Ateenan maraton reissu 11.-15.11.2016

Itselläni on ilo saada olla Team Raholan porukan loistavassa seurassa jo useampi maratonreissu eli on ollut Dublinia, Valenciaa, Honolulua ja nyt Ateenaa. Anuun ja Markukseen törmäsin ekalla maratonillani Honolulussa 2010 ja sen jälkeen olemme pitäneet yhteyksiä. Sorvan hienot tapahtumat ovat jääneet multa vielä kokematta oman aikaa vieväni harrastuksen, jalkapallon seuratoiminnan takia, mutta kyllä mä Sorvaankin ilmestyn.

Lenkeillä puhuttu henkilö Mikkeli

Perjantaina lähdettiin reissuun, meikäläinen junalla Mikkelistä ja muut bussilla Tampereen suunnalta. Tällä kertaa reissukohteena oli tarun hohtoinen Ateena ja sen perinteinen maraton. Menomatka meni hyvissä ja odottavissa tunnelmissa turkkilaisin siivin Istanbulin kautta. Hotellimme sijaitsi aivan Akropolis kukkulan vieressä eli hyvillä pelipaikoilla. Vähän ennen iltakymmentä olimme perillä, kävimme lähikaupassa ja osa tutustui jo paikalliseen iltaelämäänkin.

Lauantaiaamu aloitettiin jumpalla poikkeuksellisen hienoissa maisemissa Akropolisin juurella. Kun edellisen päivän matkan rasitukset oli saatu kehoista pois, lähdimme koko porukalla Expoon hakemaan numerot ja paidat. Expo järjestettiin Ateenan olympialaisten taekwondohallissa, missä oli paljon porukkaa ja järjestelyt olivat kuin kreikkalaisten talouden hoito menneinä vuosina, mutta siitäkin selvisimme, saimme numerot ja osa teki pieniä hankintoja. Matkat Expoon olivat myös ikimuistoisia, sillä ne suoritettiin täpötäysissä raitiovaunuissa, matka kesti suuntaansa reilut 40 minuuttia ja lisäksi lippujen ostossa oli omat haasteensa. Paluumatkalla käytiin tarkastamassa maalialue, missä oli täysi tohina ja rakentelu käynnissä. Illalla vielä nautimme pastapuffetin ja nukkumaan menimme ajoissa, jotta juoksu kulkisi seuraava päivänä.

Aamujumppaa

TULPPA, vai mitä tässä tapahtuu

Sunnuntaina herätyskellot soivat ajoissa, sillä aamupala piti nauttia ennen kuin bussit starttasivat kello kuuden maissa kohti lähtöpaikkaa. Tämä bussien lähtökin oli eräänlainen sirkus, mutta kyllä sieltä meille löytyi oma kulkupeli, jolla matkasimme iloisissa tunnelmissa Marathonin kylään reilun tunnin matkan. Bussimatkalla seurasimme pelon sekaisin tuntein tulevaa juoksureittiä, joka vaikutti aika nousupainotteiselta ja raskaalta. Kello 9 kuuma ryhmä starttasi matkaan ja sen perään kaikki kymmenen ryhmää mukana meidän kaikki 20 maratonjuoksijaa kuka missäkin ryhmässä. Reitin varrella oli mukavasti porukkaa kannustamassa ja antamassa voimaa, jos oma usko ja voimat meinasivat loppua. Reitti oli todella nousuvoittoinen aina reiluun kolmeen kymppiin asti ja loppu saatiin sitten "lasketella" alamäkeen. Itseltäni tuo nousuosuus meni hyvin, mutta kun juoksun olisi pitänyt antaa rullata lopun laskuissa, niin eväät oli jo syöty ja oman ennätyksen teon Ateenan legendaarisissa maisemissa sai unohtaa. Lopulta vaaditut kilometrit tulivat täyteen ja vuoden 1896 olympialaisten stadionilla häämöttävä maali siinsi silmissä. Vaikka aikani painuikin yli neljän tunnin, niin kyllähän se hienolta tuntui päästä maaliin tuolla historiallisessa ympäristössä.

