Syyskuun kuukauden raholalainen Sirpa W

Pienestä kylästä suureen maailmaan

Puheliaan, iloisen ja pirteän Sirpan juuret ovat syvällä Keski-Savossa. 

– Pieksämäen pieni ”tuppukylä” oli pienuudestaan huolimatta kiva paikka viettää lapsuusaikaa, Sirpa naurahtaa.

Matka kohti suurempaa maailmaa kävi Kuopion kautta, josta tie lopulta vei sumujen saarelle, Englantiin. Sieltä löytyi myös elämänkumppani Richard. Englannissa asuessa vuosia vierähti yli 20, joista 16 vuotta näistä he asuivat Lontoossa.

– Lontoossa menimme naimisiin, perustimme perheen ja siinä kaiken arjen keskellä loimme myös työuraa, Sirpa muistelee.

– Vuonna 2008, kun lapset kasvoivat ja kouluiässä  tuli todellinen halu muuttaa Suomeen. Mikään tietty kaupunki ei ollut mielessä minne perheen uusi koti perustettaisiin, mutta kriteerinä oli, että kaupungin pitäisi olla iso ja kansainvälinen. Kotipaikaksi valittiin yhteisellä viisaalla päätöksellä upea ja ihana Tampere.

Viisihenkinen perhe, johon kuuluu aviomies Richard, poika 14 v. ja tytär 12 v. sekä tietenkin lemmikkikoira Fia (cairnterrieri), on viihtynyt oikein hyvin Tampereella.

Sirpa relaxing in a boat. Fia the Dog is watching the one that got away?

 Eläväistä elämää ennen ja nyt

Englannissa asuessaan ennen lasten syntymää Sirpa harrasti karatea. Laji oli oikein kiva ja mielenkiintoinen.

– Musta vyö oli tavoitteena suorittaa, mutta valitettavasti rahkeet eivät vaan riittäneet, koska treenimäärät olivat niin valtavat, Sirpa harmittelee.

Karate jäi ajanpuutteen vuoksi ja vuosi myöhemmin tilalle oli keksittävä korvaavaa liikuntaa. Tässä elämäntilanteessa oli helpointa siirtyä juoksuharrastuksen pariin.

– Juoksu sopii perheelliselle loistavasti, koska lajin harrastaminen ei ole aikaan eikä paikkaan sidottu, Sirpa toteaa hymyillen.

Rohkea ”savolaisnainen” tutustui juoksun saloihin muutettuaan Itä-Englantiin Colchesteriin. Hölkkäily alkoi pikkuisessa ryhmässä, joka koostui lähinnä kovakuntoisista poliiseista, triatlonisteista ym. huimapäistä.

– Tätä en todellakaan tiennyt ennen kuin ryhmään liityin, mutta mukaan pääsin vaikka olinkin hitaasti juokseva kotiäiti, Sirpa nauraa.

– Colchesterin ryhmässä oli paljon samoja piirteitä kun Team Raholan joukossa. Kaikki ovat tervetulleita joukkoon semmoisena kuin on, Sirpa toteaa vielä.

Ensikosketus juoksuun numerolappu rinnassa

Sirpan ensimmäinen juoksutapahtuma oli haastava Mersea Island 'Round the Island 13 mile Race. Saaren ympärijuoksu inhottavalla pehmeällä hiekalla ja kovassa helteessä oli kaikkiaan erittäin rankka kokemus ensikertalaiselle. Sirpalla kun ei tuohon aikaan ollut mitään tietoa tankkauksesta saati sen tärkeydestä.

– Karmivan juoksukokemuksen jälkeen mielessä kävi, ettei ikinä enää.  13 mailin jälkeen kroppa oli täysin tyhjä energiasta, palelsi ja teki huonoa. Ihmettelin, että mikä on vikana, Sirpa muistelee hymyillen.

Liikunnan tuoma kipinä ei sammu sytyttyään

Varsinainen harrastusliikunta alkoi täällä koti-Suomessa. Juoksua Sirpan tuli harrastettua ensi alkuun yksin, mutta syksyn pimeys ja talvi olivat niin ankeaa aikaa, että Sirpa hakeutui tuttuun tapaan rohkeasti Team Raholan joukkoon ja tuli sinne sitten jäädäkseen. 

– Nyt lenkkeily maistuu paljon mukavammalle, kun on hyvää seuraa ympärillä. Tänä päivänä, vaikka lenkkejä tekeekin välillä yksin, niin tunne että kuuluu johonkin ryhmään, luo mukavan fiiliksen treenata myös yksin, Sirpa iloitsee.

