Ajatus maratonin juoksemisesta
heräsi jo pari vuotta sitten laihdutusprojektin loppumetreillä. Kunnioitus
matkaa kohtaan oli kuitenkin sen verran suuri, että uskallus lähteä leikkiin
mukaan löytyi vasta nyt. Anun maraton sopi ensimmäiseksi maratonikseni erinomaisesti, sillä juoksu juostiin kotikaupungissa ja
tutun juoksuporukan järjestämänä. Muutenkin tämä maraton oli looginen jatkumo
vuodenmittaiselle ololle Team Raholassa. Anun motivoinnit maratonin
jaksamisesta alkoivat olla iskostuneina takaraivoon, joskin kysymysmerkkejä ja
jännitystä oli ilmassa h-hetkellä.
Jarkko ennen lähtöä ihmettelemässä numeroa |
Sovan huoltopisteeltä viilennystä ja matkaan. |
Olimme sopineet, että vaimo ja
lapset tulevat tukemaan toiselle kierrokselle. Sorvaan mennessä juoksurytmi
pysyi vielä jotenkin kasassa ja kellokin näytti edelleen kohtuullista kolmen
tunnin väliaikaa 30 km kohdalla. Voimat olivat kuitenkin jo sulaneet helteessä,
joten loppumatkasta oli tulossa vaikea. Tästä eteenpäin aika menetti
merkityksensä ja tärkeimmäksi nousi selviytyminen maaliin. Vierellä kulkenut
raatoauto ei onneksi houkutellut liikaa ja kannustusta sateli niin omalta kuin
Team Raholankin perheeltä ja myös kanssakilpailijoilta. Matka lyheni kilometri
kilometriltä ja jaloista löytyi uudenlaisia tuntemuksia. Kiersin reitin juoksua
edeltävänä iltana pyörällä toimitsijamaratonin yhteydessä ja kartoitin iskun
paikat radalta. Sorvasta tullessa jouduin kuitenkin kävelemään juuri nämä
ylämäet, jotta jalkoja riitti helpommille pätkille. Toimitsijamaratonilta oli
muistissa myös, että jos viimeisen mäen pääsee ehjänä yli, niin loppu 2 km on
pelkkää alamäkeä ja siitä tullaan jo maaliin. Minkäänlaista loppukiriä ei enää
löytynyt, mutta maalin näkeminen tuntui mukavalta. Kuitenkaan mitään suuria
tunteenpurkauksia en vuodattanut. Loppuaika 4.21 oli hivenen pettymys, joskin
sää, radan profiili ja lopun vaikeudet huomioiden se tyydyttää ainakin nyt pari
päivää myöhemmin. Yksi iso unelma tuli saavutettua, mutta nälkää jäi vielä
Valenciaan.
Tiimi onnittelee Jarkkoa ekasta kokonaisesta!
Fiilistelemään Anun maratonin tunnelmia pääset TÄSTÄ
Onnittelut Jarkko ekasta marasta!! Ja loppuaikaa myöden todella onnistunut ensimmäinen maraton. Ole ylpeä onnistumisestasi ja nauti siitä. Nenä kohti Valenciaa ja toista upeaa kokemusta. Niin ja rapsa oli tosi kivaa luettavaa. Kuvien kautta pääsi vielä fiiliksiin mukaan.
VastaaPoistaEi juoksemiseen ainakaan kammoja jäänyt Anun maratonilta. Nyt tarttee oikeesti saada niitä juoksukilometrejä ennen Valenciaa.
VastaaPoistaToteutit hienosti haaveesi maratonjuoksusta ja hyvin näytti kulkevan, tehokkaassa maastossa sekä säässä!! Onnea vielä huipusta vahvuudesta ja suorituksesta! JAXAA!! Uudet kujeet kehiin...niitähän riittää!!
VastaaPoista