maanantai 22. lokakuuta 2018

Teamimatka Lissaboniin 2018



Torstaina lähdin kohti Sääksjärveä. Siellä oli tarkoitus yöpyä Nikolla ja suunnata sieltä ”aamulla” klo 0.30 kohti Pirkkalan ABC:tä, jossa muut kyytiläiset (Eerika Ja Pete) otettaisiin kyytiin yhden aikaan. Illalla vielä Checkasin itseni lennolle. Se ei sujunut ihan suunnitellusti, sillä minulle lävähti koko meidän varauksen liput kerralla puhelimeen… Parin minuutin puhelimen piipittelyn jälkeen ilmoitin muille, kuinka oli käynyt. Ennen nukkumaan menoa nautimme vielä Nikon kanssa tukevan annoksen pastaa.

Herätyskello soitti klo 0.00. Nopeasti suoritetut aamutoimet ja auton nokka kohti Pirkkalaa. Meidän autokunta lähti klo 01.00 sovitusta paikasta. Osa porukasta lähti Helsinkiin jo torstaina ja yöpyi siellä, mukaan lukien Juhani joka oli viides meidän varauksessa. Unta ei tuttuun tapaan ehtinyt paljoa nauttia… Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Linnatuulessa kahvilla ja munkilla, olihan tipaton ja herkuton loppunut jo muutama tunti sitten.

Olimme lentokentällä hyvissä ajoin, n. 3 tuntia ennen lennon lähtöä. Nappasimme automaatista matkalaukkutägit ja jäimme odottelemaan muita Teamiläisiä. Pikkuhiljaa muutkin saapuivat kentälle. Ei muutakun laukut hihnalle ja matka kohti Lissabonia alkoi todenteolla. Meillä oli välilasku Munchenissä, osalla porukasta Pariisissa ja osalla suora lento Lissaboniin. Team Rahola oli tehnyt tulpan 10000m:n korkeuteen, lienee jonkinlainen ennätys?

Lissabonin lentokentältä meillä oli hotellin järjestämä bussikyyti majapaikkaamme. Saavuimme hotellille (MeraPrime Gold) 14.30. Suurinosa porukasta oli jo hotellilla. Sain huonekaveriksi maailman nopeimman Monosen, eli Petrin… Sitten olikin vajaa tunti aikaa pieneen kaupunkikierrokseen. Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme kohti Hard Rock Cafe Lissabonia. Siellä nautimme virvoitusjuomat ja osa teki vähän ostoksia. Seuraavaksi suuntasimme kohti kauppahallia. Matkalla näimme jyrkässä rinteessä liikennöivät ratikat ja katselimme hienoja rakennuksia. Kauppahallilla teimme hieman ostoksia. Hallissa oli kaikenlaista tarjottavaa, mutta nautimme ruoasta pelkän tuoksun muodossa, olimme menossa myöhemmin syömään. Kauppahallilta menimme rannan kautta hotellille. Kaupunkikierroksen jälkeen ehti käydä suihkussa ja valmistautua ensimmäiseen illalliseen Lissabonissa. Illalla söimme Bread 4 you bistrossa. Istuimme ulos katettuihin pöytiin. Ruoka oli hyvää! Ruokailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Matkustuspäivä oli vaatinut veronsa.

 

Perillä hotellilla.

Hard Rock Cafe Lissabon.


Lauantaina heräilimme hyvin nukutun yön jälkeen aamupalalle. Aamuvirkut olivat käyneet Anun vetämällä jumpalla jo klo 7.30. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Expoa. Matkustimme sinne metrolla. Exposta haimme numerolaput, paidat ja varustekassit. Alue oli aika pieni ja ostettavaa ei ollut hirveästi, mutta kyllä sieltä jotain mukaan tarttui. Expon jälkeen oli muutama tunti aikaa kierrellä läheisessä ostoskeskuksessa. Testasimme Portugalilaisen kahvilan antimet ja kävimme jälleen ostoksilla. Tapasimme sovitussa paikassa ja suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia. Siellä kiertelimme muutaman tunnin. Jalat alkoivat jo olla aika väsyneet kävelystä, joten lähdimme kohti hotellia. Matkalla haukkasimme pientä purtavaa. Illemmalla menimme syömään Cafe no chiadoon, josta Petrin kanssa hieman myöhästyimme, kun muistimme tapaamispaikan väärin. Ehdimme kuitenkin hyvin ruokailuun. Ruoka oli jälleen kerran hyvää! Palattuamme ruokailusta hotellille saimme Suomesta viestiä, että Lissaboniin olisi saapumassa hurrikaani Leslie. Tarkastelin omia sähköpostejani ja sinne oli tullut järjestäjiltä viestiä, että maratonin lähtöä oli siirretty tunnilla eteenpäin, lähtöpaikka pysyi ennallaan. Puolikkaan lähtö siirtyi myös tunnilla eteenpäin ja lähtöpaikka siirrettiin pois sillalta turvallisuuden vuoksi. Saimme siis tunnin lisää aikaa nukkua. Itse pidin kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja laitoin herätyksen klo 3.30. Vähän jännitti millainen sää olisi aamulla. Sääennustuksissa luvattiin että tuuli laantuu aamulla ja sää muuttuu puolipilviseksi. Ennen nukkumaan menoa pakkasin vielä kaikki aamua varten valmiiksi.

