Pätkähtipä päähäni hullu ajatus lähteä Tahkolle maastopyöräilemään 60km suomen suurimpaan alan tapahtumaan.
Muutama viikko ennen kisaa luin kauhulla tarinoita kisan nousuista ja laskuista...
Perjantaina siiryminen pelipaikalle, majoittautuminen ja kisanumerot kiinni fillariin ja viimeiset tarkastukset että kaikki toimii.
La aamulla kokenut kanuunatoveri näytti reittikartaa ja antoi hyviä vinkkejä, alkuun kohtuu lujaa, eka polkunousu on aina ruuhkainen, sen jälkeen tiesiirtymä rauhassa sielä on taas mäkeä odottamassa kun polut jatkuu.... Ja lopussa jos jalkaa piisaa kuuluisassa El grande loppunousussa ohittaa helposti monta.
Lähtijät oli jaettu ilmottautuessa ilmoitetun tavoiteajan perusteella lähtöryhmiin jotka päästettiin matkaan 20 min välein.
Eka reissu tahkolle, tavoiteaika 5h ja lähtö edessä 9:40. heti lähtöviivalta ensimmäinen ylämäki ja hyvin porukan mukana sekavin mielin kohti maastoa.
Alku oli kumpulevaa maastoa latupohjilla ja maaseututeillä, rentoa pyörittelyä ajatuksella koskahan tää alkaa.... Alkoihan se kuuluisa Kinahmi 1 alkoi jonossa nousu vaaran päälle, alkuun oli ajettavaa kivikko mäkee mutta talutus jono tuli vastaan, pitkää jyrkkää mäkee talutellen ylös.
 |
| Apin tyylinäyte |
Lopulta päästiin asiaan, kapeita kivikkoisia polkuja. Mahtavaa maisemaa, välillä kerkis vilkaisemaan vaikka piti keskittyä ajamiseen. Kun kiivetään ylös niin sieltä tullaan myös alas, ja välillä vaudillakin. Polut oli suurelta osin kelkkauraa ja pyörän levyistä polkua, ohi ei meinannut päästä muutakun huutelemalla, mahtuisko ohi, tai vasemmalta ohi ja kampee vaan ja puskaan... välillä laskeuduttiin kinahmilta alas ja palauttava hiekkatie siirtymä ja jälleen poluille, paikka josta kaveri varoitti helppo siirtymä jotkut hullutteli vauhdin kanssa mutta edessä oli kinahmi 2 ja taivaan portaat, alku ajettavaa lopussa 12% mäkeä kiivettiin vaaralle talutellen.... Oli ylämäet pahoja mutta oli siä alamäkeäkin, bongasin neljästä mäestä päivystävän ensiapuryhmän, hyvin järkätty tapahtuma kun pahimmissa paikoissa oli poppoot valmiin jos jotain sattuu.
Huoltopisteitä oli reilusti ja riittävän suuria, suolakurkkua ja rusinaa naamaan ja taas mentiin 50 km kohdalla viimeinen huolto, vauhdilla ohi vaikka siellä olis ollut vohveleita!!
Sykemittari näytti matkaa 55km tiesin odottaa El Grandea 2500m korkeus ero 300m maastossa merkki jossa komeili pääkallo ja risti siitä se alkoi kipuaminen kohti laskettelurinteen huippua. Kohtuu hyvällä jalalla teknisesti ja fyysisesti haastavaan nousuun, päänkokoisten kivien seasta hyvää ajolinjaa hakien puskin mäkeä ylös...
Granden "hauskuus" on siinä kun näkee mutkan ja luulee sen loppuvan mutta se jatkuu jatkuu ja jatkuu....
Mäessä ohitin ainakin 20 itsensä ns jalattomaki ajanutta taluttajaa. Sykemittari tuntui jumituneen 180 lukemaan, joten vaihdoin näytön näyttämään käytettyä aikaa, alle 4h oli mahdollinen kun hissiasema alkoi häämötää.... Henki pihisten ja jalat tulessa odotettuun ja pelättyyn loppulaskuun, alhaalla näkyi järvi ja maalialue tää loppuu sittenkin! Laskettelurinnettä pääosin vinottain alas, puolenvälin jyrkässä kohdassa huomasin kyltin "koklooppa jarruja" sit mentiin parisataa metriä pää edellä suoraan alas, ja jyrkkä oikea, huoltotietä vinottain 40-50km/h alas mutkasta polulle järven kierto ja viimeinen puolikilometriä latupohjaa täysiä kohti maalia.
Maalialueella kello pysähtyi aikaan 3:52:22 yli tunnin paremmin kun ajattelin, nousumetrejä kertyi 951 ja keskisyke 164, kaloreita reissu poltti vajaan 4 tuhatta.
Heti ajatukset ensivuoteen, lähtisikö koittamaan 60km matkaa noin 3:30 aikaan, tekniset vaikeet paikat lujempaa, tiesiirtymät lujempaa kaikki lujempaa...
Vai uskaltaisko koitaa kahta kierrosta 120km.... No vuosi aikaa miettiä, mahtavaa hommaa kuitenkin!
Kaikki Raholalaiset ei juokse, jos juoksemisen vastapainona kiinnostaa joskus lähtee maastoilemaan niin ottakaapa rohkeasti yhteyttä T: Api
Aika hurjaa touhua kaikkinensa. Upea suoritus kerrassaan. Pyöräily on hyvää vastapainoa juoksulle ja itselle tämmösenä nössönä riittää Pirkan Pyöräilyt ja Spinning :D Kiva lukea raportteja muidenkin lajien kuin juoksun edustajilta :)
VastaaPoistaVauhdikasta menoa ja mukava määrä nousumetrejä. Itse tahkosin tuommosen määrän Espanjan harjoitusleirillä, mutta nössösti asfalttia pitkin. Ei ole mitään mikkihiirten hommaa tuo maastoilu. ;) Voi olla että maantiekauden loputtua lähtee meidän taloudessa maastopyöräkuume hanskasta, joten voi hyvinkin olla että huhuillaan seuraa ja opastusta. Maukas rapsa, nam!
VastaaPoistaHurjapäistä touhua, rohkeutta ja tilanteen haltuunottoa vaativaa puuhaa! Onnea hienosta suorituksesta! Mukavaa lukea raportteja erilaisista touhuista ja olla näin kokemassa tunnelmia! JAXAA!!
VastaaPoista