Elokuun raholalainen: Timo M.

Satamailereiden ja HCM-maratoonareiden raportteja odotellessa elokuun raholalaisena esitellään triathloniin hurahtanut lääkärismies.

Ihmemiehen ihailijasta triathlon-tohtoriksi

Pari vuosikymmentä sitten Ylöjärvellä asui pieni poika, joka ihaili kovasti telkkarin Ihmemies MacGyveria. Poika haaveili tekevänsä isona vähän samanlaisia suurtekoja kuin sankarinsa, ja päätti ryhtyä aikuisena neurokirurgiksi ja triathlonistiksi.

No ei se tainnut ihan noin mennä, vaikka faktat kyllä pitävät paikkansa. Ylöjärvellä lapsuutensa viettänyt Möttösen Timo tosiaan ihaili ihmemiestä pikkupoikana, mutta neurokirurgiksi erikoitumisesta hän päätti vasta lääkärinopintojen loppuvaiheessa, kun pääsi ensimmäisen kerran poraamaan potilaan kalloa. Triathlon-päähänpisto puolestaan iski vasta pari vuotta sitten, vanhojen kurssikavereiden kanssa vietetyn (kostean?) pokeri-illan päätteeksi.

Ja koska Timo on päättäväinen luonne, hän myös piti kiinni päähänpistostaan. Noin puolentoista vuoden määrätietoisen harjoittelun jälkeen Möttönen osallistui tänä kesänä ensimmäisiin triathlonkisoihinsa, joista ensimmäiset olivat lyhyemmät Vantaan triathlon ja Sääksi-triathlon Hyvinkäällä.

Machoilua Vantaan triathlonilla.

Heinäkuussa vuorossa oli Joroisissa kisattu Finntriathlon, jossa mentiin edellisiä vaativampi puolimatka eli 1,9 km uimalla, 90 km pyörällä ja päälle vielä puolimaraton. Timon tavoitteena oli päästä kisa läpi alle kuudessa tunnissa; maalissa kello näytti 5:32:08.

– Uinti oli aika haastavaa kovan aallokon takia, mutta pyöräily sujui helposti ja meni alle tavoiteajan. Juoksun aikana jalat kramppaili, mutta henkisesti juoksu oli silti helppoa, koska siinä vaiheessa tiesin jo tavoitteen alittuvan. Tunnelma 5000 asukkaan Joroisissa oli tosi mahtava, koko kylä tuntui kannustavan kisaajia, Timo kertoo syystä tyytyväisenä.

Tavoitteellisuus lisää liikunnan iloa

Timon harjoittelu triathlonia varten alkoi tammikuussa 2012 armeijan harmaissa. Hän oli varusmiespalvelusta suorittaessaan pitkällä komennuksella Upinniemessä, jossa ”ei ollut mitään tekemistä vapaa-ajalla”. Niinpä aikaa kului paljon kuntosalilla sekä uiden, pyöräillen ja juosten. Siitä se triathlon lähti.

Viime talvesta lähtien Timo on harjoitellut ohjelmallisesti pienessä porukassa triathlon-koulussa: kahdesti viikossa porukalla ja muuten itsekseen. Monipuolinen treeni on sisältänyt mm. crossfit-tyyppistä lihaskuntoharjoittelua ja tietty uintia, pyöräilyä ja juoksua. Timo kiittää, että erityisesti uintitekniikka on parantunut valmentajan ohjauksessa.

– Jotain yhtä lajia on ehkä helpompi treenata itsekseen, mutta kolmea lajia on jo vaikeampi. Lisäksi triathlonissa on harjoiteltava esimerkiksi jalkojen sopeuttamista pyöräilystä juoksuun, Timo tuumii.

Hänen mielestään tavoitteellinen harjoittelu on osa liikunnan nautinnollisuutta: on palkitsevaa asettaa itselleen realistinen mutta silti vaativa tavoite ja seurata treenin tuomaa kehitystä. Lisäksi nykyteknologia tarjoaa kaikkia kivoja vempeleitä, joiden avulla harjoituksia voi analysoida. Pakollinen kysymys: mikä triathlonin lajeista on mieluisin?

– Tankkaus! Uintiin olen tykästynyt ja pyöräily on myös mukavaa, joten juoksu on ehkä se hankalin lenkki, Timo tunnustaa.

