Maaliskuun raholalainen: Jenni S-A

Kevättä kohti mennään ja näin maaliskuussa on ilo esitellä sympaattinen kuukauden raholalainen Jenni Sara-Aho.

Aito Raholan likka 

Jenni on melkein paljasjalkainen raholalainen, sillä hän on ihan pienestä likasta asti kasvanut Länsi-Tampereella Raholassa. Kotikulmillaan Jenni viihtyi liki 20 vuotta, kunnes maisemanvaihto alkoi houkutella. Muutto Nokialle tapahtui vuonna 2007.

Jenni on monipuolinen liikkuja, joka harrasti jo pienenä tyttönä jalkapalloa.
– Mukana mentiin, vaikka tässä lajissa en kauheasti loistamaan päässytkään. Kouluaikoina tuli osallistuttua paljon koulujen järjestämiin yleisurheilukilpailuihin. Niissä tuli jonkin verran menestystäkin, Jenni muistelee.

Peruskoulun jälkeen kutsuivat opiskelut terveydenhuollon parissa. Jenni valmistui lähihoitajaksi vuonna 2006. Töitä on valmistumisen jälkeen riittänyt kiitettävästi. Tulevaisuudenhaaveena Jennillä on päästä vielä opiskelemaan, erityisesti häntä kiinnostaa bioanalyytikon tai röntgenhoitajan ammatti.
– Opiskelu kannattaa aina, ettei jämähdä ihan paikoilleen, Jenni toteaa.

Ihanat karvaiset ystävät 

Jenni on henkeen ja vereen koiraihminen. Hän paljastaa, että Nokialle muuttamistakin vauhditti se, että Mustanvuoren ulkoilualue pilattiin rakentamalla täyteen asuintaloja: Jenni oli tottunut ulkoilemaan siellä paljon Rolle-koiransa kanssa.

Nokialle muutettuaan Jenni sai seurakseen toisen koiran, Makin. Tämä reipas 8-vuotias saksanpaimenkoira on jo hyvin tunnettu tiimin riveissä. Jennillä on myös kolmas koira, Pate. Koirat ovat ihania ja seurallisia kavereita, eikä niiden kanssa tule aika pitkäksi.

Kolme komeaa: Maki, Pate ja Rolle

Lisäksi karvaiset ystävät ovat vieneet Jenniä monenlaiseen toimintaan. Makin kanssa Jenni on harrastanut agilitya useamman vuoden. Agilityn ohella Makin kanssa meni 5 vuotta palveluskoira-toiminnassa. Pääpaino tässä lajissa oli suojelussa ja jäljillä.
– Pitkä koulutusjakso näkyy kyllä Makin hienossa käyttäytymisessä ja menemisen ilossa tiimin yhteislenkeilläkin, Jenni toteaa.

Myös Paten kanssa täytyy tietenkin harrastaa. Pate on päässyt treenaamaan agilitya sekä toiminut näyttelykoirana.

Hakutreeneissä Makin kanssa.

– Se on mun Misterkoira, Jenni naurahtaa. Tämän komean karvaisen malliuroksen kanssa olemme kiertäneet paljon näyttelyissä ja jokunen kerta myös ulkomailla kuten Virossa ja Ruotsissa, hän kertoo.

Agility on ollut Jennille siinä määrin mielekäs harrastus, että hän toimii myös itse ohjaajana muille harrastelijoille.


Spnningiä, zumbaa, pumppia, yöpyöräilyä… 

Jennin toinen rakas harrastus on tietysti liikunta. Hyvän ystävänsä Susannan houkuttelemana hän löysi Raholan liikuntakeskuksen, jossa he kävivät kokeilemassa muutaman kerran spinningiä.

– Koukkuun jäimme heti, Jenni vakuuttaa. Spinningmaraton oli tietenkin pakko kokeilla, ja sen luoman huippufiiliksen johdosta päätimme Susannan kanssa ilmoittautua Pirkan yöpyöräilyyn tiimin mukaan vuonna 2011. Kokemus oli mahtava.