Energian siirtoa näppärästi työyhteisöön

Ryhmäliikkuminen on innostanut Sirpaa ”potkimaan” myös työkavereita liikkeelle. Liikkuminen tosin tapahtuu heillä polkupyörän selässä. Työporukka on osallistunut leikkimieliseen Kilometrikisaan 2013 ja he ovat polkeneet yhteensä satoja kilometrejä. Tämä arjen mahtava hyötyliikuntamuoto kerryttää kilometrejä ihan huomaamatta. Sirpalle näitä kilometrejä on kertynyt kesän aika jo yli 700. Hienoa!

– Sateiden ja syksyn lähestyessä yhteistreenit työkavereiden kanssa jatkuu punttisalilla lihaskuntoa kohennellen. 

Syys- ja talvikausi tuo tullessaan Pispalan koulun äitien kesken myös vesijumpat Varalassa. Vesijumppa tuo kivaa vaihtelua ja on myös sosiaalista mukavaa toimintaa syksyn pimetessä, Sirpa analysoi. 

Ja liikkuvalle naisihmiselle kaiken tämän lisäksi myös hiihto tuo oman vaihtelun ja ilon pitkän talvikauden ylitykseen.

Jalat takaisin lenkkareihin

Winter is no excuse not to run.

Sirpan ensimmäinen virallinen juoksutapahtuma Suomessa oli Tampereen puolimaraton 2011. Tapahtumasta kovasti tykänneenä ja innostuneena hän osallistui samaiselle puolikkaalle myös vuonna 2012 ja tottahan toki ilmo on sisällä tämän vuoden puolikkaallekin. Tsemppiä koitokseen!

– Markku Kyröjärvi cup tuli suoritettua puolikkaiden osalta viime talvena. Kelit suosi  ja pakkanen oli onneksi  lauha. Oli oikein nautinto juosta tuolloin talvella, vaikka talvijuoksu ei muuten kovin mielekästä olekaan, Sirpa muistelee.

Ensimmäinen Kuningasmatka

Ajatus maratonista on kytenyt Sirpan mielessä jo vuosikaudet. Sirpan oli tarkoitus toteuttaa suuri haave ennen kuin täyttää 40 mutta aika riensi ja haave jäi toteutumatta. Mieli ei kuitenkaan antanut rauhaa ja Sirpa asetti itselleen toisen tavoitteen, ja se oli tietenkin ennen kuin täyttää 50.

– Tämä haave toteutui onneksi upeasti ja paljon, paljon ennen kuin viimeinen aikaraja olisi tullut vastaan, hän 

nauraa.

Tired but so happy after her first marathon.

– Tapahtumia tutkiskellessani mikään ei oikein kolahtanut, eikä tuntunut omalta. Sitten kuulin Anun 100+ -maratonista, ja päätös ensimmäisestä maratonista syntyi helposti ja heti, Sirpa toteaa mielissään.

Hyvin valmistautuneena Sirpan maraton sujui ongelmitta ja rauhalliseen maltilliseen tahtiin. Sen verran hän oli tavoitetta itselleen asettanut, että alle viiden tunnin pitäisin matkan taittua. Niin siinä sitten kävi, että Sirpa pääsi upeasti tavoitteeseensa ja kellotti loppuajaksi hienot 4.59.25.

– Anun 100+ -tapahtumasta ja omasta juoksusta jäin oikein mahtavat fiilikset, Sirpa huokailee koitosta muistellen.

Mökkihöperökö muka?

Vapaa-ajastaan Sirpa perheineen viettää mahdollisimman paljon mökillä, joka sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä. Sinne on helppo mennä vaikka töiden jälkeen.

– Mökkeily on niin in. Mökillä on kiva kalastaa, marjastaa ja nauttia luonnosta monessa muodossa. Kalastamisessa mielekkääksi lajiksi on tullut varsinkin vetouistelu, Sirpa intoilee.

– Mökkeily on meidän perheelle erittäin tärkeää yhdessäolemisen aikaa kaikkea kivaa puuhastellen. Pelaamme ”leikkimielisesti” sulkapalloa, teemme porukalla puutöitä ym. mökkeilyyn liittyviä hommia. Lapsille mökkeilyaika on myös hyvää aikaa irtaantua tietokoneista ja kännyköistä, hän naurahtaa.

Katse koti-Suomesta maailmalle

– Vaikka arkista iloa tuo ihana kesämökki, niin kuitenkin haaveena olisi matkustaa tyttären kanssa matkustaa keväällä Pariisiin ja puolison kanssa tulevaisuudessa New Yorkiin, Sirpa unelmoi.

– Vaikka pienet haaveet eivät toteutuisi, niin elämässä suurimman ilon tuo oma perhe, yhdessäolo, terveys ja hyvä kunto, Sirpa toteaa lopuksi.

Oikein hyvää alkanutta syksyä!                     

Teksti: Mari J

Kuvat: Sirpan kotialbumi