Australian kierros part II

Matka kohti Great Ocean Roadia

Turvallisen lauttamatkan päätteeksi lähdimme kaartelemaan kohti kuuluisaa maisematietä, joka kurvailee meren rantaviivaa myötäillen lähestyttäessä Melbournea Adelaiden suunnalta. Kun lähdimme ajamaan rannasta, huomasin sivupeilissä olevan komean hämähäkin seitin. Seitti sai ajattelemaan, että nyt se alkaa eikä hämiksille tule loppua. Totuus oli, ettei tuon lähemmäksi hämähäkkiä päästy koko matkalla, ja hyvä niin. Ajelimme rannasta muiden perässä muutamia kilometrejä, kunnes muiden jatkaessa isommille teille kaarsimme kohti maaseutua ja maisemia. Saimme ajella mukavalla maaseudulla rauhassa, vain silloin tällöin joku maajussi morjesteli tuttavallisesti Zetorinsa ratin takaa. Tarkoituksena oli ajaa Meningien kylään, joka kartan mukaan olisi varmasti hieno paikka Lake Albertin rannalla n.250km päässä lähtöpisteestämme.

Kenguru saari taakse jää

Repsikan paikalta rattia vääntäen ja takapenkiltä Anun ohjeita kuunnellen pääsimme hienon hienoon Victor Harborin kaupunkiin, jossa tarkoitus oli nauttia kahvit. Kaupunki selvästi heräili sunnuntaipäivään ja porukkaa oli liikkeellä mukavasti. Kylä oli rauhallinen, ihmisillä ei ollut mihinkään kiire, aurinko paistoi, oli lämmin, merituuli puhalsi leppoisasti... Kaikki oli jotenkin niin täydellisesti. Kiertelimme kahvin jälkeen paikkoja ja ihailimme merimaisemaa, Kaupunki oli todellakin poikkeamisen arvoinen hienoine rantoineen ja kahviloineen. Hyvillä mielin siis eteenpäin.

Victor Harborin rantaa

Valas sukelsi pieneen altaaseen

Rantakirppis

Matka taittui hienosti, kunnes tien poskessa näkyi houkutteleva kyltti, joka kertoi viinitilan ravintelista. No, pakkohan se oli viiniä mennä katsomaan, kun kerran Mikki Hiiren kädet sohottivat kohti taivasta kellon taulussa ja olipa ryhmämme seniorilla oikein synttärikin. Viinitilan ravintola-/kokoutilat olivat todella hienot ja viimeisen päälle siistit. Kävelimme viinitiskin eteen, jossa vaihdoimme muutaman sanan viinitädin kanssa. Siinä jutellessa puhe kääntyi tietenkin viinin maistamiseen, joka olikin ihan ilmaista. Rautaisella selkärangalla varustettu automme kuljettaja maisteli vain vettä muiden haistellessa ja purskutellessa tilan viinejä. Lopulta molemmat pääsivät ymmärrykseen mitä ottaisivat lasilliset synttäreiden kunniaksi ja siirryimme ulkotiloihin nauttimaan.

Lisää kuvateksti

Asiantuntijat 

Maisteltavia

Ulkoterassi oli laaja

Rypäleiden jälkeen karautimme taas matkaan kohti yöpaikkaa. Saavuimme Meningieen hyvissä ajoin ja tarkistimme yöpaikat. Tarjolla oli motelli, minkä ovessa oli puhelinnumero mistä saisi tiedustella majoitusta ja hotelli, jossa oli kaikkien kanssa jaettava huussi ja pesutilat käytävällä. Kesällä kylästä varmasti löytyy enemmänkin tarjottavaa, mutta nyt oli vähän huonosti. Katselimme tämän yhden kadun kaupungin läpi ja päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Meningie oli kyllä viihtyisän oloinen pikku paikka. Seuraavaan mahdolliseen kylään oli muutama kymmenen kilometriä matkaa. Seuraava kylä olikin vain joku hökkeli tien varressa ja siinä kaikki. Etiäppäi siis. Päädyimme Salt Creekiin, jossa oli bensa-asema eikä muuta sitten oikein ollutkaan. Poikkesimme tankilla tässä ja samalla juttelimme paikan omistajan kanssa, joka sitten antoikin vinkkiä, että kannattaisi ajaa Roben kaupunkiin asti. Samassa tilaisuudessa kaveri antoi meille kartan ja kertoi edessä olevista paikoista mitkä kannattaisi kokea. Karttaa piirtyi ympyrä mm. Halls Gap nimisen paikan ympärille mikä olisi kuulemma todella hieno. Meillä kun ei mitään sen suurempaa hätää ollut tulevina päivinä, niin mikä ettei. Tankkauksen ja opastuksen jälkeen kuitenkin alkoi olla "kiire" kellon ollessa 16.30 ja matkaa Robeen 1,5h. Ei muuten mitään, mutta pimeä laskeutui aika lailla tasan klo 18.00 ja pimeän uhkat tiedettiin. Siinä sitten painettiin menemään nilkka suorana kohti Robea ja juuri ennen pimeää perille päästiinkin.

