Riikan maraton 18.5.2025 Minnan silmin

Riikan maraton 18.5.2025

Lauantaina 17.5. aamulento Pirkkalasta vei meidät sateiseen Riikaan. Jätimme laukut hotellille ja lähdimme aamupalan jälkeen kävelemään Expoon. Ilma poutaantui ja oli oikein mukava tutustua mm. Riikan vanhaan kaupunkiin ennen kuin saimme hotellihuoneet. Illalla menimme porukalla syömään Piazza Italiana -ravintolaan. Pariisissa söin viime vuonna elämäni parhaan pizzan maratonia edeltävänä iltana ja sain siitä hyvät energiat maratoniin. Ajattelin noudattaa samaa kaavaa, mutta nyt tiesin saman tien, kun salameilla vuorattu pizza kannettiin eteeni, että tästä ei hyvä seuraa. Vaikka siirsin yli puolet salameista Jarkon pizzan päälle, heräsin kolmelta aamuyöllä mahan polttoon. Amatöörinä en ollut ottanut mitään vatsalääkettä mukaan. Onneksi aamulla sain Markolta pepcid-tabletin. En ollut ennen tuota lääkettä käyttänyt, mutta luotin siihen, ettei tämä varmaan pahempaankaan suuntaan mene.

Maratonin startti oli klo 7:05. Meillä oli klo 4:30 kello soimassa. Itse en paljon tosiaan sen klo 3 jälkeen enää nukkunut. Klo 5 haimme hotellin henkilökunnan tekemän aamiaisboxin huoneeseemme. Siellä oli pari kolmioleipää, banaani, omena, croissant, jugurtti ja vesipullo. Lopulta söin vain jugurtin ja kotoa tuodun kananmunaruisleivän.  Kun katsoin hotellihuoneen ikkunasta ulos, vettä tuli kuin Esterin takapuolesta. Mietin viime metreille vielä vaatetusta ja päädyin pitkäpunttisiin ja pitkähihaiseen. Pariisista viisastuneena jätin sormukset hotellihuoneeseen. Sormet turposivat niin, etten saanut sormuksia pois ja sormet olivat lopulta kipein paikka Pariisin maratonilla. 

Maratoonarit lähtökuopissa

Kävelimme yhdessä porukalla kertakäyttösadetakit päällä hotellilta lähtöalueelle, joka oli noin kilometrin päässä. Laukkujen vienti ja viime hetken vessakäyntien aikana hukkasimme Jarkon kanssa muun porukan. Jätimme sadetakit roskikseen ja siirryimme odottamaan lähtöä lähtökarsinaan. Vaikka porukkaa oli paljon, ei mennyt lähdössä kauaakaan, kun ylitimme lähtöviivan ja se oli menoa sitten. Pudotin muutamaa päivää ennen maratonia painavan kukkaruukun lautasen vahingossa jalalleni ja vähän jännäsin, että miltä juoksu tuntuu jalassa. Jalka oli terve ja mahakin tuntui jo paremmalta. Vesisadekaan ei haitannut muuten kuin silmälasien huuruun menemisellä ja pisaroilla laseissa, joten näin vähän huonosti eteeni. Pyyhin laseja vähän väliä paitaani. Pitää seuraavalla sadekelin maratonilla jättää silmälasit sormuksien viereen, koska näen kyllä ilman lasejakin riittävästi. 

Matka taittui mukavasti. Juoksimme Jarkon kanssa yhdessä. Kaksi skotlantilaista miestä, joista toinen juoksi hame päällä, menivät hyvin samaa vauhtia meidän kanssamme. Matkassa oli monenlaista menijää. Yksi mies juoksi esim. paljain jaloin. 19 km kohdalla nivusissa alkoi jo tuntua. Mielessäni kävi, että voi ei, jos nyt alkaa vaivat, niin sitten on pitkiä kilometrejä edessä. Minulla oli kylmäspraytä juoksurepussani mukana. Sen suihkuttaminen auttoi. Myöhemmin suihkutin sitä myös aasialaisen Ryanin reisiin, kun hänellä oli kovat krampit. Näytti myös Ryania auttavan, kun hän pystyi jatkamaan juoksua hyvin ja meni meidän ohi. Jossain puolen matkan hujakoilla huikkasin Jarkolle, että käyn puskapissalla, kun vieressä oli sopivannäköistä maastoa. Hyppäsin sivuun lasit jälleen huurussa ja liukastuin kuraan, mutta sain pidettyä juuri tasapainon. Samassa raitiovaunu viilettää aivan nenäni edestä melkein varpaideni päältä. En nähnyt, että ruohikossa oli raiteet ja vielä vähemmän huomasin raitiovaunua. Kiitän kuraa, että se vähän hidasti vauhtiani, muuten olisi päivät saattaneet päättyä tuohon hetkeen. Puskapissa unohtui ja sydän pomppien jatkoin matkaani.  