Seuraava urheiluetappi Dublinissa
 

Triathlonistiksi ei kehitytä ihan tyhjästä, ja Timoltakin löytyy vankka urheilutausta. Hän pelasi nuoruudessaan 8 vuotta jääkiekkoa VaPS:issa Vammalassa, jossa perhe asui pojan kouluajan. Lukiossa ja Tampereen lääkiksessä opiskellessaan nuorimies keskittyi enemmän opintoihin kuin urheiluun, joskin pyörää tuli poljettua ihan hyötyliikunnan vuoksi. Pari vuotta Timo harrasti myös krav magaa.  

Juoksun hän aloitti joskus vuosina 2009–2010, ja Team Raholan riveihin mies tuli avopuolisonsa Johanna Heikurisen johdattamana keväällä 2012. Joviaalina persoonana Johanna oli paljastanut raholalaisille, että siippa tähtää triathloniin, mikä hieman hirvitti siippaa: hän epäili, että tiimiläiset kuvittelevat hänen olevan hirmukuntoinen himotreenaaja (”joku teräsmies”). :-)

Ensimmäinen juoksutapahtuma, johon Timo osallistui, oli Tuusulassa keväällä 2012 ja matkana 10 km. Samana kesänä hän osallistui myös Johannan kanssa ideoimaansa Raholan Riatloniin sekä elämänsä ensimmäiseen ja viimeiseen Pirkan soutuun, ja kävi syksyllä juoksemassa puolimaratonin Tallinnassa.

Yöpyöräily onnellisesti ohi, kuten ilme kertoo.

Tämän kesän urheilukaudella Timo on osallistunut myös Pirkan yöpyöräilyyn, mutta muuten triathlon-kisojen väleihin ei muita rientoja ole mahtunut. Seuraava etappi siintää kuitenkin jo  lähitulevaisuudessa: Timo pinkaisee ensimmäisen kokomaratoninsa Dublinissa lokakuussa.

– Tavoite on päästä ehjänä maaliin, ja jos alle 4:30:n niin loistavaa. Varsinaisesti en ole tähän asti noin pitkää matkaa treenannut, mutta harjoittelun fokus siirtyy nyt juoksuun ja pyöräily pysyy rinnalla, hän kertoo.

Liikunta tasapainottaa työn vaatimuksia

Timo ei enää osaisi olla harrastamatta liikuntaa, joka tasapainottaa ja auttaa jaksamaan neurokirurgin vaativaa työtä. Silloin tällöin hän ehtii myös soittelemaan syntetisaattoria Consciousness Removal Project -nimisessä kokoonpanossa, jonka tyylilajin Timo itse määrittelee tunnelmalliseksi postmetalliksi, puoliso Johanna taas ”mörkömusiikiksi”. Miehen muita potentiaalisia harrastuksia ovat laitesukellus ja ruoanlaitto, jos aikaa vaan löytyy.

Häät häämöttävät juhannuksena

Timon ja Johannan yhteinen aikaa vievä projekti seuraavan vuoden aikana, jos nyt ei varsinainen harrastus, on ensi juhannuksena vietettävien häiden valmistelu. Sydänsuvi on valittu juhlan ajankohdaksi, koska pari tapasi toisensa juhannuksena 2007. Kävi niin, että Timo kavereineen lähti viettämään keskikesää Turkuun, koska ”siellä ei tapahdu mitään”. Väärin päätelty.

– Emme varsinaisesti tunteneet toisiamme entuudestaan, mutta oli hälisty aiemmin samalla kanavalla IRC:ssä, silloisessa somessa. Jo ensitapaamisella välillämme oli järjetön kemia – ei ehkä rakkautta heti ensi silmäyksellä, vaan piti vilkaista toisenkin kerran, pariskunta muistelee kuorossa.

Ja jotta tämänkertainen tarina ei päättyisi näin siirappisiin tunnelmiin, niin listataan tähän loppuun vielä Timon tunnustamat paheet:

• skotlantilaiset single malt -viskit, joista suosikki on Ardbeg,
• jäätelö, jota Möttönen syö pakastimesta salaa eikä Heikuriselle jää mitään,
• Hauskimmat kotivideot -telkkariohjelma, joka on omituisella tavalla koukuttava.

Teksti: Minna N
Kuvat: Johanna H