lauantai 26. syyskuuta 2015

Finlandia Maraton 2015

Menneiden vuosien ongelmien ja esteiden jälkeen vihdoinkin oli toteutumassa yksi haaveistani saada juosta Jyväskylässä Finlandia Maraton. Vuonna 2011 olin Team Raholan mukana tapahtumassa kokemassa puolimaratonin tunnelmaa. Silloin jo tykästyin paikkaan ja tapahtuman tunnelmaan. Päätin että täällä vielä juoksen kokonaisen jonain päivänä. Muutama vuosi vierähti ja nyt se päivä koitti ja haaveeni oli toteutumassa.

Sain tällä kertaa kunnian olla matkan järjestäjänä, koska meidän "pääpamput" Anu ja Markus oli tilannut matkan Sveitsiin johonkin ylämäkihaasteeseen. No, tuosta huikeasta reissusta saatiinkin jo nauttia upeiden kuvien kera. Onnea vielä molemmille upeasta suoriutumisesta.

Kaikkien järjestelyjen jälkeen yhteiskyydillä matkaan oli lähdössä 10 tiimiläistä. Toki paikanpäällä meitä oli useampikin, koska osa saapui kisapaikalle omalla kyydillä. Säätiedotuksia tuli seurattua tarkkaan edeltävinä päivinä ja tällä kertaa syksy oli muuttumassa uudestaan kesäksi, koska kisapäivälle oltiin luvattu upeaa ja lämmintä aurinkoista keliä. Aamulla kokoonnuttiin tuttuun tapaan Kolmenkulman ABC:llä ja tsekattiin että kaikki ilmoittautuneet olisivat paikalla. Matkaan päästiin hyvissä ajoin. Aamusumu oli paikon sankka ja loi pientä aaveimaista tunnelmaa aamuun.

Ryhmä Rämä, suuntana tämä
Bussimatka sujui kaikkinensa ongelmitta. Jämsässä oli pakko pitää pieni tauko että päästään helpottamaan tankkauksen aiheuttamaa tukalaa oloa. Samalla saatiin haukata aamupalaa ja juoda kahvit ja teet. Ja nehän maistui kaikille. Perille päästyämme kävin hakemassa kisanumerot kaikille. Pientä säätöä ja sekaannusta oli järjestäjien puolesta numeroissa, mutta hyvin ongelmat selvisi ja kaikki sai kisanumeronsa. Siitä sitten hajaannuttiin pukuhuoneisiin vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan tulevaan koitokseen. Itsellä oli hieman epävarma olo jälleen kerran miten mahdan matkasta selviytyä. Tämä vuosi ei ole ollut ihan helpoin juoksujen kannalta. Työn puolesta valvotut kaksi yövuoroa painoi vielä selkeästi ja väsymys vaivasi. No, näillä mennään jälleen kerran mitä on. Tällä reissulla olin onnekseni saanut mukaan oman "personal huoltomiehen" joka kantoi repun ja juomat sekä toimi huoltajana matkan varrella. Tästä huoltomiehestä otettiin tietenkin kaikki hyöty irti ja sille oli muillakin mahdollisuus jättää geelit ja ylimääräiset vaatteet reppuun. Tätä mahdollisuutta taisi kuitenkin hyödyntää vain Minna.

Sitten oli alkulämmittelyn aika ja siinä musiikin tahdissa kisaajat jumppasivat iloisin mielin. Tunnelma oli jo tässä vaiheessa oikein ihana. Aurinko lämmitti entisestään ja asteita alkoi olemaan jo lähemmäksi 20. Kyllä tarkenee, mietin itsekseni. Jännitys alkoi taas pahentua, koska kuumassa juokseminen ei ole ihan minun vahvuuksiani. Mieltä täytyi vain rauhoitella, että tankattu on ja juotukin niin paljon, ettei pitäisi näiden puolesta ongelmia ilmetä.

Vihdoin päästiin asettumaan porukalla lähtöviivalle. Tsempit toivoteltiin tuttuun tapaan kaikille. Itse asetuin 4:15 jäniksen kylkeen. Ajattelin että jos vaikka tässä kyydissä pysyisi niin olisin tyytyväinen. Lähtölaukaus tuli ja sitten matkaan. Ei ehditty juosta ensimmäistä kilometriäkään kun minun seuraamalta jänikseltä pamahti ilmapallo joka pudotti vielä jäniksen hatun päästä. Jatkoin matkaani katsellen taakseni että sinne se jänö jäi keräämään kamppeitaan. No, en sitten tänään seuraa ketään vaan juoksen omaa juoksua fiiliksen mukaan. Oma Garminkin oli jäänyt kotiin, joten vauhdista saatikka ajasta ei ollut hajuakaan.

