lauantai 8. joulukuuta 2018

Yöaikaan rinkiä kiertämässä Joensuussa

Tätä rapsaa kirjoittaessa Joensuu Nightrun 6H/12H -tapahtumasta on kulunut jo hiukan yli kaksi viikkoa. Mukavaa reissua ja tapahtumaa kelpaa muistella vielä pitkään. Ihan tarkalleen en enää muista miten tälle reissulle päädyin, mutta ajatuksena lienee ollut lähteä kokeilemaan taas jotain uutta ja erilaista, ratajuoksusta ei ollut minkäänlaista kokemusta aiemmin. Joensuussa matkaksi olin valinnut 12H, tähän päädyin logiikalla: toukokuun Karhunkierrokseen (31 km) sain kulutettu noin 9,5 h, joten 12 h ei olisi siitä enää paljoa lisäystä. 
 
Joensuussa matkaa taitettaisiin sisällä, joten maisemien puolesta Joensuu hävisi Karhunkierrokselle kirkkaasti, mutta jotain taikaa hallin kiertämisessäkin on, ei niihinkään maisemiin ehtinyt kyllästyä. Kiertosuuntaa vaihdettiin 3 h välein. Maisemiin sai vaihtelua myös (lukuisilla) vessareissuilla, itse käytin aulan vessaa, radan viereiset olivat lähes aina kohdalle osuessa varatut ja koska itsellä ei ollut tiukkoja tavoitteita juoksun suhteen, niin ajattelin että jätetään nuo lähemmät vessat sitten "kiireisemmille".
 
Omana tavoitteena oli pysyä liikkeellä tuo 12 h, mitään tiukkoja kilometritavoitteita en edes osannut ajatella. Pisin suoritukseni sekä ajallisesti että matkan suhteen oli tuo toukokuun NUTS Karhunkierroksen 31 km, lokakuussa suoritin "urheilija"elämäni toisen puolimaratonin Lissabonissa. Joensuun tapahtumaa edeltävä viikko oli treenien suhteen (tahtomattanikin) varsin rauhallinen. Ruokia lisäilin hiukan, mutta muutoin en mitään varsinaisia tankkauksia tehnyt.

Mariia ohittamassa ulkokautta hitaammin eteneviä kanssakisaajia.
Kuva: Petteri Jokela
 
Kohti Joensuuta lähdettiin Kolmen Kulman ABC:ltä pikku bussilla. Matka taittui mukavasti, enkä oikestaan osannut edes jännittää. Pari taukoa matkan varrella pidettiin ja pian sitä huomaisikin olevansa jo tapahtumapaikalla. Eväät huoltopöytään, vaatteiden vaihto ja sitten hiljalleen kohti rataa. Team Rahola herätti (ansaitusti?) huomiota kanssajuoksijoissa ja pääsihän tiimin johtajatar Anu valtakunnan uutisiinkin... loppu"kevennykseen".
 
Lähtölaukaus pamahti ajallaan ja satakunta juoksijaa starttasi ensimmäiselle kierrokselle. Osa porukasta oli 6h  kiertäjiä mutta suurin osa taisi olla 12 h. Ihmeteltävää ja katseltavaa riitti. Monenlaista juoksutyyliä ja tankkaustaktiikkaa yön aikana näki. Itse tein tankkauksen suhteen niin, että aina tunnin välein otin jotakin energiaa (vohvelia, geeliä, pastilleja), 3 h välein suolaa ja juotavia aina fiiliksen mukaan, urheilujuomaa otin noin 3 h välein. Matkaa taitoin juosten ja (pääasiassa) kävellen. Tankkaukset onnistuivat hyvin, energiaa riitti eikä krampit tms. haitanneet. Ei väsyttänyt, valvominen oli helppoa (jotain hyötyä kolmivuorotyöstä??) Kerran maistoin järjestävän seuran pöydästä urheilujuomaa, mutta se ei ollut minun makuuni. Vessareissuja tein tiuhaan tahtiin.
 
Yö eteni, kierrokset seurasivat toisiaan. Jossain kohtaa huomasin menneeni jo yli 31 km! Ainoastaan kilometrit 36-38 tuntuivat tooooodella pitkiltä, liekö tässä se "juoksijan seinä", mutta näin jälkikäteen se tuntuu enää korkeintaan matalalta aidalta. Jossain kohtaa Anu huikkasi "Sää saat kohta maratonin"... ja niinhän se tuli, noin 9 h kohdalla. Yksi virstanpylväs oli saavutettu! Loput 3 h vaan nautittaisiin ja kaikki yli maratonin kertyvät kilomterit olivat vain ylimääräisiä bonuksia.

Tämän vuoden kaksi aiempaa juoksutapahtumaa olin selvinnyt ilman rakkoja, jotka ovat aina olleet minun akilleen kantapääni. No Joensuussa rakkoja ilmaantuikin sitten oikein urakalla. Yritin jalkoja yön mittaan teippaillakkin, mutta se ei oikein enää auttanut. Kenkiäkin vaihdoin. Mutta koska olin päättänyt suorittaa 12 h niin pysähdellä ei auttanut, eteenpäin vaan hammasta purren, rakkojen poksahdellessa pitkin matkaa. Lopulta sain kasaan 53,5 km! Ihan kelpo suoritus ainakin omasta mielestä :)
 
Palauduin hyvin. Lihakset eivät kipeytyneet, mutta jaloissa olevat rakot olivatkin sitten sitäkin tuskaisemmat. Omat kengät sain jalkaan vasta viikon kuluttua Joesuusta. Vasemman jalan pikkuvarvas oli pelkkä vesikellukka (samoin oikea) ja se vielä tulehtui (viikon antibioottkiuurin sain). Molemmat päkiät olivat isoilla rakoilla.
 
Harmitti että viikon treenit jäivät väliin. Kotiväeltä kyseltiin (kuulemma) hermoja toipumiseni seuraamiseen. Kuulemma olin kiukkuinenkin (mitään en kyllä myönnä) ;D. Vaikka jalat olivatkin kaameassa kunnossa, on vuoden 2019 Joensuu Night Runiin osallistuminen suunnitemissa. 12 h hyvää musiikkia, hyvää seuraa ja loistava tunnelma! Ei sitä voi missata ;)
 
Teksti Mariia S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.