keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pirkan hiihto 2012


Tiimiläisiä Pirkalla. Pirkan hiihtoon lähti tänä vuonna koko matkalle Anu, Seppo, Juho, Markus J., Markus I, Mari ja Mimmi ja puolikkaalle Jenni ja Jere.
Nyt viikkoa myöhemmin hiihdon kävi sivakoimassa Maija-Liisa reppu selässä. Maija-Liisa oli vielä viikko sitten korkeanpaikanleirillä pohjoisessa, joten nyt suksi luisti loistavasti.
Tässä tunnelmia matkan varrelta:


Jennin puolipirkka:                                                 

                                             Pirtsakka pirkkalainen

Sisukkaasti lähdin toista kertaani suksimaan puolipirkkaa. Tälläkertaa ei ollut siskoa matkassa, mutta matkanvarrella kuitenkin.
Kiitos vielä huoltotiimi Lauralle!

Lähtöpaikalla törmäsin vanhaan magakaveriin Elinaan, jota en ollutkaan hetkeen aikaan nähnyt. Elinan kanssa lähdettiin peräkanaa.Olihan siellä Alexander Stubb vähän edempänä. Alku oli taas aika säätöö ja jarruttelua, plus kireet pitkänmatkalaiset suhas siitä latujen välistä vielä kauheeta kyytiä. 

Ekalle huoltopisteelle asti matka oli aika hidasta. En saanut silti Lauran garminiakaan päälle… tumpelo minä. Vähän ennen koulun huoltopistettä, lievässä alamäessä,  joku ilmeisesti vähän kehitysvammainen poika heitti porkat poikittain ladulle, laski edellä olevien niskaan ja sai siis aikaan aika kolarisuman. Pääsin puskan kautta ohi, kuten myös Elina, mutta oikealla puolella olevalle tielle kaatuili väkeä kuin pipoa. Tämä näppärä kolarin aiheuttaja makasi rähmällään ladulla, joten uutta hiihtäjää satoi niskaan.

Nopeasti kurvasimme ensimmäiselle huoltopisteelle ja onneksi Laura oli ehtinyt autosumasta sinne ja sai garminin päälle. Tylsän kävelyosuuden (jonka oikeasti kyllä kävelinkin!!) jälkeen pääsi vähän rauhallisemmin hiihteleen. Elina ei pysynyt oikeen enää matkassa, mutta odottelin seuraavalla huollolla sen verran, että huikkasin moikat ja lähdin suksimaan. Suksi kun kulki kuin unelma. Olinhan itse ne voidellutkin uudella raudallani (luistona Startin graffitti  + 2 kerrosta sinistä ja pitona base + 3 kerrosta nollakelin violettia rodea ja 3 kerrosta kylmänä kylmään sukseen laitettua sinistä RF:ää) J

Aika parani tunnilla, mutta vielä siitä olisi voinut rypistää. Ehkä ensi vuonna? Harmi vaan kun oli niin lyhyt talvi, ettei päässyt reenaamaan. Kokonaisuudessaan mahtava hiihto, vointikin oli hiihdon jälkeen tosi hyvä.

 

Anun tuntoja:


                                                Seppo ja Anu peesaa



Pirkan hiihto 2012 oli taas menestys, sillä mukana oli koko matkalla 7 teamilaista ja puoli matkalla 2, jee!! Ilma oli niin upea, ettei enempää voi vaatia tai toivoa. Maisemat matkanvarrelle ovat kauniita kuin satumaassa, sinne vain voisi jäädä katselemaan ja kuuntelemaan luontoa, nami, se jos jokin täytyy vain kokea ja sen haluaa kokea myös uudelleen ja uudelleen.

Tämä pirkka oli minun 7:s ja nyt ladut olivat parhaimmat kuin koskaan aikaisemmin, latupohja oli kova ja luistava, se vain vei eteenpäin vaikka hiihtotekniikka on minulla huikean ontuva, niin se ei haitannut etenemistä. Hiihto ei ole minulle se lajien laji, vaikka hiihtohan on oikeasti mukavaa ja erittäin tehokas/ monipuolinen laji, kunhan välineet on kohdallaan, silloin tästäkin voi todella nauttia. Kaikenlaisia vehkeitä on tullut kokeiltua pirkalla, ensin 3 kertaa joitakin sinnepäin suksia/ monoja, sitten 2 kertaa yli jäykkiä suksia/ monot jees ja viimeiset 2 kertaa on ollut oikein mukavat sukset/ sukka monot namitsu. Lopuksi kyllä kannattaa sijoittaa rahaa välineisiin, kun tietää ettei pysty olemaan pirkalta poiskaan. Aluksi se oli vain katselmusta, mutta nyt se on "pysyvä" pitkä treeni nautiskellen ei verenmaku suussa.