Päästiin oikein lossillakin

Joku oli jättänyt paikallisen panimon tuotetta pöytäämme

 Otimme huoneen suositellusta motellista Roben reunalta ja olimme lähdössä syömään kylälle, kunnes Anu alkoi huutamaan täysillä elikkäs kuuluvasti apua ja Markusta. Siitä sitten säntäsimme Jarmon kanssa pihalta sisälle katsomaan mitä tapahtuu. Anu riipi takkia ja paitaa pois päältä ja kertoi jonkun ötökän menneen kauluksesta sisään ja puree nyt niskaa. Takin pudottua lattialle huomasin jonkun ötökän putoavan mukana. Hetken jo mietin, ettei kai nyt vaan joku myrkyllinen. Sormenpään kokoinen kellertävä kovakuoriainen lyllersi lattialla, kunnes kohtasi noutajansa. Tässä kohtaa vähän helpotti, kun ei nyt sentään hämähäkki, mutta pakko oli ottaa ötökkä mukaan. Kysyin majapaikan pitäjältä, että mikähän se tämä on ja paljonko elinaikaa olisi jäljellä. Vastauksena oli, että kärpänen se vain on ja purtu uhri jää varmasti henkiin. Ok, syömään siis.

Yöllä kuunneltiin läheisen lammen asukkaiden kaakatusta ja aamulla päätettiin lähteä lenkille sen kautta tarkistamaan kaakattajat. Lammella ei ollut ketään, mutta puut ympärillä oli ilmeisen täynnä jotakin ihme kaakattavia olentoja. Kiersimme kaupungin rannat ja kadut todeten, että hieno on tämäkin paikka. Lenkin jälkeen kävimme leipomossa aamupalalla ja lähdimme kävelemään porukalla vielä lisää rannoille. Hieno ja suositeltava paikka on Robekin,

Kaakattajien lammikko

Pipo päässä biitsillä

Ulkoilujen jälkeen jatkettiin matkaa.Tällä kertaa otimme kohteeksi Mt.Gambierin, jossa yövyttäisiin. Matkalla poikettiin Beachportin kylässä ja jälleen kerran hieno pieni merenrantakaupunki oli kyseessä. Pienen jalkautumisen jälkeen täräytimme vaihteeksi hieman suurempaan kaupunkiin mihin oltiin viime päivinä totuttu, elikkäs Mt.Gambieriin. Hotellin varauksen jälkeen lähdimme kävelemään kohti tämän kaupungin erikoisuuksia Blue Lakea ja luolapuutarhaa. Blue Lake sijaitsee korkean mäen päällä ja on ikivanha kraateri. Järvi tarjoaa kaupungille puhdasta vettä juotavaksi asti. Kokemisen arvoinen järvi.

Blue Lake

Luolia keskellä kaupunkia

Karmaisevaa

Sateinen aamu saatteli meidät kokemaan taas uutta ja ihmeellistä. Otimme tähtäimeen Portlandin, missä oli mahdollisuus nähdä valaitakin. Portlandiin selviydyimme ja jälleen jalkauduimme tutustumaan kaupunkiin. Kaffella käydessämme utelimme valaista, joita oliki nähty oikein lähellä rantaa parina viime päivänä. Nyt oli tietysti sitten vähän pilvisempi päivä ja valas ei välttämättä tykkää sellaisesta. Käväisimme lähtiessämme valaiden bongauspaikalla katsastamassa tilanteen. Ei evääkään! Nokka kohti huoltoaseman kaverin suosittelemaa Halls Gapia.