Ensimmäinen kymppi oli hieman tahmea. Lämpö alkoi tuntumaan nopeasti. Onneksi reitti oli järven toiselta puolelta katveinen ja virkistävän viileä. Siinä juoksun tuntumaa hakiessa kymppi taittui tahmeudesta huolimatta melko mukavasti. Huoltomies Juhan bongasin n. 10 km kohdalla. Siitä geeli kitusiin ja matka jatkukoon. Toinen kierros oli jo paljon helpompi ja tuntui, että nyt alkaa vatsa kroppa lämpiämään tälle touhulle. Team Raholan joukkoja en nähnyt missään......paitsi Elinan, joka oli tullut yllätyksenä kannustamaan omiaan reitin varrelle. Se olikin todella mieluisa yllätys. Omia on aina kiva nähdä kannustusjoukoissa. Kiitos Elina meidän kaikkien puolesta.

Reitin varrella oli paljon väkeä ja kaikkea oheisohjelmaa. Rummut jyskytti ja musiikki pauhasi pitäen hienoa fiilistä yllä. Yleisö ja huoltoporukka kannusti väsymättä kuumuudessa taivaltavaa porukkaa. Tunnelma oli jotenkin ihan huippu. No, se ehkä aiheutti sen, että juoksu kulki aina vaan paremmin ja paremmin. Matka eteni kohti loppuaan samaan huikeaan menoon. Viimeinenkin kierros kulki ja huoltopisteiden kannustushuudot ja taputukset siivitti matkaa kohti maalia. Maalissa en kuullut omaa loppuaikaa mutta Juha oli tarkkana ja kertoi sen sitten minulle. Jäätiin odottelemaan muitakin maaliin tulevia, mutta märkien vaatteiden viilentyminen alkoi paleltaa ja oli pakko lähteä lämpöiseen suihkuun.
Maalisuora ja missä muruseni on??
Suihkun jälkeen palasimme kisa-alueelle. Juha väläytti mahdollisuudesta palkintoon, mutta en siihen uskonut ollenkaan. Palkintojen jako oli jo käynnissä joten istuimme penkeille kuuntelemaan miten todellisuudessa olin sijoittunut. Naiset 45 v sarjan voitto oli todellinen pommi, sillä en semmoista sijoitusta missään vaiheessa edes kuvitellut saavuttavani. No, pokkasin tietenkin palkinnon ja ruusun iloisin mielin. Porukka alkoi hiljalleen kokoontumaan kasaan ja odoteltiin vielä tosita palkintojen jakoa, sillä meidän joukosta myös Maija-Liisa pääsi perkaamaan palkintopöytää sijoittumalla oman sarjansa toiseksi. Palkintojen jaon tiimellyksessä joukkoon ilmestyi puolikkaiden juoksijat Simo, Kirsi ja Lea. Kaikki hyvävoimaisina ja juoksuihinsa tyytyväisinä. Oli kiva kuulla myös heidän tunnelmat kun ei ehditty ennen starttia näkemään. Kokonaisuudessaan koko Team Raholan ryhmällä oli onnistuneet juoksut takana. Iloisina otettiin tietenkin muutama kisakuva ja sitten olikin jo aika kääntää nokat kohti kotia.

Pokaalinpokkaajat!
Piiritetään Juissi, ettei se katoa!!
Itse en ehkä matkanjohtajana ole ihan niin harjaantunut kun nämä meidän "pää pamput", mutta yhteispelillä saatiin hienosti hoidettua homma kotiin. Niin ja Juhanikin oli tallella ihan koko matkan ajan. Kiitos teille kaikille mukana olleille. Oli taas kerran mukavaa porukalla. Reissusta kuuluu iso kiitos myös Atro Vuolteen bussin rempseälle naiskuskille joka sitkeästi odotteli meitä kisa-alueella koko tapahtuman ajan ja oli hengessä mukana.

Oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille!

1 kommentti:

  1. Kiitos Mari tunnelmallisesta raportista ja veto hommista Finlandiassa. Onnittelut pokaalista ja hienosta juoksusta!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.