Makea maraton Tukholmassa

                    Tukholman Maraton 2.6.2012

                    Jaanan ensimmäinen maraton

                                Valmistautumista lämpimässä hytissä

Nyt sitten vihdoin tuli se suuri hetki jota olin ajatuksissani haaveillut useamman vuoden.

Ei voi olla totta! – fiilis olo koko laivamatkan ajan. Vielä silloin elättelin toiveita että saderintama ehtii mennä Tukholman yli ennen maratonin alkua. Mutta ei!  +4 lämmintä, mieletön tuuli, sadetta koko juoksun ajan. Meitä hulluja oli silti yli 15 000 mukana juoksemassa. Tämä ei ollut pelkkä maraton vaan extreme maraton. Anulta sain hyvää kannustusta ennen ja jälkeen juoksun, sekä Varalan porukalta jonka mukana lähdin reissuun. Anu ja Markus juoksivat rutiinilla hyvät ajat, kokeneisiin juoksijoihin ei paljon sää vaikuta. Siltä minusta tuntuu.

                                      Ilma on kuin morsian

Minun juoksuni oli tuskaa, tuskaa ja enemmän tuskaa. Silti ei kertaakaan käynyt mielessä että keskeyttäisin.  Lähtöä odotellessa olin jo ehtinyt jäätyä puupökkelöksi ja jo alkuvaiheessa juoksua reidet kipeytyivät niin, etten koko matkan aikana pystynyt saamaan itsestäni irti normaalia suoritusta. Puolessa välissä harmittelin hidasta vauhtiani ja kokeilin vähän lisätä vauhtia, jos vaikka reidet lämpenisivät. Mutta eihän siinä kelissä enää mikään lämpene. 31 kilometriin saakka meni ihan mukavasti – siis tuskaisen mukavasti, mutta siitä loppuun meno oli vain entistä kamalampaa. Siitä alkoi pitkä suora vastatuuleen Söder Mälarstrandia pitkin ja sen jälkeen se kuuluisa ylämäkisilta. Ensimmäisellä kierroksella sillan ylitys meni vielä muita ohitellessa, mutta nyt jouduin ottamaan kävelyaskeleita. Vaikka kilometrejä oli enää muutama, ne olivat loputtoman pitkiä. Stadionille päästyäni en enää ollut niin innokas tuulettelija kuin Helsingin puolimaratonilla. Olin pettynyt vaikka olisi pitänyt olla onnellinen kun pääsin maaliin!

                                Matkalla irtosi tuuletuskin

Kaikki haaveet juoksemisen nauttimisesta karisivat hetkessä. Tavoitteenani oli nauttia juoksusta ja saada hyvä aika (reilusti alle viiden tunnin). Taisin pudota vain maan pinnalle, odotin liikoja. Juoksun jälkeen ensimmäiseksi hiipi mieleeni, että uskaltaako sitä enää lähteä toiselle maratonille. Mutta minulla on sittenkin vielä tavoite ja haave HYVÄSTÄ maratonista. Ehkä se oli vain hyvä että näin alkuvaiheessa juoksuharrastustani sain oikein kunnon takaiskun. Tämä oli kokemus josta voin ottaa paljon opiksi - pukeutumisesta, valmistautumisesta, treenaamisesta. Juoksun aikana jo ajattelin, että täytyy nyt vihdoinkin uskoa Anun neuvoja monipuolisesta treenaamisesta.

Kirjoitti Jaana Putkinen

             Tukholman hyinen maraton 2012

                                A&M

Saavuimme Tukholmaan jo perjantaina tosi toiveikkaina. Paikanpäälle saavuttuamme tajusimme, ettei keli todellakaan ole kovin huippu. Lähdimme noutamaan numerolappujamme exposta ja silläkin lyhyellä parin kilometrin matkalla oli pakko pysähtyä lämmittelemään kahvikupin ääreen. Expoon päästyämme totesimme senkin aika klähviksi ja kylmäksi paikaksi mm. maistiaisia ei tällä kertaa ollut lainkaan. Markus löysi hienon paidan mikä oli pakko ostaa, tosin vaimon pakotus oli mukana tässä ostopäätöksessä. Exposta suuntasimme hotelliin tarkastamaan maratonpäivän sään. Ennuste kertoi lauantain sääksi +4, vesisadetta ja kovaa tuulta, JESS! Tankkauspäivän pasta oli erinomainen ja sen nautimme vanhan kaupungin ristorante Paganinissa, jossa tunnelma oli lämmin. Saimme siis jotain lämmintä tällekin reissulle. Perjantaille ei sitten muuta jäänytkään kuin perssilmän vetäminen vaateriin.

Pitkien ja makoisien unien jälkeen heräsimme aamupalalle ja totesimme säätiedotuksen pitäneen paikkansa. Aamupalan jälkeen palasimme huoneeseen ja laitoimme kellon herättämään klo 11.00. Uni hiipi silmään uudestaan ja kohti lähtöä päästiin lähtemään hyvin levänneinä. Kertakäyttösadeasut suojasivat tuulelta ja luonnollisesti vedeltä ja pitivät meidät lämpöisinä. Katselimme lähtöpaikalla vähäpukeisia hyisiä ihmisiä, joiden hampaat kirjaimellisesti kalisivat kylmästä. Kalisevia ihmisiä ei käynyt kateeksi.

                                     Kohti tuulta ja tuiverrusta

Lähtölaukaus ”kajahti” ja me pääsimme matkaan ”iloisin” mielin. Lähtöviivan jälkeen kun taivalta oli tehty n. 30m, lähti Anun päästä tyylikäs järjestäjän tarjoama lippis tuulen mukana lentoon. Yläpuolellamme lentänyt helikopteri sai väistettyä sen, onneksi. Alkumatkasta sai tarkkailla maassa lojuvia sadetakkeja/jätesäkkejä, koska niitä oli siellä paljon ja ne olivat liukkaita. Anu päätti pitää oman sadetakkinsa päällä ainakin jonkun matkaa, mutta pitikin sen päällä aina loppuun asti, eikä muuten ollut ainoo.

Itse juoksu sujui molemmilta hyvin, mutta tuulen kanssa sai tehdä välillä töitä enemmänkin. Varsinkin reitillä oleva sillan ylitys teetti töitä kovastikin ja siellä hiipi myös kylmä puseroon.  Alusta asti oli todellakin pidettävä huoli siitä, ettei varmasti joutuisi heittämään kävelyksi missään kohtaa, mutta vauhtiakin oli pidettävä yllä, jottei kylmetyttäisi itseään ihan kokonaan. Suunnitelma piti molempien kohdalla hyvin ja maaliin pääsyn jälkeen suuntasimme välittömästi hotellille lämpimään. Oikeastaan maraton oli hieno kokemus, mutta kovasti kävi sääliksi niitä, jotka olivat lähteneet matkaan shortseilla ja hiattomilla paidoilla. Myös ensikertalaisia ajatellessa tuli mieleen, että olisihan se keli voinut olla sellainen mikä se yleensä on Tukholman maratonilla, eli kesäinen ja mukava. Molemmat pidimme peukkuja, ettei kova tuuli tempaa Jaanaa mukaansa korkean sillan päältä. Hotellilla tarkistimme tuloksista, ettei näin ollut onneksi käynyt.

Onnea kaikille maaliin päässeille ja erityisesti onnea Jaanalle ensimmäisestä extreme maratonista!