtö oli porrastettu niin, että ensin lähtivät canicrossaajat, sitten 5K, 10K ja viimeisenä 21K, jonka siis itse juoksimme. 21K juoksijat lähtivät ensin 1 km lisälenkille ennen 10 km lenkille lähtemistä. Kyseessä oli maastojuoksutapahtuma, joten pohja oli osittain polkua, mutta paljon myös melko kovapohjaista ja leveää baanaa. Myös korkeuseroja reitiltä löytyi melko paljon. Ensimmäisellä kierroksella oli paljon myös 10K juoksijoita, joten ohiteltavia oli lähes koko ajan. 10K olikin tässä tapahtumassa suosituin matka (395 juoksijaa), 5K oli 147 osallistujaa ja puolimaratonilla 193. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin paljon väljempää. Juoksimme Antin kanssa yhdessä ja juoksu kulki melko mukavasti huolimatta tulehtuneesta viisauden hampaastani ja Antille yön aikana tulleesta flunssan poikasesta. Allekirjoittaneelle meinasi tosin n. 17 km kohdalla tulla hyytyminen, kun energiat alkoivat olla vähissä. Kisoissa ei ollut urheilujuomaa tarjolla, vain vettä. Oman geelin otin 10 km kohdalla ja viimeisellä pisteellä jouduin turvautumaan järjestäjien geeleihin. Koostumukseltaa paikallisten geelit olivat melko erilaisia ja suuhun jäi kyllä pyörimään sellainen vaniljavanukkaan maku. Pari viimeistä kilometriä sujuikin jo paremmin ja kellotimme loppuajaksi 1:43;49. GPS:llä mitattuna matka tosin oli vain 20,77 km, joten uskallan epäillä virallista mittaa. Juoksutapahtumassa oli kuitenkin hyvä tunnelma, reitti oli mukava ja järjestelyt pelasivat, pieni miinus tuli kyllä puuttuvista opasteista. Paikalle oli turistina vaikea löytää.
Ajatus yhdistää juoksutapahtuma lomaan tuli siitä, että vietin kevään 2009 vaihto-oppilaana Guildfordin kaupungissa, n. 40 km päässä Lontoosta. Osallistuin tällöin yhteen saman tyyliseen maastopuolikkaaseen ja tapahtumasta jäi hyvät muistot. Lisäksi tarvittavat turisikohteet on Lontoossa jo kierretty, joten pystyi hyvillä mielin keskittymään siihen, mistä hyvä loma koostuu: hyvää ruokaa, juoksua ja shoppailua. Juoksuloman knuunasi vielä aamulenkki sunnuntaina aurinkoisessa Hyde Parkissa uusilla Nimbuksilla. Iso-Britanniaan matkaavalle vinkkinä, että juoksukenkien hinnat ovat siellä huomattavavasti huokeammat ja Lontoosta/lähiseuduilta löytyy juoksutapahtumia varmaan lähes vuoden jokaiselle viikonlopulle (www.runnersworld.co.uk). Ja luntahan siellä on hyvin harvoin…
Tunnelmia Tuusulasta
Lunta ei juurikaan näkynyt myöskään noin kuukautta myöhemmin Tuusulassa, jonne matkasin raholalaisten loistavassa seurassa. Vaikka HCR oli merkattu kalenteriin jo viime vuoden puolella, niin jotenkin saivat yhteiskyydin varjolla houkuteltua minutkin ottamaan varaslähdön kotimaan kisoihin, ja vain viikkoa ennen Helsingin reissua. Ehkä syynä oli se, että tunnetusti linja-autossa on tunnelmaa. Tähän tapahtumaan valmistautuminen sujui ilman tulehtuneita hampaita ja matkaan lähdettiin aurinkoisena lauantaiaamuna hyvillä mielin. Matka Tuusulaan hurahti jutustellen ja perillä oltiin hyvissä ajoin ennen omaa starttia. Maratoonarin pääsivät irti klo 11, puolikkaat vasta 1,5 h myöhemmin. Lähtöä odotellessa pötköttelin bussissa ja virittäydyin tunnelmaan musiikkia kuunnellen ja kuskinkin kanssa juttua riitti, olihan hän suunnistumiehiä.
Lähdön lähestyessä pientä harmia aiheutti pitkä vessajono, vessoja oli aivan liian vähän noin isolle porukalle. Jonottelun vuoksi verryttelyt jäivät aika vähäiseksi. Lähtöviivalle kuitenkin ehdin ajallaan ja valitsin paikan tavanomaista lähempää eturiviä. Lähdin liikkeelle melko rohkeasti, mutta ensimmäisen kilometrin aika 4:07 oli sai kyllä ihan tietoisesti vähän himmaamaan vauhtia. Ensimmäiset 10 km meni helposti. Kun Järvenpäästä käännyttiin takaisin päin järven toista puolta, niin vastatuuli ja mäet alkoivat hidastaa vauhtia. Väsymyksellä saattoi myös olla jotain osuutta asiaan. Vaikka vauhti hidastuikin, niin loppuun saakka tultiin ilman suurempia ongelmia. Lopussa katselin vain kellosta, että alle 1:40 aika jää, jollei vauhti hiivu paljoa alle 5 min/km. Mitään loppukiriä en tosin olisi kyllä pystynytkään ottamaan. Loppuajaksi tuli 1:39;37, joka siis kirkkaasti uusi, oma ennätys. Juoksun päälle piti verryttelytkin hoitaa, koska seuraava puolikas häämöttää jo viikon päässä. Mukava tapahtuma tämäkin, ihana kevätpäivä ja hyvä seura. Mitä sitä nyt muuta voisi lauantailta toivoa?
Olipa mukavaa luettavaa kummastakin tapahtumasta. Onnittelut vielä puolikkaan ennätyksestä Tuusulassa!Varmasti kulkee hienosti myös HCR:lla. Tsemppiä sinne!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta matkailun ja juoksutapahtumien yhdistämisestä :)
Niina, kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta Suomen rajojen ulkopuolella. Joo, kyllä se eturivin paikka Tuusulanjärven puolikkaalla oli ihan hyvä paikka sulle, menit sen verran vikkelästi. Onnittelut enkastasi!
VastaaPoistaHienoa, että lähdit mukaan! Hyvässä seurassa ja hieno juoksu.
VastaaPoista