 
Aamuvirkut lähdössä Anun jumpalle.


Heräsimme sunnuntaina aikaisin ja katselimme ulos, millainen sää siellä oli. Yöllä oli hieman salamoinut ja satanut, mutta onneksemme hurrikaani oli hieman laantunut ja mennyt ohi Portugalin. Haimme aamupalapussimme hotellin alakerrasta ja menimme huoneeseen valmistautumaan maratonille. Klo 06.00 lähdimme kävelemään kohti juna-asemaa. Meillä oli edessä n. 40min. matka junalla lähtöpaikalle (Avenida da Republica at Cascais). Junamatkan aikana nautimme hotellilta saatuja eväitä. Jännitys alkoi itsellä kasvaa. Olin suomessa käynyt Johannalla hieronnassa, kun niskani oli aivan jumissa. Itseäni arvelutti, mitä kipeä niska tykkäisi maratonista? Mutta päätin, että lähden kokeilemaan. En ainakaan ennen starttia luovuta… Juna saapui lähtöpaikan läheisyyteen. Kävelimme vielä n. 10min. lähtöalueelle. Ennen starttia suoritimme pakolliset vessakäynnit. Lähtöpaikalla oli paljon ihmisiä. Järjestäjät ilmoittivat, että n. 5000 juoksijaa oli ilmottautunut maratonille.


Teamiläiset valmiina maratonille. Pirteinä klo 6 aamulla... 😂


Olin ennen maratonia sopinut, että juoksen Päivin ja Teijan kanssa rauhallista vauhtia. Päivillä oli jalkavaivaa ja itselläni niskavaivaa. Eerika lupasi vielä liittyä porukkaamme. Menimme lähtökarsinaan odottamaan lähtölaukausta. Minut ja Eerika ohjattiin eri karsinaan, kun Päivi ja Teija, mutta karsinat olivat aika pienet joten pääsimme lähtemään yhdessä. Otimme hieman kuvia ennen lähtöä. 


Lähtötunnelmaa karsinassa.



Vihdoin lähtölaukaus pamahtaa ja tuhannet innokkaat juoksijat pääsevät matkaan. Lähdemme juoksemaan loivaan ylämäkeen. Juoksu lähti ihan hyvin kulkemaa, muutaman kilometrin jälkeen ajattelin että ei niskat ainakaan pahemmin häiritse menoa. Voisin siis keskittyä nauttimaan maisemista ja hyvästä juoksuseurasta. Juomapisteitä reitillä oli n. 3-4km välein, mutta useissa pisteissä oli juomana vain vettä. Minulla olikin koko matkan kädessä pullo, missä oli urheilujuomaa ja täytin sitä aina, kun oli mahdollista. Kun olimme n. 4km kohdalla alkoi maratonin kärki tulla vastaan. Kävimme siis alussa kääntymässä 6km kohdalla, joten oli mahdollisuus nähdä nopeampia juoksijoita alkumatkasta. Etenimme vastatuuleen ja odotimme hetkeä jolloin kääntyisimme myötätuulen puolelle. Maratonin kärjen jälkeen aloimme odottamaan, koska näkisimme Teamin juoksijoita. Olimme meidän porukasta viimeinen ryhmä. Ensimmäisenä vastaan tuli Juhani, sitten Tanja, Markus, Anu, Petri M ja sen jälkeen alkoi tulla Teamiläisiä sellaisella tahdilla, että oli täysi työ ehtiä morjestamaan kaikkia… Tuuli oli kohtalaisen kovaa ja nähdessämme Marin, hän huusi että jos näkyy Niken lippistä, niin se on hänen. Tuuli oli sen vienyt mennessään. Vihdoin pääsimme kääntöpaikalle ja pääsimme etenemään myötätuulessa.