Maratoonarit valmiina lähtöön

Kympin juoksuun tapahtumassa tiimistä osallistui Tarmo. Kaikki Team Raholan juoksijat taistelivat hienosti maaliin ja maalialueella oli vastassa hienosti kannustaneiden seisojien joukko Suomen lippuineen. Itselläni oli juoksun jälkeen voimat todella vähissä, mutta kyllähän tuostakin urakasta selvittiin ja palauduttiin normivointiin tankkauksen ja levon kautta. Pitihän hienoja suorituksia tietenkin juhlistaa ja menimme koko porukalla nauttimaan kreikkalaisen keittiön herkuista. Maittavan illallisen ja päivän tapahtumien kertailujen jälkeen menimme vielä Anun ja Markuksen kattoresidenssiin, missä ensikertalaisille, Annikalle ja Minnalla, ansaitusti skoolattiin. Tästä juhlat vielä osalla jatkui paikallisessa soittoruokalassa ja saattoi osalla mennä aika myöhäänkin..

Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi Anu oli perinteisesti järjestänyt paljon nähtävää ja koettavaa. Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin hieno ja ikimuistoinen reissu - tiistaiaamuna lähdimme mukavia kokemuksia rikkaampina kohti koti-Suomea. Ateenan kentällä vielä osa porukasta näki lentokoneemme ikkunassa, kun Barack Obama saapui vaihdosta kaupunkiin.

Omasta puolestani haluan kiittää Anua ja Markusta taas hienosta reissusta ja mahtavista järjestelyistä. Ja muita mukavasta seurasta. Eiköhän me taas näissä merkeissä nähdä!! Kiitos ja anteeksi!!

-Mika

Kuvia reissusta Markon kuvat, Päivin kuvia ja Päivin kuvia

Tulokset Juokse Sorvassa 24.9.2016

Tulokset Juokse Sorvassa 24.9.2016
10km Naiset
Linnero Päivi		Team Rahola	00:59:45
Häkkinen Tiina		Team Rahola	01:05:14
Rajala Sini			01:10:30
Keränen Johanna			01:11:04
Kulmala Satu		Team Rahola	01:12:50
Nuutila Kirsi		Team Rahola	01:12:50
Evikoski Maria		Team Rahola	01:20:39
10km Miehet
Linnero Lasse			01:05:30
Evikoski Jussi		Team Rahola	01:18:17
Puolikas Naiset
Värikoski Henna		Team Rahola	02:05:32
Järvinen Mari		Team Rahola	02:16:03
Virtanen Arja		Team Rahola	03:22:34
Puolikas Miehet
Silvennoinen Marko		Team Rahola	01:53:09
Kangasmäki Marko		Team Rahola	01:53:09
Kataja-aho Simo		Team Rahola	02:28:16
Kurvinen Jari		Team Rahola	02:42:41
30km Naiset
Harjunpää Ilona		Team Rahola	03:17:18
Ranta-Tenhunen Anne		Team Rahola	03:17:19
Tuomisto-Kataja-Aho Kirsi		Team Rahola	03:31:58
30km Miehet
Haapamäki Petteri		Team Rahola	04:12:17
Maraton Naiset
Ossberg Anu		Team Rahola	03:59:14
Maraton Miehet
Lauste Markku		Liikuttavat	04:18:38
Mononen Petri		Team Rahola	04:27:14
Myllymäki Petri		Team Rahola	04:28:42
Luoma Mauri		TreMk	05:14:52
Peltonen Pasi		100 mc.fi	05:14:52
Välimäki Tapani		Tampereen maraton klubi	05:14:54
50km Miehet
Yli-Marttila Juhani		Team Rahola	03:58:52
Laine Olli		100 mc.fi	05:00:24

Ma 31.10. Noname Teampäivä

Maanantaina 31.10. Team Raholalaisille järjestetään ihan oma ostoshetki Noname Brand Storella klo 17.00 alkaen. Saavu paikalle oman tiimikorttisi kanssa (muuten et saa alea) ja tee hyviä löytöjä edulliseen hintaan.