Yleensä olen taivaltanut matkan yksin, mutta tänä vuonna menimme sepon kanssa koko matkan kimpassa ja vaihdomme mielipiteitä/ ajatuksia 7 tunnin ja 19 minuutin ajan. Oli oikein mukavaa hiihdellä kimpassa ja aikakin kului siivillä. Taivaltaessamme eteenpäin näimme matkanvarrella myös tuttuja sillä tarmo, mikko, vili ja laura olivat tiimiläisistä kannustusjoukoissa eri kohdissa reittiä. Myös markuksen äiti sekä veijo olivat rokkakosken huoltopaikalla huutelemassa hyvää matkaa. Minun isä, niinkuin aina, sekä tällä kertaa myös veljeni saattoivat meidät niinisalon lähtöviivalle ja huolsivat monessa huoltopisteessä meitä suklaata tarjoillen muun huollon lisäksi. Tästä kiitokset kaikille. Aina nähdessä/ kuullessa tuttuja saa virtaa lisää ja jaxaa eteenpäin. Iso kiitos sepolle hiihtoseurasta!!
Ihana jälkimaku jäi tästäkin reissusta! Meillä on huikea team, jokainen on rautaa, olen kaikista taas niin ylpeä!!


ANU                                        Markus J.,Markus I.,Anu ja Seppo



Markus J:n fiiliksiä:

Team Raholan porukkaan sekaantuessa huomaa löytävänsä itsensä ihmeellisistä koetuksista ja nyt aikani kuunneltuani juttua pirkan hiihdosta niin pitihän ne sukset ostaa.20 vuotta sitten yläasteella tullut viimeksi hiihdettyä kun armeijan sivakointia ei kai voi laskea mukaan.Päädyin ostamaan mahdollisimman helppohoitoiset, jotta kynnys lähtemään olisi mahdollisimman matala,kaikki vermeet tietenkin kerralla ja sukset Peltonen Nanogrip joihin voi lisätä luistoa jos haluaa,muuten ne menee sellasenaan,voin suositella jos harrastaa harvakseltaan ja vähän.Ehdin hiihtämään 150km ennen pirkkaa.Elikkäs varsinaiseen Pirkan raporttii.Neljän tunnin yöunien jälkeen kello herättää neljältä,pientä aamupalaa ja Teivon raviradalle bussikyytiä ihmettelemään,pari minuuttia ehdin jonossa olemaan kun päästiin jo matkaan kohti niinisaloa.

Niinisalossa törmäsin muihin tiimin tyypperöihin ja sain tsemppaukset mukaani ja eikun lähtöalueelle melko häntäpäähän, kun vauhti tulee olemaan verkkaista.Sääennusteet lupasi hienoa päivää ja siitä tulikin täydellinen kelin puolesta, joten mikäs siinä oli liipakoidessa menemään pikkuhiljaa, kun vauhti oli niin hidasta ehti hyvin katselemaan hienoja maisemia ja Peltoset toimi hienosti.

Taskut oli täynnä eväitä ja juomapullo mukana, mutta järjestäjien huoltopaikat oli sopivan välein niin niillä pärjäsi hyvin ja vauhti oli 10km tunnissa n.70 km paikkeille asti ja fiilikset oli hyvät ja luottavaiset, että kyllä tämä hoituu ihan hyvin. Tuli se paha mäkikin laskettua kaatumatta,mielenkiintoinen kokemus, mutta oliko loppuosaa helpotettu kuulemma..En tiedä oliko reitin muuttuessa haastavammaksi vai oliko jo matkaa taitettu niin paljon, että kunto alkoi loppumaan pahasti,meno muuttui todella raskaaksi eikä tasaisillakaan osuuksilla enää piristynyt,olihan siinä jo tunteja takana kun samaa hommaa tehnyt.

Lopussa Julkujärvellä oli tutut maisemat ja silloin tiesin, että kohta tämä rääkki loppuu ja loppuikin onneksi alamäkeen niin sai mukavan maaliintulon.Teivossa istuin alas,pieni väsynyt tuijotus tyhjään,keräsin kamani ja kävin Kalevan uimahallilla saunassa,Patarouvassa syömässä ja parilla hauskalla juomalla.Nyt maanantaina kroppa on kauttaaltaan tosi väsynyt,onneksi otin vapaapäivän, jotta voi toipua rauhassa,rankka reissu mutta tulipahan tehtyä.

