Jatan eka maratoni Paloheinässä

Se oli tiistaipäivä kun olin juuri tullut pitkältä juoksulenkiltä kotiin ja Ville soitti "mulla on hullu idea. Lähdetäänkö lauantaina ulkoilemaan ja juostaan yhdessä maraton?"

Olin ihan puhki juoksusta ja eka ajatus oli että onpa tosiaan hullu idea:) Mutta kun pari päivää asiaa mietin annoin Villelle luvan ilmoittaa meidät juoksuun. Alun alkaen olin suunnitellut juoksevani ensimmäisen maratonini Sorvassa koska tykkäsin reitistä (vaikkakin siellä on se kamala ylämäki) ja tutussa porukassa olisi kiva juosta.

Jatta antaa Villelle luvan

Nyt kun siellä on tietyöt kesken niin muutin sunnitelmiani ja ajattelin juosta Kankaanpään maratonin. Siellä on kuulemma tasainen ja mukava reitti. No nyt vaan suunitelmat uusiksi ja lauantai aamuna kello herätti meidät

neljältä ja tuttuun tapaansa Ville teki meille foliosämpylät evääksi ;) Ja matka Paloheinään alkoi....

Ihme kyllä yhtään ei jännittänyt vaan olo oli kuin olisi lähdössä pitkälle lenkille. Paloheinässä saa lähteä mihin aikaan vaan itselle sopii mutta me päätimme lähteä heti klo 7.30. Lähtöpaikalla olikin siihen aikaan jo väkeä ja joitakin tuttuja joihin olen tutustunut käydessäni katsomassa Villen juoksuja.

Ennen lähtöä Anders otti yhteisvalokuvan ja sitten startattiin matkaan. Sanoin Villelle ennen lähtöä "pidä vauhti sellaisena että maaliin tullaan ennen 5 tuntia." Paloheinän reitti oli mukava. Oli vain pieni asfalttipätkä ja muuten

pehmeää alustaa. Oli tasaista, vain pieni mäentöppyrä. Reitti oli vain n.2,65km suuntaansa mitä sitten juostiin edestakaisin.

Jatta starttaamassa kovan ryhmän kanssa

Juoksu sujui hyvin ja kaikki juoksijat tsemppasivat reitin varrella toisiaan. Moni tiesi että juoksen ekaa kertaa ja he kannustivat joka kerta vastaan tullessaan. Olen huomannut että juoksuporukassa on upeaa kuinka kaikki tuntevat toisensa ja kaikki kannustavat toisiaan.

Loppuvaiheessa, viimeisellä 10 kilometrillä tsempit tulivat tosi tarpeeseen. Jalat alkoivat olla jo niin raskaat että pelkäsin kompastuvani niihin. Huomasin että Ville alkoi vilkuilla kelloaan muttei uskaltanut sanoa mitään. Tiesin että se viiden tunnin raja häämöttää jo. Loppumatkalla ei paljoa sanoja vaihdettu Villen kanssa...:) Minä joka en ikinä kiroile taisin päästää pari ärräpäätäkin reitin varrella ;)

Maaliin kuitenkin päästiin ajalla 4,58 ja olin kyllä puhki mutta onnellinen. Ilman Villen mukana oloa en tiedä kuinka olisin maaliin selvinnyt. Olisin ainakin laittanut välillä ehkä kävelyksi. Joten KIITOS ihanainen ukkokultani<3

Ja nyt kun juoksusta on jo hetki olen alkanut ajatella että kyllä vielä toistekin:)

Jatta