keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Syyskuun raholalainen: Johanna H.

Kova treeni koukuttaa Kotkan tytön

Ensimmäistä vuottaan Team Raholan riveissä vaikuttava Johanna Heikurinen ei tykkää tehdä asioita puoliteholla. Kun nuori nainen hurahtaa uuteen liikuntalajiin, niin innostus on heti totaalista ja täysillä.

Ja koska Johanna hurahtaa aika usein, seurauksena on varsin monipuolinen lajikirjo: tällä hetkellä valikoimassa on mm. juoksu, pumppi, pyöräily, spinning, kuntonyrkkeily, salibandy ja vesijuoksu sekä vähän eksoottisempana lajina kundaliinijooga. Ja harkinnassa kuulemma sekä kahvakuulan että lady-thaiboxingin aloittaminen.

Johanna löytää liikkumiselle monta motivaatiota: se toimii stressiventtiilinä, on loistavaa ajanvietettä, tuottaa mielihyvää ja on yksinkertaisesti hauskaa. Lahjakas liikkuja kokee mielekkääksi myös suoritustensa tavoitteellisen kehittämisen.

Joukkuekuri kasvatti sisua

Kotkasta kotoisin oleva Johanna on ollut liikunnallinen lapsesta lähtien. ”Poikatyttö” potki palloa naapurin kölvien kanssa, kaahaili fillarilla ja rullaluisteli. Yläasteella jalkapalloa tuli kokeiltua puolen vuoden ajan, mutta ykkössijan vei heti ensikokeilun jälkeen salibandy, jota Johanna pelasi Kotkan Reippaan C- ja B-tyttöjen joukkueessa. Tavoitteellista treenaamista jatkui yläasteen jälkeen läpi urheilulukion, jossa opinto-ohjelmaan kuuluivat aamutreenit, valmennusharjoittelua  ja muuta mukavaa.

– Olen kasvanut aika kovassa joukkuekurissa, hän selittääkin viehtymystään tiukkaan treeniin. Nuo vuodet opettivat paljon tavoitteellisesta harjoittelusta ja päämäärätietoisesta työskentelystä. Salibandy jäi neljännen kauden jälkeen, kun joukkue tippui täpärästi oman ikäsarjansa mitalipeleistä kahtena vuotena peräkkäin.

– Finaaliin pääsy jäi molemmilla kerroilla yhdestä viimeisellä minuutilla päästetystä maalista kiinni.

Joukkueen muut tytöt olivat luonnollisesti pettyneitä, mutta Johanna ajatteli, ettei olisi voinut tehdä enää enempää, ja päätti pelaamisen nyt vain riittävän. Samalla liikunta jäi muutamaksi vuodeksi. Uusia haasteita tarjosivat muutto Turkuun sekä lukion jälkeiset ammatilliset perusopinnot luonnonvara-alalla.

– En voinut hyvin, kun en liikkunut. Painokin nousi parikymmentä kiloa, Johanna muistelee. Jossain vaiheessa hän kyllästyi ylimääräisiin kiloihin ja päätti päästä niistä eroon. Ja myös pääsi, päättäväinen luonne kun on. Vuodessa sutjakan lopputuloksen tuottaneen elämänmuutoksen resepti oli reippaasti kuntosalia, juoksua kesäisin sekä kalorien laskeminen.

– Syöminen piti opetella uudelleen. Jälkikäteen ajateltuna jokaisen suupalan kirjaaminen vuoden ajan oli kovaa hommaa, mutta pysyvään elämänmuutokseen ei ole oikoteitä, Johanna tuumii. Uutta sisältöä elämään toi myös iktyonomi-opintojen aloittaminen Turun ammattikorkeakoulussa.

Kuntonyrkkeily ja juoksu inspiroivat

Tampereelle Johannan tie kulki miehen perässä. Vuoden 2010 kesällä, kahden vuoden Turku-Tampere-kaukosuhteilun jälkeen hän ja Timo muuttivat yhteiseen kotiin Villilään. Seuraavan vuoden alkupuolella Johanna rupesi käymään kuntosalilla Raholan liikuntakeskuksessa, ja syksyllä hän uskaltautui ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös jumppasalin tarjontaa: kuntonyrkkeilyä.

– Se oli kerrasta koukkuun, Johanna kuvailee hurahtamistaan lajiin.

Yksityisyrittäjänä työskentelevällä nuorella naisella oli noihin aikoihin hyvin vapaata aikaa harrastaa liikuntaa, koska siippa majaili heinäkuuhun 2012 asti armeijan harmaissa. Pienperheeseen kuuluu myös kolme marsua, ja vaikka söpöjen talttahampaiden hoitamisessa on yllättävän paljon työtä, niin ei niistä ihan samaa seuraa ole kuin ihmisistä.

Niinpä keväällä Johanna lähti mukaan myös Team Raholan yhteislenkeille, mihin houkutteli liikkumisen lisäksi laumajuoksun sosiaalinen puoli. Ja – ei ehkä kovin yllättäen – hurahti kestävyysjuoksuun täysin.