Ostosten jälkeen maanantain lenkki startaa Tesoman jäähallilta klo 18.40.

Noname Brand Store

Satamakatu 26

33200 Tampere

Juokse Sorvassa

Sorvassa juostaan taas la 24.9.alk. klo 10.00 Matkoina ovat tutut 10km, 21,1km, 30km, 42,2km ja 50km.

Homma etenee tuttuun tyyliin, eli huolto on kattava ja mallia itsepalvelu, ajanotosta vastaa jokainen itse. Reitti on tuttu 10km edestakainen pätkä välillä Riihitie 3-Turuntien Shell.

Reitti on vaihteleva 99% asfalttia 1% soratietä, nousua tulee n.100m./10km.

Puolimaratonilla ja maratonilla tehdään täysien kierrosten lisäksi nypäys mikä viimeistelee matkan.

Puolikkaan ja kokonaisen nypäyksen kääntöpaikat ovat merkitty selkeästi.

Normaalisti Sorvan mittelöiden hinta on ollut 5€, mutta meidän on suorastaan pakko korottaa hintaa 100% ja uusi hinta on siis 10€. Hinnan korotus astuu voimaan sen takia, että haluamme kehittää tapahtumaamme ja hankintalistalla on mm. kisapaskahuussi. Huolto, finisher-kangasmerkit, sauna, suihkut yms. kun tahtovat kustantaa suht paljon. Toivomme ymmärrystä tähän suureen hinnankorotukseen.

Jokainen osallistuu tapahtumaan omalla vastuullaan!
Saavu paikalle ajoissa!

Nähdään Sorvan kylällä 24.9.2016!

Australian kierros III

Great Ocean Road

Tämä kuuluisa maisematie on kaikissa oppaissa mainittu must-kohteeksi, jos vain nurkilla sattuu pyörimään. Me valitsimme tämän nurkan Australiasta juoksujen perusteella ja vasta sen jälkeen aukeni kaikki muu. Australiaan voi lähteä varmasti ihan mille nurkalle tahansa ja koska tahansa pettymättä. No, meillä kävi ainakin tuuri, koska kelit olivat melkolailla kohdillaan koko matkan ajan ja koettavaa oli meidän reitillä riittävästi. Nyt siis pääsimme vihdoin katselemaan kuuluisia merellisiä maisemia. Tässä näytteitä.

London Bridge ennen romahdusta 

Aallot tekivät tehtävänsä ja lopulta silta romahti

London Bridgeksi nimetty luonnon muovaama taideteos oli yläkuvan muodossaan vuosia ja vuosia, kunnes tammikuisena päivänä 1990 "silta" otti ja romahti. Tuona hetkenä pari turistia oli tietenkin painellut sillan yli ja jäivät ruikuttamaan saarelle. Heidät pomittiin kyytiin helikopterilla ja kaikki päätyi onnellisesti. Romahtamisen jälkeen luonnon teoksen nimi on London Arch.

12 Apostolia on tämän rannan suosituin taideteos. Nykypäivänä enää 8 apostolia on pystyssä, koska meri tekee hiljalleen selvää näistä kivipaaseista. Yhdeksäs apostoli antoi periksi 2005. Näillä paikkeilla törmäsimmekin sitten jo muutamaan muuhunkin turistiin.

Komeita turistipoikia

Cape Otway Lightstation oli vielä matkan varrella ennen Apollo Baytä, eli huilipaikkaamme. Kyseessä on siis Australian vanhin mantereella toimiva majakka. Kannatti poiketa, kun saatiin paljon tietoa Australian historiasta, tutustuttiin majakanhoitoon ja nähtiinpä taas pari koalaakin.

Keltainen kyltti varoittelee aktiivisista käärmeistä

Näkymät majakasta

Aboriginalien maja

Koala oksien seassa

Apollo Bay oli taas kerran hieno pieni ja viihtyisä merenrantakylä. Jälleen sama virsi kuin jo monena iltana, eli majapaikan haku, syömään ja nukkumaan. Aamulla aamulenkki, aamupala, kävelyä ja matkaan.