Kyllä likat sitten polkivatkin semmoisella puhdilla, että tiimi jäi kauas taakse. Kokeiltua tuli myös pumppi, zumba ja kuntosali. Jennin mielenkiinto veti kuitenkin kuntosalin sijaan ryhmäliikuntatunneille.
– Kuntosali on ok, mutta sinne ei tule lähdettyä yksin, Jenni harmittelee.

 …ja tottahan toki juoksua myös 

Tänä vuonna Jenni treenaa myös juoksua. Tavoitteena on kerätä muutama puolimaraton plakkariin, koska syksyllä on tarkoitus osallistua ensimmäistä kertaa Pirkan hölkkään. Ensimmäisen puolimaratoninsa Jenni juoksi Makin kanssa ”Juokse Sorvassa” -tapahtumassa 16.2.2013. Parivaljakko suoriutui loistavasti matkasta, joten onnittelut siitä molemmille.

– Makin jäätyä ns. eläkkeelle agilityn parista juoksu on nyt meidän yhteinen harrastuksemme. Agilityn ja 8 vuoden iän seurauksena Makin nivelet ei enää kestä jatkuvaa hyppimistä, joten juoksu on hyvä keino purkaa energiaa, Jenni toteaa.

Onnittelut ekasta puolikkaasta!

Pirkan kierros kiinnostaa muutenkin Jenniä tosi paljon. Aikaisemmin Jenni on osallistunut 2 kertaa yöpyöräilyyn ja yhden kerran soutuun. Työn alla on myös hiihtotekniikan opettelu, että pääsisi tulevaisuudessa suorittamaan myös Pirkan hiihdon. Jennin päättäväisellä asenteella tämäkin on täysin mahdollista.

Mitä vuosi 2013 vielä tuo tullessaan? 

Elokuussa Jenni purjehtii avioliiton satamaan rakkaan avopuolison Anssin kanssa. Järjestelyt tosin vievät paljon energiaa ja aikaa. – Stressaa mut hengiltä! Onneksi kaikkea tätä tohinaa ja stressiä pääsee helpottamaan lenkkipolulle, Jenni naurahtaa.

Yhteislenkeillä ajatukset siirtyvät helposti ihan muihin asioihin ja pää saa tuulettua kunnolla. Tulevaa aviomiestä Jenni on kovasti houkutellut mukaan tiimin lenkeille. Pehmittely on siinä määrin hyvällä mallilla, että Jenni on ostanut miehelleen jo juoksupaidan.
– Anssi itse innostui ostamaan lenkkarit, jotka taitaa olla muuten miehen ensimmäiset mitkä on ikinään omistanut, Jenni nauraa.

Varusteet ovat siis kunnossa, nyt on aika tulla mukaan nautiskelemaan lenkkeilyn ilosta.

Hyvistä asioista aasinsillalla paheisiin – onko niitä? 

– Paheiden kuningas on ehdottomasti suklaa. Karkki on hyvää ja karkilla valitettavasti pystyy heittämällä korvaamaan päivän ateriat. Ja mitä tulee tuohon surullisenkuuluisaan lohtusyömiseen, niin suklaa toimii siinäkin loistavasti, Jenni analysoi.

Hän tosin on viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ravintoasioihin ja jättänyt makeita hiukan vähemmälle. Tässä olikin pahetta siinä määrin, että muut paheet ei enää paheilta tunnu.

Loppuun vielä määrätietoisen naisen osuva motto:
– Periksi ei anneta! Ei vaikka pikkarit hiertäisi peppuvaossa Pirkan soudussa, Jenni nauraa.

Näiltä tiimoilta Tiimi toivottaa Jennille ja Anssille oikein ihanaa kevättä!

teksti: Mari J.
kuvat: Jennin kotialbumi ja AnuMarkus