Pian kääntöpaikan jälkeen minun täytyi käydä puskassa, Teija teki samoin. Päivi ja Eerika jatkoi matkaa ottaen valokuvia todella upeista aalloista ja merimaisemasta. Otimme Teijan kanssa muut kiinni ja jatkoimme matkaa yhdessä. Noin 9km kohdalla Eerika sanoi, että jatkaa hieman kovemmalla vauhdilla, Joten Minä, Päivi ja Teija jatkoimme matkaa kolmistaan. Reitti oli vaihtelevaa maastoa ja maisemat oli todella häkellyttävän kauniita. Tästä syystä ja hyvästä porukasta johtuen matka eteni välillä aivan huomaamatta. Reitillä oli useita bändejä ja ohitimme ne tanssahdellen ja laulaen mukana, aivan mahtava fiilis!!! Näiden bändien innoittamana laulaa luritimme porukalla useita biisejä vaihtelevalla menestyksellä…

Aloimme lähestyä puoltaväliä ja sovimme, että otamme selfien upeissa rantamaisemissa. Pian löysimmekin ison levähdyspaikan ja otimme kuvan. Muutama kilometri puolenvälin jälkeen ohitimme Latvialaisen miehen, joka näytti ontuvan vasenta jalkaa. Kysyimme, onko kramppeja ja tarvitsetko suolaa. Mies kieltäytyi kohteliaasti. Ohittelimme reitillä vuorotellen tämän Latvialaisen kanssa useita kertoja ja tervehdimme aina toisiamme, vaihtaen muutaman sanan. Törmäsimme myös kahteen mieheen, jotka juoksivat yhdessä. Toinen oli Portugalista ja toinen Espanjasta. Hetken päästä selvisi, että Portugalilainen oli lenkillä muuten vaan ja oli tsemppaamassa maraton juoksijoita. Hän kertoi, että voisi ensivuonna juosta ensimmäisen maratoninsa juuri Lissabonissa. Nyt hän oli haistelemassa tunnelmaa. Espanjalaisella miehellä oli menossa 3:s maraton. Hän kyseli meidän muiden maratonlukuja ja ihmetteli niitä. Kerroimme, että meidän porukassa on monella muulla paljon ennemmän, olemmehan maraton keräiliöitä…



Puolivälin "selfie" Jaxaa, jaxaa!!!


Lähestyimme 30km kohtaa ja edessä oli pidempi mäki. Mäen jälkeen tuli toinen puskareissu. Päivillä oli alkanut jalkaa särkemään hieman enemmän ja hän sanoi meille, että jatkakaa matkaa ilman häntä. Teijan kanssa totesimme yhteen ääneen, että emme missään nimessä jätä Teamiläistä yksin juoksemaan. Jatkoimme siis yhdessä!!! Tässä vaiheessa itse alkoi miettimään, että kyllä tässä maaliin päästään, kun vain etenemme samaa tahtia. Aikaa meillä oli riittävästi tuohon 6h rajaan. Jossain 35km jälkeen alkoi pitkä ja tylsä suora. Tämän tylsän osuuden ohitimme huumorimme voimin. Taisimme laulaa myös… Lähestyimme 40km kohtaa, Päivi alkoi hieman kiristämään vauhtia, vaikka ei sitä itse myöntänyt… Pari viimeistä kilometriä menimme aivan fiiliksissä ja hetken jopa pelkäsimme, että loppuuko tämä juoksu jopa liian aikaisin!!! Käännyimme viimeiselle parille sadalle metrille ja näimmekin jo tuttuja Teamiläisiä ja maraton seisojia. Kannustus oli aivan huikeaa ja tais siinä hieman tippakin tulla linssiin… Käännyimme maalisuoralle ja otimme toisiamme käsistä kiinni, juoksimme rinnakkain maaliin! JES ME TEHTIIN SE!!! Suuret kiitokset Päiville ja Teijalle mukavasta juoksusta!!! Kiitos myös Eerikalle alkumatkasta! Maaliin saapuessamme meille tarjottiin jäätelöä ja varustekassiin saimme palautusjuomaa yms. Kaikki Teamiläiset pääsivät onnellisesti maaliin! Muutamat tekivä oman ennätyksensä: Juhani, Niko, Petri V, Simo ja Kirsi. Onnittelut heille!

