keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kisaraportti - Rankahko Stockholm (by Ilmari)


Kaverit pyysivät syksyllä mukaan Tukholman maratonille. No miksipäs ei! Mainoslupausten mukaisesti sainkin ikimuistoisen kokemuksen. Tosin en läheskään sellaisen, mitä kuvittelin etukäteen. Kaikki osallistujat, kannustajat ja kisajärjestäjät tulevat varmasti muistamaan vuoden 2012 kisan poikkeuksellisen haasteellisista sääolosuhteista. Nautintoa tuotti selviytyminen.

Järjestelyt toimivat omasta näkökulmastani hyvin. Matkustimme kaveriporukalla pikkubussilla Tampere-Helsinki välit ja maratonlaivalla siitä myrskyn silmään. Itse ei tarvinnut huolehtia kuin tankkauksesta ja varusteista. Menomatkalla käytiinkin rankkaa spekulointia, millä vaatteilla kannattaisi juosta, kun ennusteen mukaan lämpötila on n. 5 astetta, tuuli voimakasta ja sateen todennäköisyys 98 prosenttia. Lähdin itse pitkillä trikoilla ja ohuella takilla. Jätin maalialueelle pussillisen kuivia vaatteita (onneksi) ja lähtöviivalle vasta laivalta saadun jätesäkin. Jotkut juoksivat myös säkki päällä mutta suuri osa oli pukeutunut myös pelkkiin shortseihin ja lyhythihaiseen. Monet laivamatkustajista odottivat laivalla juoksuvaatteet päällä ja siirtyivät viime hetkellä lähtöviivalle.
                         Tällaista siellä olisi pitänyt olla, mutta ei!
     
Alkumatka sujui verkkaisesti, kunnes 20 kilsan kohdalla reitti tekee pellolla n. 120 asteen käännöksen, jolloin myötäinen alamäki vaihtui piiskaavaksi vastatuuleksi ja loivaksi ylämäeksi. Samalla hetkellä vaihtui ennätysvauhti rauhallisemmaksi lompotteluksi. Sama paikka oli (kuvainnollisestikin) käänteentekevä myös kaikille meidän hytin muille juoksijoille. Kuitenkin aika moni oli mitoittanut voimansa paremmin, koska ohitulijoita tuntui riittävän. Raskaalla toisella puoliskolla iloisena yllätyksenä huomasin Petterin, jonka kanssa taistelimme yhdessä rauhallisesti viimeiset vajaat kymmenen kilometriä. Petteri jatkoi samoilla vauhdeilla suoraan laivalle suihkuun lämmitteleen. Itse nautiskelin pari hodaria ja yhden mellanöölin, ripein liikkein kylläkin. En ollut ainoa, joka hytisi kylmissään maalialueella. Ennätyksiä ei rikottu mutta aikojen perusteella kelpo perussuoritus ainakin itseltäni, Anulta ja Markukselta kuten myös meidän muulta matkaseurueelta. Lentomatkailijoihin en törmännyt paikan päällä. Sen verran oli muutakin porukkaa liikenteessä. Uutisten mukaan siis ajankohtaan nähden kylmintä 84 vuoteen. Global warming...eiku Local colding!

4 kommenttia:

  1. Näitä tarvitaan, tuovat rutkasti lisää vahvuutta ja taisteluhenkeä... Seuraavalla kertaa eteneminen on varmasti niin helppoa tuohon verrattuna... Suomalaista sisua ja Team Raholan lujaa tahdonvoimaa, kaikesta selviää... JES, next! Hienosti suoriuduit Ilmari omasta osuudestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anulta tota tsemppiä riittää, ja silläpä tämä sakki jyrääkin.Hyvä Ilmari! tossa kelissä jokainen maaliintulo on todellinen voitto. Kokemus oli taatusti vailla vertaa :D

      Poista
  2. Kiitos ja nice picture Markus!

    VastaaPoista
  3. Nappasin kuvan viime vuonna sieltä sen ison sillan päältä Tukholmassa. Maisema näytti nyt jotenkin erilaiselta.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.