Kaverit pyysivät syksyllä
mukaan Tukholman maratonille. No miksipäs ei! Mainoslupausten mukaisesti
sainkin ikimuistoisen kokemuksen. Tosin en läheskään sellaisen, mitä kuvittelin
etukäteen. Kaikki osallistujat, kannustajat ja kisajärjestäjät tulevat varmasti
muistamaan vuoden 2012 kisan poikkeuksellisen haasteellisista sääolosuhteista.
Nautintoa tuotti selviytyminen.
Järjestelyt toimivat
omasta näkökulmastani hyvin. Matkustimme kaveriporukalla pikkubussilla
Tampere-Helsinki välit ja maratonlaivalla siitä myrskyn silmään. Itse ei
tarvinnut huolehtia kuin tankkauksesta ja varusteista. Menomatkalla käytiinkin
rankkaa spekulointia, millä vaatteilla kannattaisi juosta, kun ennusteen mukaan
lämpötila on n. 5 astetta, tuuli voimakasta ja sateen todennäköisyys 98
prosenttia. Lähdin itse pitkillä trikoilla ja ohuella takilla. Jätin
maalialueelle pussillisen kuivia vaatteita (onneksi) ja lähtöviivalle vasta
laivalta saadun jätesäkin. Jotkut juoksivat myös säkki päällä mutta suuri osa
oli pukeutunut myös pelkkiin shortseihin ja lyhythihaiseen. Monet
laivamatkustajista odottivat laivalla juoksuvaatteet päällä ja siirtyivät viime
hetkellä lähtöviivalle.
Tällaista siellä olisi pitänyt olla, mutta ei!
Alkumatka sujui
verkkaisesti, kunnes 20 kilsan kohdalla reitti tekee pellolla n. 120 asteen
käännöksen, jolloin myötäinen alamäki vaihtui piiskaavaksi vastatuuleksi ja
loivaksi ylämäeksi. Samalla hetkellä vaihtui ennätysvauhti rauhallisemmaksi
lompotteluksi. Sama paikka oli (kuvainnollisestikin) käänteentekevä myös
kaikille meidän hytin muille juoksijoille. Kuitenkin aika moni oli mitoittanut
voimansa paremmin, koska ohitulijoita tuntui riittävän. Raskaalla toisella
puoliskolla iloisena yllätyksenä huomasin Petterin, jonka kanssa taistelimme
yhdessä rauhallisesti viimeiset vajaat kymmenen kilometriä. Petteri jatkoi
samoilla vauhdeilla suoraan laivalle suihkuun lämmitteleen. Itse nautiskelin pari
hodaria ja yhden mellanöölin, ripein liikkein kylläkin. En ollut ainoa, joka
hytisi kylmissään maalialueella. Ennätyksiä ei rikottu mutta aikojen
perusteella kelpo perussuoritus ainakin itseltäni, Anulta ja Markukselta kuten
myös meidän muulta matkaseurueelta. Lentomatkailijoihin en törmännyt paikan
päällä. Sen verran oli muutakin porukkaa liikenteessä. Uutisten mukaan siis ajankohtaan
nähden kylmintä 84 vuoteen. Global warming...eiku Local colding!
Näitä tarvitaan, tuovat rutkasti lisää vahvuutta ja taisteluhenkeä... Seuraavalla kertaa eteneminen on varmasti niin helppoa tuohon verrattuna... Suomalaista sisua ja Team Raholan lujaa tahdonvoimaa, kaikesta selviää... JES, next! Hienosti suoriuduit Ilmari omasta osuudestasi!
VastaaPoistaAnulta tota tsemppiä riittää, ja silläpä tämä sakki jyrääkin.Hyvä Ilmari! tossa kelissä jokainen maaliintulo on todellinen voitto. Kokemus oli taatusti vailla vertaa :D
PoistaKiitos ja nice picture Markus!
VastaaPoistaNappasin kuvan viime vuonna sieltä sen ison sillan päältä Tukholmassa. Maisema näytti nyt jotenkin erilaiselta.
VastaaPoista