Maalissa odotti Anu ja monia muita Teamiläisiä. Halasimme ja onnittelimme toisiamme. Emme jääneet maalialueelle, kuin hetkeksi. Oli aika mennä hotellille suihkuun, sillä oli reilu tunti aikaa, kun lähtisimme hetkeksi kaupungille ennen illan ruokailua. Hotellilla ehti hetken fiilistelemään, että taas on yksi maraton enemmän ja että seuraava juoksu olisi sitten urani 50 maraton, Harri Riutan 50V juhlajuoksussa, Sorvassa. Eikä todellakaan ollut mikään helppo juoksu, vaikka vauhti oli maltillinen.



Puolikkaan ja maratonin juosseita maalissa! Jes, HYVÄ ME!

Maratonseisojat tositoimissa.


Suuntasimme seuraavaksi kaupungille kumiankkakauppaan, KYLLÄ ankkoja ostamaan!!! Lähes kaikille mukana olleille tarttui kumiankkoja mukaan. Ise ostin tuliaisiksi yksisarvisen kumiankan. Seuraava kohteemme oli Portviinimyymälä. Siellä maistoimme Portviiniä lasilliset. Tämän jälkeen osa porukasta meni vielä muihin kauppoihin tai hotellille. Minä, Petri V, Petri M, Juhani ja Sirpa menimme ansaituille palautusolusille lähipubiin. Siellä emme ehtineet kauaa olla, kun kohta olimme menossa syömään. Veimme ostokset hotellille ja kokoonnuimme jälleen alhaalla, mistä lähdimme ravintolaan. Matka sinne kesti noin 15min. Tänään vuorossa oli ravintola nimeltään Monte Mar. Tälläkin kertaa ruoka oli ihan hyvää, ranskalaisia lukuunottamatta, jotka olivat enemmänkin sipsejä. Annoksetkin olisi saanut olla hieman isompia. Vaikka otin alkuruoan myös, niin jostain kumman syystä sekään ei riittänyt. Maraton oli sen verran vienyt energiaa… Paluumatkalla hotellille meinasin vielä mennä Burger Kingin kautta, mutta sinne oli sen verran matkaa, että uni vei voiton. Seuraavana päivänä oli vuorossa bussimatka Sintraan ja Belemiin.

 
Osa ankkakaupan tarjonnasta.



Ruhtinaallisen 9h yöunien jälkeen menimme aamupalalle. Tänäkin aamuna oli muutama aamuvirkku Anun kanssa jumpalla. Itse olin tosi väsynyt maran jäljiltä ja nukuin vähän pidempään. Klo 9 tuli bussi hakemaan meitä kierrokselle. Meillä oli paikallinen opas mukana, joka kertoi meille bussimatkan aikana tietoa Lissabonin historiasta yms. Anu ja Markus sitten kertoi Suomeksi meille muille. Sää ei ollut tänään ihan yhtä suosiollinen, kuin muina päivinä, mutta emme antaneet sen haitata, Aamusta asti oli ollut pientä tihkusadetta ilmassa. Ensimmäisenä kohteenamme oli Penan linna Sintrassa. Sinne oli vajaan tunnin matka hotellilta. Bussi jätti meidät Sintran keskustaan, koska tie Penan linnaan oli niin kapea että sinne ei meidän bussilla päässyt. Kuljimme kokoajan ylemmäksi ja ylemmäksi. Linna sijaitsi aika korkealla ja näkyi suht kauas. Menimme pienemmällä bussilla lähemmäksi linnaa. Loppumatkalle olisi saanut vielä pienemmän bussin, mutta matka oli sen verran lyhyt, että kävelimme sen. Saavuttuamme linnaan aurinkokin alkoi hieman pilkistämään. Saimme muutaman hienon kuvan linnasta. Hetken aikaa kuvailtuamme sää muuttui jälleen sateiseksi. Kiertelimme ensin linnan ulkopuolella ja sitten kun alkoi enemmän satamaan, siirryimme katsomaan mitä kaikkea löytyy sisältä. Linna oli vaikuttava näky ja siellä olisi helposti saanut kulumaan koko päivän. Meillä alkoi kuitenkin aika loppumaan ja palasimme alas Sintran keskustaan. Siellä kävimme haukkaamassa välipalaa ja lauloimme synttärisankari Petri Virtaselle. Hyppäsimme takaisin omaan bussiimme ja suuntana oli Euroopan läntisin paikka (Cabo da Roca). Kuljimme mutkikasta ”vuoristotietä” pitkin ja saavuimme määränpäähämme. Cabo da Roca oli kaunis ja tuulinen paikka. Otimme siellä muutamia kuvia ja jatkoimme matkaamme kohti Belemiä. Matkalla määränpäähämme kuljimme edellisenä päivänä juostua maraton reittiä pitkin. Oli hauska muistella edellisen päivän juoksua. Matka tuntui bussilla matkustettuna paljon lyhyemmältä ja mäet ei tuntunut yhtään niin raskailta, kuin juostessa…

 
Penan linna.