Bongausta

Matka Halls Gapiin olikin sitten taas hienon hieno. Aloimme nousta mäkeä ylös ja sitä tuntui riittävän, samalla maisema muuttui ja muutaman kerran pysähdyimme ihmettelemään maailman kauneutta. Alhaalla roikkuvat pilvet haittasivat hieman, mutta siltikin oli hienoa.

Matkan varrelta

Muutaman kymmenen kilometriä ennen maaliamme alkoi taas olla varoituksia kenguruista. Ihmettelimme, että mitä mahtaa kenguru tälläisellä mäellä tehdä ja samalla epäilimme hieman kengurun kohtaamisen mahdollisuutta. Pari kilometriä ennen kylää pysähdyimme kuvaamaan pellon reunalle näitä mahtavia loikkivia otuksia. Samalla ihailimme hieman kauempana puissa olevia papukaijoja.

Kengurut ihastuttivat

Kylä oli taas mallia yksi kadun pätkä, mutta teki heti positiivisen vaikutuksen. Ajoimme kylän läpi ja samalla totesimme, että kenguruita piisasi sitten ihan vaan riittävästi. Saimme siistin majapaikan, jota piirittivät nämä loikkivat paikalliset.

Pikkunen syöpöttelee isomman ihmetellessä meininkiä

Paikka oli todella valloittava ja teki syvän vaikutuksen. Aamulenkki tehtiin metsän polkuja tutkien ja luontoa ihastellen ihmetellen.

Päivän mittaan ajelimme Warrnamboolin kaupunkiin. Warrnambool oli vaihteeksi sitten tylsähkö isompi kaupunki, mikä ei meille paljoa tarjonnut. Ei paikkaa moittiakaan voi, mutta rima oli aavistuksen korkealla edellisen paikan jäljiltä. Siispä valasbongauksen kautta vihdoin Great Ocean Roadin nähtävyyksille. Eikä sitten tietenkään sitä valasta nähty.

Valaita ei vain näkynyt

Palataan asiaan.

Australian kierros

Kenguruita katsomaan

Lähdettiin elokuun lopulla katsomaan mitä kuuluu maailman toiselle laidalle. Olimme Anun kanssa katsoneet, että Adelaiden edustalla olevalla Kangaroo Islandilla juostaisiin maraton elokuun lopussa ja siitä viikon päästä lähellä Melbournea olisi tarjolla houkutteleva 50km polkujuoksu, matkapäivät siis lyötiin lukkoon. 

Laskeuduimme Adelaideen pitkien lentojen jälkeen väsyneinä, mutta täynnä intoa, olimmehan pää alaspäin roikkumassa pallon toisella puolen. Tiedossa oli, ettei mitään helteitä sovi odottaa, kun viettävät alku kevättä tuolla, kun meillä kesä alkaa kääntymään syksyksi, mutta yllätyimme silti kuinka raikasta siellä olikaan. Aamun tunteina mittari tuskin nousi 5 astetta ylemmäs. Raikas ilma potki meidät kohti hotellia ja kaupungin keskustan reunaa. Aamun seikkailujen jälkeen saimme huoneemme iltapäivällä ja päikkäreiden jälkeen kävimme tutustumassa kylään ja poikkesimme syömässä, muuta ei tarvinnut suunnitella sille päivälle. 

Ihan pihalla Adelaidessa

Jet lagi oli sekoittanut pään

Adelaiden puistohölkkä

Seuraava päivä valkeni ja seitsemän aikoihin lähdimme Anun kanssa viereiseen puistoon aamuhölkälle. Seurueemme jäsen Jarmo a.k.a. Iskä käänsi kylkeä hotellilla. Hieno iso puisto tarjosi hienoa maisemaa ja päivästä näytti tulevan kaunis. Lenkuran jälkeen lähdimme kiertelemään kaupunkia ja käväisimme samalla vuokraamassa auton. Autoa vuokratessa mietimme vakuutusta ja lopulta päädyimme ottamaan täyden vakuutuksen ilman omavastuuta. Tässä kohtaa emme vielä tienneet millainen "liikenne" hämärän ja pimeän aikaan tuolla voi olla villieläimien puolesta, mutta päätös oli viisas, vaikka emme matkalla mitään tötöilleetkään.

Muuten hyvä rassi, mutta oliva laittanee ratin väärälle puolen

Olimme Adelaidessa kaksi päivää, mikä riitti meille ihan hyvin. Rauhallinen mukava kaupunki, mutta ei mitään ihmeellistä. Kesän kuumilla ranta varmasti vetää puoleensa jne. 