Apollo Baysta jatkoimme matkaamme Angleseaan stopaten välillä ihmettelemässä kalastajia Lornessa.

Pallokala oli vetänyt keuhkot täyteen

Anglesea oli se paikka mistä starttaisimme seuraavana päivänä 50km juoksuun. Numeroiden haku alkoi iltapäivällä, joten ehdimme pari tuntia kävelemään ympäri ämpäri. Numerot saimme ja jatkoimme majapaikkaamme parinkymmenen kilometrin päähän Torquayn kaupunkiin.

Tutustuimme vahingossa myös tulevaan juoksureittiin

Venyttely se on mikä kannattaa

Torquay on myös samaa sarjaa kuin melkein kaikki muutkin, suorastaan ihastuttava kaupunki meren rannalla. :-)

Kuvat Roadilta tästä.

Surf Coast Century 50km

Heräsimme yöllä n.klo 2.00, kun palohälytys pirteästi pärähti. Väärä hälytys, mutta uni oli sitten siinä. Kellot oli asetettu soimaan 3.00, mutta korkeintaan melkein tuli uni ennen oikeaa herätystä. Siitä nykästiin aamupalat naamaan, kiskastiin juomareput selkään ja lähdettiin ajelemaan kohti starttia. Lähtö sijaitsi Anglesean hienolla hiekkarannalla klo 5.30. Matkaan lähti 50km ja 100km juoksijat, joita oli yhteensä useita satoja ja kaikilla tuikki päässään kirkas otsalamppu.

Viileä aamu sai pukeutumaan muoviin

Rantsua pitkin lähdettiin

Juoksureitti oli mielenkiintoinen sen kuljettaessa meitä 21km hiekkarantaa pitkin. Muutamia pahoja kivikkoja mahtui matkaan ja välillä piti oikein jonottaa n.10min., jotta kaikki pääsivät erittäin ikävästä kivikosta yli. 

Rantaosuuden jälkeen juostiin muutamia kilometrejä ulkoilureittejä pitkin ja samalla alkoi selkeästi nousumetrit. Ulkoilureittien jälkeen siiryimmekin sitten hienon hienoille metsäpoluille.

Välillä oli pestävä tossut, ettei pöpöt siirry rajojen yli

Loppumatkan kuljimme metsäteitä ja rantaa pitkin maaliin. Kyseessä oli kyllä selkeästi yksi hienoimpia juoksuja mihin olemme osallistuneet. 

Juoksun jälkeen pysyimme hengissä ja pääsimme takaisin majapaikalle palautumaan.

Kuvat juoksusta tästä.

Torquaysta kurvasimme seuraavana päivänä Geelongiin, joka olikin sitten jo suuri kaupunki. Vietimme siellä päivän, jonka jälkeen oli aika palauttaa auto Melbournen lentokentälle ja hypätä Sydneyn koneeseen. Geelong ei kummemmin säväyttänyt, mutta Sydney oli kyllä todella hieno kaupunki. Kaikki oli suurta ja upeaa. Kaikista rakennuksista pidettiin selkeästi hyvää huolta ja kaikki näyttikin uudelta. Suurimpina kokemuksina oli tietenkin oopperatalo ja valaanbongaus veneily. Nyt siis vihdoin näimme ryhävalaita. Yksi innostui hyppäämäänkin oikein kunnolla ilmaan. Mahtava kokemus sekä valas että koko kaupunki. 

Bondi beachin hengenpelastaja

Sydneyn ranta

Olimme matkalla hieman yli kaksi viikkoa ja sinä aikana ajoimme liki 2000km pitkin poikin, kuljimme kävellen ristiin rastiin, koimme paljon kaikkea ihmeellistä, jopa niin paljon, että vielä yli viikko matkan jälkeen unet ovat joka yö matkassa. Kuitenkin tämä kaksi viikkonen riitti vain pienen pieneen pätkään Australian etelärantaa, paljon jäi kokematta. Suosittelen kaikille Australian kokemusta!

Kuvia koko matkasta.

Terveisin,

A&M