maanantai 11. tammikuuta 2016

Tiimiläiset Honolulussa 10.-21.12.2015

Lähtö tapahtui pimeänä ja sateisena torstaiaamuna klo 02.00 Nokian kolmenkulman ABC:ltä. Bussiin nousi 14 tiimiläistä ja Tampereelta mukaan noukittiin vielä 3 matkaajaa ja Helsingissä saimme vielä vahvistuksia Mikkelistä. Bussimatka Helsinkiin oli verrattain hiljainen, mutta Anu jaksoi herätellä meitä kertomalla alustusta matkan kulusta. Helsinkiin päästyämme Markuksen matka erkaantui meistä muista. Hän vanhana konkarina lenteli yksin matkat mennen tullen :)Terminaalista tsekkausten kautta sisään ja aamupalalle, kauhea nälkä!! Siinä aamupalaa syödessä avattiin ensimmäinen joulukalenterin luukku, joka piti sisällään ojentajadippejä 3 x 20 toiston sarjat. Ahkerimmat suorittavatkin päivän tehtävän saman tien. Aamupalan jälkeen pakkauduttiin lentokoneeseen ja jännitys kasvoi kasvamistaan. Kahden vaihdon kautta matkamme kohti Havaijia ja Honolulua saattoi alkaa….
Valmiina lähtöön, vain yksi puuttuu joukoista..
Lentomatka oli todellakin puuduttava ja PITKÄ!! Jokainen sai kuitenkin istua tutun tiimiläisen vieressä ja näin matkakin kului mukavasti jutustellen. Itse pääsin Ilkan ja Maijan väliin ja siinä sitä huumoriakin riitti. Siinähän se lentomatka kului kuin siivillä, välillä kävellen, välillä istuen ja välillä syöden. Los Angelesiin ”Enkelten kaupunkiin” saapuessa kaikki oli kuitenkin syötävä pois myös ne Anun banaanit ;) ”Losissa” vaihtoaikaa olikin jo enemmän…..paljon paljon enemmän…..konetta vaihdettiin yhteen jos toiseenkin ja vaihtoaika venyi, mutta tiimi jaxoi tämänkin ajan tsempata ja viimein lento kohti lopullista päämäärää pääsi alkamaan.

Jännitystä tällä lennolla sitten riittikin. Lähdössä tuntui että moottoritkin sammuivat ja turbulenssia riitti sen verran, että hyvä kun uskalsi vessassa välillä käydä. Tästä sitten hotellille taksin voimin ja viimein viimeisetkin tiimiläiset pääsivät pehmeisiin sänkyihin 4 aikaan aamulla. Yli vuorokausi matkustettiin ja silti oltiin samana päivänä perillä kuin lähdettiinkin huh huh... Muutaman tunnin yöunet ehdittiin ottaa ja aamulla aurinko valaisi kauniisti ja lämpöisesti Oahun saarta ja ensimmäinen aamujumppa rannalla saattoi alkaa…

Aamun jumpat saatiin nauttia rantamaisemissa. Yleensä saimme mukaan myös uusia jumppareita, jotka innostuivat jumppatuokioistamme. Anulle pieni vinkki: voisit jopa haarakonttorin rapakon toiselle puolelle perustaa ;)
Aamujumpilla mestat oli kyllä kohdillaan
Ensimmäisenä päivän ohjelmassa oli kevyt verryttelylenkki ihan vain Diamond Headin huipulle. Siellä vastassa oli parisen sataa rappusta, mutta kyllä kannatti kiivetä. Näköalat huipulla olivat mahtavat ja kattoivat lähes koko saaren.
Kohta ollaan huipulla…..vielä vähän
Näköalat olivat kyllä huikeat
Puitteet olivat muutenkin kohdallaan ja jo ensimmäisenä päivänä ajattelin miten hienoa on juosta juuri täällä se ensimmäinen maraton. Expossa vierailun jälkeen kilpanumero hyppysissäni ajattelin että tässä sitä ollaan ja seuraavan päivän juoksu alkoi konkretisoitua mielessäni….KOHTA MENTÄISIIN….

Maratonpäivän aamu koitti aikaisin ja lämpöä oli vähän vajaa 30 astetta. Oli noustava ajoissa syömään, sillä lähtö alkaisi viideltä. Siinä sitten kolmen aikaan ylös ei niin hyvien yöunien jälkeen. Voi sitä jännityksen määrää!! Pyörin ja hyörin sängyssä koko yön jännittäen juoksua ja jos totta puhutaan ei se uni kyllä tullut silmään laisinkaan. Aamupalan jälkeen juoksuvaatteet ja kamppeet ylle ja alas hotellin aulaan, jossa otettiin vielä kuva tiimiläisistä. Lähtöalueelle kuljettiin busseilla ja kyllä se jännitys alkoi nyt olla ihan huipussaan voi varmaan kuvistakin huomata :) Lähtöalueella oltiin hyvissä ajoin, joten aikaa jäi vielä syömiseen ja juomiseen ja taisipa osa vielä nukkuakin. Kellon lähestyessä viittä pienen sadekuuron pyyhkiessä ylitse porukka alkoi valumaan oikeisiin lähtökarsinoihin kukin tavoiteaikansa mukaisesti.
nyt jännittää…..
Sitten se koitti; kello löi viisi, syke löi varmaan 200, ja saimme kokea ehkä yhden elämämme hienoimmista ilotulituksista. Se oli vailla vertaa. Sen saattelemana oli hieno lähteä matkaan. Alussa sain juosta Maijan kanssa, mutta aika pian erkanimme toisistamme siinä ihmispaljoudessa. Saapuessani hotellimme nurkille kuulin tuttujen ihmisten ääniä ja siellähän ne meidän maratonseisojat (Ritva, Seija, Jarmo, Ilkka, Erkki, Sedat ja Reijo) olivat suomenlippuineen meitä kannustamassa. Tästä vähän matkaa ja kuulin Maijan huikkaavan jotain aivan vieressäni. Maijan kanssa juoksimmekin koko loppumatkan yhdessä ja täytyy sanoa, että Maijan tsemppi matkalla oli tärkeää.