Olimme varanneet hyvissä ajoin lauttamatkan Sea Linkin lautalta Kangaroo Islandille perjantai aamusta ja paluun sunnuntai aamulle. Lähdimme perjantai aamuna ajelemaan kohti Cape Jervistä mistä lautta lähtisi. Kun olimme ajaneet muutaman kymmenen kilometriä huomasimme ensimmäiset kuolleet kengurut tienpielessä. Varoituksia kenguruista tiellä oli jatkuvasti, eikä suotta. Päivänvalossa loikkijat pysyvät poissa liikenteestä, mutta valojen sammuttua eivät. No, me pääsimme satamaan hyvissä ajoin ja meidän lauttaa edeltävä venho oli juuri lastausvaiheessa. Anu ja Jarmo menivät terminaaliin selvittämään meidän matkaa ja saivatkin yllättäen liput jo tähän aikaisempaan lauttaan.

Kova rauta

Lautalla seilattiin n.45min, Kangaroo Islandille. Mukavan seilauksen jälkeen ajoimme majapaikkaammen Kingscoteen, missä majoituimme Ozone hotelliin, mikä oli samalla maratonin päämaja. Haimme numeromme lauantai aamun koitosta varten ja majoittauduimme huoneeseemme. Kävimme Kingscoten kylän läpi ja tsekkailimme paikkoja. Kyseessä ei ollut mikään kovinkaan suuri kylä, mutta oikein viihtyisä paikka. Tutuistuimme paikallisiin hylkeisiin ja pelikaaneihin sekä juttelimme muiden maratonille tulijoiden kanssa. Mukavaa ja leppoisaa meininkiä siis.

Tämä neitokainen starttasi maratonilleen nro.504

Markus nauttimassa auringosta

Pelikaanit ottivat helppoa

Varoitus

Siellähän se voimissaan

Maraton

Kangaroo Island maraton järjestettiin nyt toista kertaa ja meillä oli kunnia olla ensimmäiset suomalaiset radalla. Maratonin startti oli n.100km päässä hotelliltamme Flinders chasen luonnonpuistossa. Kuljetus lähtöpaikalle starttasi hotelliltamme klo 5.00. Bussikusi kehotti kaikkia pitämään turvavyöt kiinni, koska kunguru saattaa hypätä koska tahansa tielle. Tällä matkalla meille selvisi mitä pimeällä ajaminen tosissaan on. Bussikyyti ei tosiaankaan ollut tylsä, koska isuimme etupenkissä paraatipaikalla katsomassa tätä näytelmää. Koko matkan tiellä oli todella paljon kaiken kokoisia kenguruita ja mitä lie eläimiä. Onneksemme emme vahingoittaneet yhtäkään ötökkää. Saavuimme lähtöpaikalle n.30min. ennen lähtöä ja olimme todellakin jäässä ennen starttia. Lämpöä oli max.3 astetta. Olimme varustautuneet pitkillä pöksyillä, takilla ja olipa Anulla pipo ja hanskatkin. Muut lähtijät olivatkin sitten shortseissaan ja t-paidoissaan tekemässä lähtöä. Moni kävi kysymässä mistä olemme, kun niin kovin kylmissämme näytimme olevamme. 

Kylymä

Kohti Snake Lagoonia

Erikoiset kivet kalliolla

Koala evästi puun latvassa

Matkaan päästiin kohmeisin jaloin. Reitti oli suurelta osin edes-takainen muutamaa poikkeamaa lukuun ottamatta. Mäkeä riitti heti alkuun ihan mukavasti ja samalla, kun nousimme alkoi lämpötilakin tehdä samoin. Koko matka kuljettiin kapeaa asvalttitietä pitkin suurimmaksi osaksi metsän keskellä ja muutamissa kohdissa kävimme meren rannalla. Reitti oli rankka, mutta kaunis maisemiltaan ja huoltopisteitäkin riitti mukavasti.

Kaikkiaan maratonille voi antaa kiitosta, kaikki pelasi ja järjestäjät olivat innostuneita.

Hölkän jälkeen huilasimme hetken ja lähdimme kylälle syöpöttelemään. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa lautalla seilaamisen jälkeen kohti Great Ocean Roadia, joka kurvailee Adelaiden ja Melbournen välimaastossa, mutta siitä lisää tuonnenmpana...

Kuvat maratonilta tästä!

