Alunperin ei olut tarkoitus lähteä Ylläksen reissulle ollenkaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kunNUTS Karhunkierros peruuntui Karin osalta sairastumisen vuoksi ja samaan aikaan tiimin sivuilla oliilmoitus vapautuvista osallistumisoikeuksista ( Kiitos Katjan ja toisen Karin). Päätöstä helpotti myös Markuksen matkalle houkuttelu.
Matkoina meillä oli: Maria 37 km ja Kari 66 km. Polkujuoksukokemuksemme rajoittui muutamaan kertaan Mustanvuoren nousutreenejä. Bussimatka Nokialta Äkäslompoloon sujui leppoisasti ja perilläolimmekin jo hyvissä ajoin ennen matkojemme alkua.
Perjantaina oli vuorossa Karin juoksu Hetasta Pallakselle. Mukava yllätys paljastui juuri ennen Hetan kuljetuksen saapumista, Mari ja Jukka vihittäisiin Hettan kirkossa juuri ennen kisan starttia ja heidän häämatkansa suutautuisi näin ollen kohti Pallasta.
Alkumatka Hetasta ensimmäiseen huoltoon (11km) oli hyvin helppokulkuista. Huollon jälkeen vasta lähdettiin nousemaan tunturiin ja maasto muuttui täysin toisenlaiseksi. Tunturin päällä juokseminen oli ensikertalaiselle haastavaa kun reitti oli kauttaaltaan erikokoisten kivien peittämää.
Matka toiseen huoltoon (31 km lähdöstä) sujui muuten hyvin mutta läheltä piti kaatumisia oli tapahtunut jo useita kun kenkien kärjet osuivat kiviin vähän väliä. Varpaat ja oikea lonkka olivatkin jo melko kipeät tässä kohtaa.
Lähes koko loppumatkan keskityinkin pääasiassa vain pystyssä pysymiseen ja loukkaantumisilta välttymiseen. Ja kuten lähes kaikilla maratoneillakin en nytkään onnistunut riittävän energian nauttimisessa matkan aikana. Jostain voimia kuitenkin riitti, että pystyin vielä juoksemaan viimeiset kilometrit Pallaksen maaliin.
Fiilis maaliin selviytymisessä aikarajan puitteissa oli mahtava! Matkan rasituksen tuntuessa pahimmalta psyykkasin itseäni sillä, että Äkäshotellin mökin jääkaapissa minua odottaisi täysi, kylmä ykkösoluttölkki
– tämä psyykkaus toimi yllättävän hyvin.
Mökin jääkaapille ja äkkiä! |
Marian juoksuvuoro olikin seuraavana päivänä lauantaina. Perjantain valmistautumien ei onnistunut toivotulla tavalla vatsaongelmien takia. Onneksi kuitenkin iltapäivällä olo koheni ja apteekista löytyi oikeat lääkkeet.
Juuri ennen lähtöä ukkonen jyrähteli uhkaavasti, mutta sadekuuro väistyi heti startin jälkeen ja sää oli lähes optimaalinen koko juoksun ajan. 37 km matkan suorittamiseen oli aikaa reippaasti, joten toisin kuin Karin, minun ei tarvinnut stressata aikarajasta vaan pystyin aloittamaan juoksuni rauhassa ja upeita maisemiakin kuvaillen.
Ensimmäiset 16 km Ylläsjärven huoltopisteeseen oli pääosin juostavaa metsäistä maastoa, tosin nousua oli jo tälläkin osuudella. Matkaa taitoimme melko pitkästi yhdessä Lean kanssa.
Ei enää niin juostavaa. |
Ylläsjärven huoltopisteen jälkeen alkoi Yllästunturille kipuaminen. Kivikkoista nousua riittikin kerralla lähes 500 metriä. Oli pakko pysähtyä useamman kerran vetämään henkeä nousun aikana. Nousun jälkeen alkoi jyrkkä alamäkiosuus, joka kuitenkin sujui hyvin.
Ennakkoon tiesin, että reitillä on kaksi kovaa nousua ja olin valmistautunut säästämään voimia niihin. Pirunkurun nousussa vasta tajusin millaisesta jyrkästä ja kivikkoisesta noususta oikein oli kysymys. Ylös päästyäni oli mahtava tunne koska tiesin, että loppu kahdeksan kilometriä on miltei alamäkeä.
Varsinaista aikatavoitetta meillä kummallakaan ei ollut, vaan tavoitteena oli juosta maaliin asti sallitussa ajassa. Ennakkoon olin kuitenkin hahmotellut juoksevani reitin suurin piirtein seitsemässä tunnissa. Aikaa kului reittiin lopulta kuusi ja puoli tuntia. Huolimatta edellisen päivän vatsavaivoista energiat riittivät matkaan hyvin.
Matka oli kokemuksena hieno ja tiimin matkajärjestelyt toimivat taas kerran upeasti.
PS Tätä kirjoitettaessa (keskiviikko) Maria on ensimmäistä päivä Koronan kourissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.