Euroopan läntisin paikka Capo da Roca. 


Saavuimme Belemiin. Bussin ikkunasta olimme nähneet Belemin tornin, löytöretkien monumentin ja maratonilla tutuksi tulleen sillan, joka näkyi kilometrien päähän. Jalkaiduimme bussista. Meillä oli vain parikymmentä minuuttia aikaa, kunnes jatkaisimme matkaa hotellille. menimme katsomaan lähempää löytöretkien monumenttia. Otimme kuvia ja ihastelimme valtavan kokoista teosta. Aikaa oli sen verran vähän, että lähdimme takaisin bussille. Pieni porukka, Anun johdolla vielä hölkkäsi reilun 500 metrin päässä sijaitsevaan Belemin tornille ja takaisin. Itsellä oli jalat sen verran väsyneet, että jätin tornilla kaynnin väliin. Tämän jälkeen matkamme jatkui hotellille. Hotellille saavuttuamme kävimme vielä Burgen Kingissä syömässä ja kauppahallissa ostamassa tuliaisia.

Hotellilla oli sen verran aikaa, että ehdimme pakkaamaan matkalaukkumme valmiiksi ja käymään suihkussa ennen ruokailua. Pakkailun jälkeen lepäsin hetken aikaa ja meinasin nukahtaa. Päivä oli ollut pitkä ja vienyt voimat. Meillä oli hauska retki takana ja päivä oli mukavaa vastapainoa juoksulle. Muutaman tunnin hengähdyksen jälkeen lähdimme syömään Ha Mesa Lisboa nimiseen ravintolaan. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme paikan. Ruoka oli edellisten iltojen tapaan hyvää. Minulle jäi Portugalilaisesta ruoasta hyvä maku. Ruoan jälkeen kävelimme takaisin hotellille. Seuraavana aamuna olisi aikainen lähtö lentokentälle. Pitkän päivän jälkeen uni tuli nopeasti.

 
Ha Mesa Lisboa. Pöytäseurue 1.

Ha Mesa Lisboa. Pöytäseurue 2



Tiistaina klo 02.30 kello herätti ”pirteät” matkailijat. Pikaiset aamutoimet, laukku mukaan ja bussia odottamaan. Kyytimme oli parkkeerattu tuttuun tapaan aivan nurkan taakse. Matka lentokentälle kesti puolta vähemmän, kun tullessa, olimmehan liikkeessä jo ennen kukonlaulua. Saavuimme lentokentälle. Olimme jälleen checkanneet itsemme lennolle jo edellisenä päivänä. Emme saaneet matkalaukkutägejä lippuautomaatista, joten suuntasimme matkalaukkutiskille. Jono eteni nopeasti ja pääsimme nopeasti myös turvatarkastuksesta läpi. Lentoon oli vielä muutama tunti, joten ehdimme ostamaan vielä viimeiset tuliaiset. Nautimme kentällä vielä aamukahvit ja leivät. Menomatkan tapaan meillä oli pari eri reittiä. Toiset menivät Pariisin ja toiset Munchenin kautta Helsinkiin. Laskeuduimme Helsinkiin, sitten haimme auton lentoparkista ja suuntasimme yhdellä pysähdyksellä kohti Tamperetta. Meillä oli sama autokunta, kun mennessä+Juhani.



Kiitos kaikille matkassa mukana olleille! Minulla oli todella hauska reissu! Lopuksi haluan vielä kiittää meidän loistavaa hotellia (Mera Prime Gold) todella hyvästä ja ensiluokkaisesta palvelusta! Henkilökunta oli todella avuliasta ja ystävällistä. Jos olet matkustamassa Lissaboniin, niin tämä hotelli kannattaa pitää mielessä.

Teksti: Marko Silvennoinen.

Kuvat: Marko Silvennoinen ja Team Rahola.

1 kommentti:

  1. Oli teillä hieno matka kaikkinensa. Kertomus oli niin tarkka, että oli helppo mukautua koko reissuun!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.