torstai 10. heinäkuuta 2014

Jarkon eka kokonainen Anun Maratonilla



Ajatus maratonin juoksemisesta heräsi jo pari vuotta sitten laihdutusprojektin loppumetreillä. Kunnioitus matkaa kohtaan oli kuitenkin sen verran suuri, että uskallus lähteä leikkiin mukaan löytyi vasta nyt. Anun maraton sopi ensimmäiseksi maratonikseni erinomaisesti, sillä juoksu juostiin kotikaupungissa ja tutun juoksuporukan järjestämänä. Muutenkin tämä maraton oli looginen jatkumo vuodenmittaiselle ololle Team Raholassa. Anun motivoinnit maratonin jaksamisesta alkoivat olla iskostuneina takaraivoon, joskin kysymysmerkkejä ja jännitystä oli ilmassa h-hetkellä.
Jarkko ennen lähtöä ihmettelemässä numeroa
Helteiselle matkalle lähdettiin noin sadan kanssajuoksijan kanssa. Oma sykemittarini unohtui lähtötohinoissa kotiin, joten juoksuun lähdettiin tuntemuksen mukaan. Alkumatka kulki pelottavan hyvin ja näin jälkeenpäin ajatellen olin aivan liian kauan Anun vetämässä ryhmässä mukana. Ensimmäiset selvät väsymisen merkit huomasin jo 14 - 15 km vaiheilla, jolloin tarkoituksella laskin vauhtia ensimmäisen puolikkaan loppupätkällä. Minnan väliajan mukaan puoleen matkaan tulin selvästi alle kahden tunnin eli kymmenisen minuuttia turhan lujaa.
Sovan huoltopisteeltä viilennystä ja matkaan.

Olimme sopineet, että vaimo ja lapset tulevat tukemaan toiselle kierrokselle. Sorvaan mennessä juoksurytmi pysyi vielä jotenkin kasassa ja kellokin näytti edelleen kohtuullista kolmen tunnin väliaikaa 30 km kohdalla. Voimat olivat kuitenkin jo sulaneet helteessä, joten loppumatkasta oli tulossa vaikea. Tästä eteenpäin aika menetti merkityksensä ja tärkeimmäksi nousi selviytyminen maaliin. Vierellä kulkenut raatoauto ei onneksi houkutellut liikaa ja kannustusta sateli niin omalta kuin Team Raholankin perheeltä ja myös kanssakilpailijoilta. Matka lyheni kilometri kilometriltä ja jaloista löytyi uudenlaisia tuntemuksia. Kiersin reitin juoksua edeltävänä iltana pyörällä toimitsijamaratonin yhteydessä ja kartoitin iskun paikat radalta. Sorvasta tullessa jouduin kuitenkin kävelemään juuri nämä ylämäet, jotta jalkoja riitti helpommille pätkille. Toimitsijamaratonilta oli muistissa myös, että jos viimeisen mäen pääsee ehjänä yli, niin loppu 2 km on pelkkää alamäkeä ja siitä tullaan jo maaliin. Minkäänlaista loppukiriä ei enää löytynyt, mutta maalin näkeminen tuntui mukavalta. Kuitenkaan mitään suuria tunteenpurkauksia en vuodattanut. Loppuaika 4.21 oli hivenen pettymys, joskin sää, radan profiili ja lopun vaikeudet huomioiden se tyydyttää ainakin nyt pari päivää myöhemmin. Yksi iso unelma tuli saavutettua, mutta nälkää jäi vielä Valenciaan. 

 Tiimi onnittelee Jarkkoa ekasta kokonaisesta!

Fiilistelemään Anun maratonin tunnelmia pääset TÄSTÄ

3 kommenttia:

  1. Onnittelut Jarkko ekasta marasta!! Ja loppuaikaa myöden todella onnistunut ensimmäinen maraton. Ole ylpeä onnistumisestasi ja nauti siitä. Nenä kohti Valenciaa ja toista upeaa kokemusta. Niin ja rapsa oli tosi kivaa luettavaa. Kuvien kautta pääsi vielä fiiliksiin mukaan.

    VastaaPoista
  2. Ei juoksemiseen ainakaan kammoja jäänyt Anun maratonilta. Nyt tarttee oikeesti saada niitä juoksukilometrejä ennen Valenciaa.

    VastaaPoista
  3. Toteutit hienosti haaveesi maratonjuoksusta ja hyvin näytti kulkevan, tehokkaassa maastossa sekä säässä!! Onnea vielä huipusta vahvuudesta ja suorituksesta! JAXAA!! Uudet kujeet kehiin...niitähän riittää!!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.