Mari tunnelmoi seuraavasti:
                Mari ja Mimmi Hämeenkyrön lentokentällä 45km takana

4.3.12 ja edessä toinen Pirkan hiihtoni.

Keli oli todella upean aurinkoinen ja pakkasella pysyttiin koko matkan. Sukset toimi alusta loppuun asti loistavasti ja iso kiitos siitä kuluu ystävälleni Pasille. Jotkut ne vaan osaa voidella.

Oma tankkaus onnistui myös todella nappiin, sillä energiaa oli maaliin tullessa vielä niin paljon, että lisäkymppi olisi menny helposti päälle ;D

Loppumatkan viimeiselle kolmelle kilometrille antoi lisäpuhtia oma pieni kannustusrymä eli äiti sekä ystäväpari Marjut ja Pasi. Taisin päästä oikeen videokuvaankin ;)

Kokonaisuudessaan siis todella onnistunut hiihto ja ihanaa kun sai pidettyä Mimmin kaverina koko matkan ajan. Positiivinen yllätys oli myös se, että Tarmo oli Hämeenkyrössä ja ennen Rokkakosken nousuja kannustamassa ja valokuvaamassa. Kiitos tärkeistä tsempeistä. Isot kiitokset kuuluu myös Mikolle ja Vili-pojalle huollosta sekä kyydeistä kisapaikalle ja kotiin.

Loppuaika parani viimevuodesta 10 min, joten olen tuohon todella tyytyväinen. Fiilis oli maaliintullessa niin huippu, ettei lähdön ruuhkaan jumittuminen enää harmittanut niin paljoa.

Nyt sukset narikkaan ja juoksukausi auki. Hyvää kevään jatkoa kaikille, sillä se alkoi virallisesti 4.3 :)
Mari

Mimmi omasta suorituksestaan:
Pirkkaan lähdin iloisin mielin,olihan viime pirkanhiihto mennyt loistavasti.Todella huonosti nukutun yön jälkeen lähdettiin ajeleen niinisaloon.

Lähdössä jäätiin hitaimpaan jonoon,mut puolenvälin jälkeen alko ladulla olla tilaa ja hiihtäminen alko tosissaan;Kantapäässä rakko tuntui viiltävältä kivulta ja pikkusormi teki niin paljon töitä, että joka porkantyöntö tuntui kädessä todella muikeelta.

Maaliin tultiin hyvissä voimissa,mutta ilman ihanaa ystävääni Maria olisi matkaan mennyt kauemmin,kiitos vetoavusta!


Markus I. lyhyesti:

Eräs kaverini totesi kerran, että "On se vaan komeeta hommaa", tosin ihan eri asian yhteydessä, mutta pätee tähänkin.

Oma homma oli alusta loppuun täydellistä nautintoa. Suksi luisti, pysyin koko matkan pystyssä, matkalla sain hyvää kannustusta, josta kiitos Äipälle, Veijolle, Jarmolle, Jannelle, Tarmolle, Lauralle ja tietysti loistaville hiihtokavereille. Mikko ja Vilikin oli hengessä mukana, ja tunsin kuinka he telepaattisesti minua kannustivat kuuman kaakaotermoksensa viereltä Volvon lämppärin puhaltaessa heidän kasvoilleen. No, sitten takaisin aiheeseen. Paremmin homma ei olisi voinut mennä ja oma enkka syntyi siinä sivussa ajan ollessa 6.35.30.
Ensi vuonna onkin sitten odotettavissa oikein kunnon raasto, koska Juho heitti pienen haasteen kehiin.

3 kommenttia:

  1. Olipa kiva vielä fiilistellä pirkan tunnelmissa porukan kokemusten kera. Kaikilla siis mahtava kokemus ja onnistunut hiihto takanaan. Onnittelut siitä koko hiihtosakille. Ja toi kuva Mimmistä ja musta on Hämeenkyrön lentokentältä eikä Rokkakoskelta. Siis puolivälin tunnelmia ;)

    VastaaPoista
  2. Hyvät kuvat ja suoritukset!
    T: Kalle A.

    VastaaPoista
  3. Hyvä reippaat pirkkalaiset! Ja superonnittelut erityisesti Jennille tunnin parannuksesta aikaan!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.