– Halusin kokeilla, millaista on juosta porukassa, ei minulla ollut edes mitään kummoisia tavoitteita juoksun suhteen. Mietin, että olisi kiva juosta kymppi kivaan aikaan. Sit se vaan lähti lapasesta, hän virnistää.

Puolikkaita tiukkaan tahtiin

Lennokkaasti maaliin Raholan Kympillä.Kuva: Jamis
Juoksuun Johanna tosiaan hurahti. Olihan hän toki juossut ennenkin, mutta enimmäkseen vähän lyhyempiä matkoja. Tiimin kanssa hän uskaltautui melko pian 15 km lenkille, ja koska se meni kevyesti ja koska tiimin yllytyshulluttajat yllytyshulluttivat häntä puolikkaalle, niin Johannahan lähti.

– Ensimmäinen puolimaraton oli huhtikuussa 2012 Tuusulanjärvellä, jonne päätin lähteä kahden viikon varoitusajalla, kun tiimiläiset innostivat osallistumaan. Se meni retkeilemällä ja kivasti, aika oli 2.22, Johanna kertoo.

Jatkoa seurasi tiukkaan tahtiin. Toukokuun lopulla Johanna osallistui Raholan Kympille, kesäkuussa hän juoksi puolikkaan Turussa Paavo Nurmi -tapahtumassa ja heinäkuun alkupuolella Tykköössä. Puolikkaat vauhdittuivat niin, että Tykköössä tulos oli jo 2.02. Kohtalaisen kovaa kehitystä siis.

Johannasta on sukeutunut varsinainen aktiivitiimiläinen myös muilla lajirintamilla. Hän on jo osallistunut innolla Team Raholan joukkueessa mm. Pirkan yöpyöräilyyn ja Pirkan soutuun – johon siippansa Timon iloiseksi (?) yllätykseksi ilmoitti myös tämän – sekä oli ideoimassa ja toteuttamassa Sorvassa viime kesänä ensimmäistä kertaa rehkittyä Raholan riatlonia.

Seuraava tavoite alittaa kaksi tuntia

Seuraava tavoite on tikata puolikas alle kahteen tuntiin. Sitä Johanna olisi yrittänyt jo nyt syyskuussa Tallinnassa, mutta reissu meni turisteiluksi, koska innokkaan treenaamisen seurauksena polvi heittäytyi hankalaksi ja ryhtyi ”klassiseksi juoksijan polveksi”.

– Polvi varoitteli elokuussa pari kertaa, ja tiimin kanssa ajettu pitkä pyörälenkki raskaalla maastopyörällä oli sille ehkä viimeinen niitti. Olen nyt puolittanut treenimäärät ja hoitanut jalkaa kaikin mahdollisin keinoin, Johanna sanoo.
Tallinnassa Johanna edusti Team Raholaa huoltojoukoissa, koska polvi esti juoksemisen. Kuva: Timo

Itsensä haastaminen viehättää

Jos ja kun polvi tulee taas terveeksi (pidämme peukkuja!), Johannan seuraava etappi tavoitella kahden tunnin alitusta. Alkuperäinen suunnitelma oli rikkoa raja Tallinnan tai Tampereen puolimaratonilla. Eivätkä syksyn tavoitteet siihen lopu: Suunnitelmissa on osallistua myös Pirkan Hölkkään (33 km) ja kokeilla, kuinka pitkälle pääsee Wihan kilometreillä, mikäli polvi vain sen sallii.

– Nonstop-juoksun kolmen kilometrin lenkki on turvallinen ympäristö testata kestävyyttä ja omaa korvien väliä. Niin pitkälle on tarkoitus juosta, kunnes huumori loppuu ja vähän yli, hän tuumii.

 Tässä vaiheessa on pakko kysyä: miksi?

– Se on kivaa! Itsensä ylittäminen ja  omien rajojen testaaminen on hienoa, Johanna hehkuttaa. Luonnollisesti haaveissa siintää myös täysmaraton, mutta se on vuorossa vasta ensi vuoden puolella. Tapahtumaa hän ei ole vielä valinnut. 

– Ehkä Paavo Nurmi -juoksu kesäkuun lopussa Turussa. Kymmenen vuotta siellä asuneena tunnen juoksun reitit Ruissalossa, Johanna miettii.

Teksti: Minna N

5 kommenttia:

  1. Johanna on pirtsakka ja tosi aktiivinen tiimiläinen sekä raikas väripilkku joukossa hurjassa. Toivotaan että polvi kuntoutuu nopeasti ja pääset reenaamaan kohti tavoitteita.

    VastaaPoista
  2. Alkuperäinen tavoite taisi olla kymppi joulukkuussa Pomarkussa, mutta miten siinä sitten kävikään. :)

    VastaaPoista
  3. Huippua Johanna! Oikea asenne ja eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. Johanna, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hienoa! Mielenkiintoista nähdä, mikä on seuraava intohimoinen laji:) Tsempit joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  5. Hyvä Johanna! Sinussa on poweria!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.