Kisaraportti: Masokistin unelma 6.8.2011

Anu, Markus ja Masokistin Unelma 2011

Häistämme oli kulunut kaksi viikkoa, joten oli aika lähteä häämatkalle. Matkakohteemme oli eksoottinen Paloheinä Helsingissä. Helsinkiin ja varsinkin sieltä pois meidät auttoivat todella tärkeät ja todella parhaat huoltajat ikinä eli Laura ja Janne. Tapahtumapaikalle päästyämme aloimme laittaa kamoja järjestykseen, vaihtovaatelaatikko ja eväslaatikot radan varteen valmiiksi ja sitten hakemaan numeroita rintaan. Masokistin Unelmassa juostaan 100km 1,8km:n radalla. Eli edessä oli ensin pieni nypäys ja sitten 55 kertaa tuo 1,8km:n lenkki. Lenkki oli mukavaa sorapintaista rataa parilla pienellä mäellä maustettuna.

 Juoksijat ja oma huoltopiste

Pääsimme mukaan tapahtumaan järjestäjän myöntämällä villillä kortilla, koska Markus ei taaskaan ollut hoitanut ilmottautumista ajallaan, vaan huomasi ilmoa tehdessään, että tapahtumaan oli 30 osallistujan raja. Onneksi Peräkylän Ponnistus ry:n jäsenet ovat romanttisia ja päästivät meidät häämatkalle heidän ihanaan tapahtumaan.

 Lähtöä

Startti tapahtui la 6.8. klo.8.00 ja matkaan lähdettiin n.35 "masokistin" voimin. Me etenimme alusta asti yhdessä nauttien joka metristä. Jokaisen kierroksen alussa nyppäsimme toista sormesta, jotta pysyisimme juostuissa kierroksissa mukana. Matka taittui mukavasti hienossa säässä kierros kierrokselta aina n.45km:n asti. Tässä kohtaa tapahtui jotakin kummallista ja hiljensimme vauhtia, koska Anulla tuli jostain tuntemattomasta syystä pieni heikko hetki. Etenimme rauhallisesti pari kierrosta, kävelimme mäet ja nautimme energiaa reilummin. Energia alkoi toimia ja matkan teko helpottui taas. Pienet vastoinkäymiset kuuluvat ultramatkoihin. Kaikkein tärkeintä on, ettei anna yhtään periksi, vaan jatkaa matkaa tai vaikka lepää hetken ja jatkaa sitten.

Matka taittui ja kierrokset vähenivät yksi kerrallaan. Pienet sadekuurot piristivät välillä väsyneitä taivaltajia. Olimme taittaneet matkaa n.80km, kun kuulimme yhden sillan päältä iloista kannustusta. Sillan päältä meitä kannustivat Laura, Janne ja Lauran veli Jussi. Kannustus piristi todella paljon. Tässä kohtaa mukaamme oli lähtenyt polvivaivoista kärsinyt Harjulan Jukka, joka oli ekaa kertaa ultramatkalla. Etenimme kolmistaan 11 viimeistä kierrosta. Seura oli todella tärkeää, koska se jotenkin kummasti auttaa jatkamaan, vaikka onkin jo todella väsynyt, jalat tohjona ja pään sisällä ei liiku juuri mitään. Tärkeät huoltajamme tsemppasivat meitä jokaisella kierroksella, joka oli todella hienoa.

 Kierros 47?

Iloiset juoksijamme :)

Lopulta pääsimme kaikki kolme viimeiselle kierrokselle, jonka kestäessä kertasimme hieman tehtyä matkaa ja päätimme ylittää maaliviivan ritirinnan ja kädet ylhäällä tuulettaen. Maalissa tunne oli aivan huikaiseva ja nautimme siinä hieman evästä ja jäimme odottamaan naisten palkintojen jakoa. Anu suoritti matkan toiseksi nopeimpana naisena ja sai palkinnoksi hierontalahjakortin ja kaksi todella hienoa makkaratikkua! On mulla vaan todella kova vaimo!!

Maalissa

Tapahtuman järjestäjä ei ollut pystynyt hoitaan peseytymismahdollisuutta klo.18.00 jälkeen mistä voi antaa ainoan miinuksen heille. Onneksi Jussi oli laittanut saunan päälle ja pääsimme heidän perheen tiloihin peseytymään. Kiitokset Jussille ja hänen perheelleen! Matkamme kohti kotia alkoi ja Anu oli yllätys, yllätys täynnä virtaa ja Markus oli sitten täysin puhki ja hieman huonovointinen. Kotiin päästiin ja sen jälkeen ei tarvinnut kuin syödä ja painaa pää tyynyyn tyytyväisenä.

 Anu ja ansaittu paita

Kiitokset vielä Lauralle ja Jannelle!!