keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Rautaveden Maraton 3.11.2012 - Willen eka muttei vika

Ensimmäinen kokomaraton oli antanut odottaa itseään kohtuullisen pitkään, ajatus tuntui jotenkin ylivoimaiselta kun oli juossut "vain" puolikkaita ja pirkan hölkkiä. Lopulta kun uskollinen juoksukaverini JussiK ilmoitti olevansa menossa rautavedelle tänä vuonna kokomatkalle, kypsyi päätös lähteä itsekin kokeilemaan. Kilometrejä oli kuitenkin alla ihan kohtuullisesti ja  hyvin sujuneet tampereen puolikas ja pirkan hölkkä antoivat uskoa selviytymismahdollisuuksista. Kirsikkana kakunpäällä olivat vielä tiimin kanssa tehdyt pyhäjärven kierrot.

Lähdön tunnelmia
Kisaa edeltävä viikko oli jo ennakkoon luokiteltu kategoriaan "haastava". Vaimo oli alkuviikon opiskelemassa toisella paikkakunnalla ja minulla päivystysvuoro töissä. Päivystys työllistikin enemmän mitä koskaan aiemmin (tietysti) ja kolme yötä meni noin tunnin-kahden unilla. Onnekseni suorituksen ajaksi tuurajakseni lupautunut työkaverini kysyi perjantaina josko hän päivystäisikin myös pe-la yön että saisin varmasti nukkua. Siinä kaiken hässäkän keskellä ei kauheasti ehtinyt miettiä mitään tankkauksiakaan saati jännittämään etukäteen. Perinteisesti join kyllä maltojuomiani parina päivänä ennakkoon ja koitin syödä suht järkevästi.

Lauantai aamun koittaessa lähdimme Jussin kanssa samalla kyydillä kohti Vammalaa. Matkalla satoi aika rankastikin mutta asteet olivat kuitenkin plussan puolella reilusti.Lähtö- ja maalipaikkana toimivalla keskuskentällä alkoi jonkinlainen pieni jännityskin kutkuttelemaan mahanpohjassa. Onneksi paikalla oli Anu ja muita tiimiläisiä toivottelemassa hyvää juoksua ja kannustamassa. Lähdimme "hitaasti kiiruhtavien" lähdössä joka oli tuntia ennen varsinaista starttia, lähtöviivalla olevan porukan keski-ikä oli huomattavan korkea mutta meininki oli leppoisaa ja sulauduimme hyvin joukkoon. Joukossa oli pikkupaikkakuntien tapaan myös todellisia persoonoita kuten mm. kultaiseksi spraymaalatuilla lenkkareilla juossut "veturimies" joka juoksi 200. juhlamaraa pikkutakissa ja kauluspaidassa. Osa hitaasti kiiruhtavista kiiruhti kyllä huomattavan nopeasti kadoten pian horisonttiin :) Olimme ennakolta miettineet että käyttäisimme aikaa jotain neljä-viisi tuntia ja sen mukaisesti lähdimmekin sitten jolkottelemaan tasaista 6min/km vauhtia. Omat sykkeet olivat heti lähdöstä jonkin verran normaalia korkeammalla liekö unenpuute, jännitys tai molemmat yhdessä ollut syynä. Nappailin geelejä ja suolaa sopivasti ennen juomapisteitä ja matka eteni varsin mukavasti ja ilman draamaa aina sinne noin 30km kohdalle. Tällöin juoksutoverini ilmoitti että matka alkaa vähän painaa jaloissa ja toivoi minun menevän menojani jos voimia on enempi. Onneksi en lähtenyt sooloilemaan sillä ei tarvinnut mennä kauaakaan kun omat jalat, etenkin etureisien sisäpuolet alkoivat viestittämään rasituksesta. Vauhtimme hiipui hieman ja juomapisteiden jälkeen kävelimmekin vähän järjestäjien hyviä eväitä nauttien.

Ei o paljo enää!
Kilometrit 33-39 olivat ennakko-odotusten mukaisesti ne vaikeimmat. 39km kohdalla saimme yllättävän boostin kun Lotta perheineen kurvasi autolla rinnalle kannustamaan ja yllyttämään loppukiriin. Tulisimmat kirit jäivät kyllä nyt ottamatta mutta tasaisen varmasti taivalsimme kohti maalia ja ihastelimme tunnin myöhemmin lähteneiden kärkiporukan keveää menoa heidän ohittaessaan meidät. Oli kiva tulla maaliin ripirinnan varsinkin kun Lotta miehistöineen oli ottamassa vastaan oikein palautuseväiden kera. Tapasimme maalissa myös kaverimme Tapsan joka oli juossut puolikkaalle oman ennätyksensä, suuren urheilujuhlan tuntu oli siis valmis. Loppuaika 4.29 ja risat.
Wille ja Jussi tyylittelevät maaliin

Seuraavana päivänä kävely oli vielä hieman jäykähköä mutta mitään pieniä hiertymiä kummempia vammoja ei tainnut tulla. Tiistaina kävinkin jo sitten varovasti kokeilemassa pikkulenkillä väsyneitä mutta onnellisia jalkoja. Maalissa ei voinut tosiaan todeta että "ei ikinä enää" sillä seuraava koitos on 20.12.2012 oleva Maailmanlopun Maraton Nokialla, saa muuten ilmottautua. :) Mukava fiilis jäi, tahtoo lisää! Ensiavuksi luen lainaamiani Dean Karnazesin opuksia. :)

10 kommenttia:

  1. Hienoa ja onnea Wille ekasta!!!!!!

    VastaaPoista
  2. Rautanen suoritus Rautaveden rankoissa maastoissa! Onnea!!!

    VastaaPoista
  3. Kiva raportti, kiitos! Sitäpaitsi olet ihan parasta maratoniseuraa! Maailmanlopun aattona sitten uusiksi! Ja eipä ole Deanin lukemiset aivan hukkaan menneet, jos nyt viimeviikon tapahtumien perusteella pitäisi päätellä :D

    VastaaPoista
  4. Läskimaija tais innostua ultraamisesta? Kysy ihmeessä, jos jotain vinkkiä kaipaat, autan mielelläni.

    VastaaPoista
  5. Sorvan kotirataa odotellessa...

    VastaaPoista
  6. Markus: pelkään, että tämä on niitä asioita joissa hoksaan sen kysymyksen sitten vasta ehkä kilometrin 60 kohdalla. "Miksi olen täällä?" :) Mutta, pidetään mielessä - varmasti kysymyksiä kumpuaa ennen h-hetkeä.

    Mehän olemme Willen kanssa samassa koukussa kohti Skotlantia, joten samat sanat: Sorvan kotirataa odotellessa... :)

    VastaaPoista
  7. Onnittelut Wille ekasta maratonista!

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa Sorvaan ultraamaan! Reitti on virallisesti mitattu ja tunnetusti ihaana. Tammikuussa on varmasti eka rypistys tarjolla.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut Ville ekasta maratonista - kyllä nuo Pyhäjärven lenkit ovat antaneet viitteitä siitä, että nyt kulkee:)

    VastaaPoista
  10. Hyvä eka maraton vellipoika! Tästä se nyt sitten sun mopo karkas käsistä lopullisesti :D

    VastaaPoista