Finland X Run Ylöjärvi 3.9.2016

Osallistuimme Team Raholan 4 hengen joukkueella ensimmäistä kertaa Ylöjärvellä Aron rannassa järjestettyyn Finland X Run tapahtumaan. Kilpailun järjestämisestä vastasivat Kuntosudet ja lukuisat yhteistyökumppanit. Joukkueeseemme kuuluivat Marko, Jere, Manu ja minä. Kyseessä oli extremejuoksutapahtuma, jossa reitin varrella oli erilaisia esteitä. Olimme mukana 11 kilometrin reitillä, jossa kierrettiin kertaalleen 6 kilometrin esteosuus ja 5 kilometrin esteetön juoksureitti. Alla olevassa kuvassa näkyy eri reitit ja niille sijoittuvat esteet.

Alkuun sää oli aurinkoinen ja lämmin. Ennen starttia Fressi järjesti kilpailupaikalla alkujumpan. Kilpailun startatessa sää oli pilvinen ja hieman sateinen. Lähtölaukaus kilpailuun tapahtui tyylikkäästi ilotulitteiden voimalla. Tapahtumaan osallistui noin 400 juoksijaa. Kilpailussa oli yksilö- ja joukkuekilpailuja 6, 11 ja 22 kilometrin matkoilla. Kilpailussa oli paljon mukana erilaisia kaveri- ja yritysjoukkueita. Reitti kulki pitkin kevyenliikenteenväyliä ja pururataa. 

 Aivan aluksi rugbyn pelaajat hidastivat matkan tekoa ja tämän jälkeen siirryttiin muoviputkiin, jotka tuli mennä läpi ryömimällä. Tämän jälkeen lähdettiin polulle, jossa kierrettiin lepikkoa. Seuraavaksi siirryttiin vesisuihkuosuudelle, jossa piti ylhäällä roikkuvien renkaiden varassa edetä suihkujen läpi. Ramboesteellä kiipeiltiin kuormalavoista muodostettuja esteitä. Ramboilun jälkeen siirryttiin autojen ylitykseen, jossa ylitettiin vapaalla tyylillä paikalle tuodut romuautot. Ennen siirtymistä juoksuosuudelle edessä oli vielä estelinnake ja putkista muodostettuja esteitä. Ennen juoksuosuutta reitillä oli tarjolla geelejä ja vettä. Juoksuosuus tuntuikin mukavan helpolta esteosuuden jälkeen ja etenimme tasaista tahtia tiiminä kohti viimeisiä esteitä. Juoksuosuudella ohitimme useamman ryhmän. Lopussa oli vielä edessä lyhyt kahlaus/uintiosuus Keijärvessä. Rantaan saavuttuamme oli edessä erilaisista renkaista muodostettu esteosuus, jossa tuli ylittää rengaskasoja. Ennen maalia oli vielä hiekkasäkeistä muodostettu esteosuus. 

Maaliin saavuimme oman ajanottoni mukaan ajassa 01:13:54 ja tämä riitti 2. sijaan 11 kilometrin joukkuekilpailussa. Maaliin tullessa olimme aivan läpimärkiä, mutta fiilis oli kuitenkin hieno tämän extremekokemuksen jälkeen ja tapahtuma tarjosi virkistävää vaihtelua tavallisten maantie/polkujuoksujen joukkoon. Kilpailun jälkeen tarjolla oli Teivon Lihan maistuvia grillituotteita ja lisäksi paikalla oli Kauppakeskus Elon kahvio. Maaliintulijoille oli tarjolla myös Nokian Panimon vichyjä ja päärynälimsaa. Omalta osaltani päivä jatkui juoksun jälkeen Suomea kannustaen Ruotsi-ottelussa Ratinan Stadionilla. 

Maalissa, SkÅl!

 Tapahtumasta pyritään tekemään vuosittain järjestettävä. Omasta mielestäni kaikki onnistui kohtuullisen hyvin siihen nähden, että tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Toki aina on hiottavaa yksityiskohdissa. Alkuinfo olisi voinut monien mielestä olla kattavampi ja reitillä ja esteillä enemmän ohjausta. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen mukaan ja voitaisiin tuonne lähteä tiimin voimin isommallakin porukalla. Itseäni kiinnostaisi myös 22 kilometrin sarjaan osallistuminen. Tough Viking tapahtuma voisi olla myös mielenkiintoinen kokemus tämän jälkeen.