Vielä kulkee

Reitti oli ihan kiva, kun pyörimme useamman kerran keskusta-alueella, jossa myös kannustajia oli enemmän tienvarsilla. 20-23 km:n kohdalla reitti kulki niin, että 31-34 km:ä juosseet tulivat vastaan. Oli kiva nähdä porukkamme nopeammin menijöitä ja tsempata toisiamme. Kun siirryimme reitillä vähän sivummalle, kannustajia oli vähemmän. Juontajia oli sielläkin ja joitakin soittokuntia. Vapauden muistomerkillä oli valtava määrä kansallispukuisia kannustamassa ja laulamassa. Se oli todella hieno kohta reitillä. Muistan, että Pariisissa oli kannustajia pitkin matkaa enemmän. Riikassa he olivat keskittyneet enemmän silloille ja lähemmäksi keskustaa. Tähän ehkä sateinen sääkin vaikutti.

30 km paikkeilla aloimme enemmän kävellä Jarkon kanssa. Koin kuitenkin, että kävelypätkän jälkeen juoksu oli jäykempää ja kesti hetken, että juoksu alkoi taas kulkea. Tuossa kohtaa Jarkko monesti kaipasi jo uudelleen kävelypätkää. 32 km:n kohdalle suurin piirtein menimme yhdessä, mutta sitten päädyimme siihen, että menemme molemmat omaan tahtiimme loppumatkan. Varmaan 37 km kohdalla tapasin kaksi ensimmäistä maratoniaan juoksevaa suomalaista nuorta naista. Heillä oli uskomaton energia. He tuulettelivat ja heittivät läpyjä kannustajille. Kysyin heiltä, että saanko tulla loppumatkan heidän imussaan. Se tietenkin sopi ja sain heistä paljon energiaa. Heidän juoksuvauhtinsa oli lopulta hitaampi kuin minulla, mutta he eivät kävelleet lainkaan. Itse otin välillä kävelyaskelia, joten etenemisvauhtimme oli lopulta hyvin sama. 

Urakka ohi

Jos kuraista maata kiitän hengestäni, niin näitä kahta naista kiitän ennätysajastani. Loppumatka eteni ihmeen hyvällä energialla. Pohkeita ja reisiä kramppaili, mutta suihkutin niihin kylmää ja matka jatkui. Myös turvotusta oli taas kovasti, mutta se ei haitannut menoa. Vapauden muistomerkki ohitettiin vielä lopussakin. Siellä oli uskomattoman hienot musiikit ja niistä sai hyvän tahdin juoksuun. Maalisuoran alussa olin epävarma, että onko maali siellä, missä se näkyi, kun en ollut huomannut 42 km kylttiä missään. Oma kello näytti jo matkaksi 43 km, joten lähdin kipittämään kovaa vauhtia. Jostain se energiapiikki löytyy aina maalisuoralle. Maalissa sain mitalin kaulaan ja ruusun käteen. Onnenkyyneleet nousivat silmiin, kun urakka oli ohi ja juoksin 10 minuuttia nopeammin kuin Pariisissa. Aikaa meni kauan, mutta se oli silti enkkani ja olen siihen tosi tyytyväinen eli 5 h 19 min 30 s. Kaksi vuotta sitten Jarkon kanssa päätettiin, että aletaan uutena harrastuksena juoksemaan yksi maraton vuodessa jossakin uudessa pääkaupungissa. Ensimmäinen oli Pariisi, toinen Riika, kolmas on ehkä Tukholma vai olisiko se kuitenkin tiimin matkassa ensi vuonna Ibiza, vaikkei se pääkaupunki olekaan. Aika näyttää.