Juoksureitti oli hieno, joskin raskas kuumuuden takia. Joitakin varmaan juoksun väliaikatarjoilut matkan varrella ja täytyy sanoa, että ne olivat hyvin järjestetyt. Urheilujuomaa löytyy useaa eri makua. Geelejäkin oli saatavilla. Paikalliset olivat hyvin mukana kannustamassa ja virittäneet omia taukopisteitä ja vesisuihkuja vilvoittamaan meitä kuumenneita juoksijoita. Juostessa kääntöpaikalle tuli meikäläisiä vastaan. Ensin Juhani, jonka suoritus oli todella kova noissa olosuhteissa ja pääsihän Juhani paikalliseen lehteenkin, sitten Markus, Mika K. Anu ja Mika V. Jaana ja Tiina, Virpi ja Jarkko. Nämä näkemiset kyllä kirittivät taas uuteen nousuun ja saivat jalatkin tuntumaan keveiltä. Neljä kilometriä ennen maalia tarjoiltu jäädytetty ananas oli todella hyvää, eikä taatusti purkista! Maaliviiva ylitettiin Maijan kanssa yhdessä ja hyvävoimaisina.  Maalissa törmättiin Markukseen, tiimin mieheen, joka juoksi 100. maratoninsa Honolulussa. Onnea vielä Markus!!!
Sanni ja Maija reitillä, kevyttä menoa
Tässä vaiheessa se iski omaan tajuntaan; juoksin juuri elämäni ensimmäisen maratonin ja vieläpä Honolulussa näissä upeissa maisemissa. Kyyneleitä en enää tässä vaiheessa voinut pidätellä. Maalialueelta pienet palauttavat eväät poskeen, ja sitten hotellille ja suihkuun! Loppuilta kuluikin palautellen jäseniä ja muuta kroppaa kovasta suorituksesta. Matka oli todellakin raskas ja jo 15 kilometrin kohdalla tuntui siltä kuin olisin 30 kilsaa juossut. Kaikille tiimiläisille vielä kerran isot aplodit hienoista suorituksista. Täytyy sanoa, että tämä oli tähän mennessä elämäni kovin suoritus, mutta kipinä jäi päälle ja lisää maratonmatkoja haluan kerätä, ehkäpä joku kerta Sorvassakin.
jäi juoksusta onneksi käteen muutakin kuin pelkät muistot
Loppuloma olikin ihanaa rentoutumista. Juoksu oli suoritettu ja nyt sai vain lomailla. Vierailut Pearl Harboriin, saaren kiertoajelu vierailut pähkinä- ja ananasfarmeilla olivat hienoja kokemuksia. Ja se Dole-farmilla nautittu jäätelö nam nam!! Ja eritoten merivesi ja rannalla loikoilu; sitä kyllä kaipaa nyt täällä pakkasten keskellä värjötellessä. Paljon jäi matkalta käteen ja kuvien kautta pääsee onneksi helposti takaisin Waikiki beachin hiekkaan makoilemaan ja mereen pulahtamaan.

Tämä oli ensimmäinen matkani tiimin seurassa ja täytyy sanoa, että toivottavasti se ei tule jäämään viimeiseksi. Reissu oli upea ja mahtava ja iso kiitos siitä kuuluu kaikille mukana olleille tiimiläisille. Kiitos huonetovereille Tiinalle, Virpille ja Jaanalle.  Kiitos reissun maratonseisojille Ritvalle, Jarmolle, Ilkalle, Seijalle ja Erkille kannustamisesta juoksussa. Isot kiitokset Maijalle juoksuseurasta ja tsempistä todellisen koitoksen varrella. Kiitos Kirsille ja tiimin Mikkelin vahvistuksille Mika K:lle, Sedatille ja Reijolle; on aina mukava tutustua uusiin ihmisiin. Kiitos tiimin pojille Juhanille, Mika V:lle, Petelle ja Jarkolle; viljelitte huumorin kukkasia koko matkan ajan. Ennen kaikkea kiitos Markukselle ja Anulle kivan reissun järjestämisestä. Teillä oli iso työ pitää näin iso porukka kasassa, mutta Nokialta Honoluluun ja takaisin selvittiin!!

Lopuksi tässä seurassa on huippua matkustaa ja vielä parempaa juosta!!!

 -Sanni (Sandels vai miten se lempinimi pitikään kirjoittaa…..)

3 kommenttia:

  1. Onnea vielä loistavasta ekasta maratonista!
    Tätä rapsaa odotin kovasti ja kyllä kannatti. Hienoa luettavaa alusta loppuun.
    Tsemppiä tuleviin koitoksiin!!!

    VastaaPoista
  2. Onnittelut hienosta debyyttimaratonista ja kiitos aivan loistavasta raportista. Tsemppiä tuleviin juoksuihin! Ateenaan sitten marraskuussa! :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa rapsa ja hieno eka maraton satumaisella saarella, onnea edelleen!

    VastaaPoista