Nuts Pallas 134 km matka 12.-16.7.2017 Juhanin jaloin

Keskiviikkona illalla lähdimme Sorvasta noin klo 19:30 aikoihin Markuksen kanssa liikkeelle. Veljeni heittivät meidät Tampereelle, josta matka jatkuisi klo 21:34 yöjunalla kohti Kolaria.  Ensin kävimme syömässä herkulliset burgerateriat Pancho Villassa. Pääsimme lähtemään matkaan aurinkoisessa ja mukavan lämpimässä kelissä. Junamatka oli itselleni siihen mennessä pisin ja se eteni mukavasti makuuvaunussa. Itse nukuin sikeästi läpi yön ja aamulla heräsin Ylitornion kohdalla, kun Markus pyysi aamupalalle ravintolavaunuun. Tämän jälkeen olikin enää Pellon pysäkki ennen kuin olimme perillä Kolarissa noin klo 9 aikoihin.

Varo juonipaljastusta! Juhanin päässä Finisher-lippis.

Kolariin päästyämme keli oli pilvinen ja hieman kostea, tuli melkoinen syksyinen fiilis. Junasta päästyämme parkkipaikalla olikin jo valmiina odottamassa Ylläkselle menevä bussi, joten matka jatkui sujuvasti eteenpäin. Kolarista oli Ylläkselle matkaa noin 40 kilometriä. Tie oli melkoisen vaihtelevaa ja Maisematiellä tuli alueen korkeuserot selväksi. Bussilla pääsimme kätevästi majapaikkamme, Lapland Hotel Saagan pääoven eteen. Meillä oli käytössä todella tilavat ja mukavat huoneet. Kisakeskus oli kätevästi aivan hotellimme alapuolella Ylläksen laskettelukeskuksen yhteydessä. Torstai meni lepäillessä ja kävellen ympäristöön tutustuessa tuli myös tehtyä verryttelyä edessä olevaan kisaan. Kävimme Markuksen kanssa myös gondolihissillä Ylläksen huipulla. Tuntui hieman hurjalta ajatella, että seuraavana päivänä noustaisiin tuo matka huipulle omin voimin. Illalla kävimme syömässä erittäin maistuvat pippuripihvit hotellin omassa ravintolassa. Voin suositella ravintolaa ja näitä pippuripihvejä ehdottomasti kaikille! Tämän jälkeen olikin sitten aika alkaa valmistautua seuraavana päivänä edessä olevaan kovaan koitokseen ja mennä nukkumaan.

Perjantaina kävimme aamulla syömässä maistuvan ja todella kattavan hotelliaamupalan. Tämän jälkeen kävimme hakemassa kilpailunumerot ja muut kisamateriaalit. Itse sain matkaan myös GPS-seurantalaitteen, jonka olin itselleni pienellä lisämaksulla varmistanut. Kilpailuoikeuden lunastamisesta tulikin sitten hieman yllättävän mutkikas prosessi. Piti vielä ostaa avaruuslakana, joka oli jäänyt puuttumaan ja oma kuoritakkini ei täyttänyt järjestäjän vaatimuksia. Onneksi kuitenkin kilpailukeskuksen alueen myymälöissä oli tarjontaa joka lähtöön ja kaikki loput varusteet sai hommattua kätevästi ilman ongelmia. Uudesta hyvin vettä ja tuulta kestävästä kuoritakista on varmasti paljon iloa myös muissa tulevissa tapahtumissa. Näistä muodollisuuksista selvittyämme palasimme hotellille pakkaamaan mukaan tarvittavia tavaroita ja valmistautumaan klo 18:00 starttaavalle 134 kilometrin matkalle.  Itselläni lähti juomareppuun mukaan mm. vaihtovaatetta, 3 litraa urheilujuomaa, 15 geeliä, karkkia, urheilupatukoita, pähkinöitä, sidettä, rakkolaastareita, hyttysmyrkkyä ja muki. Osa tavaroista pakattiin Pallakselle ja maaliin meneviin dropbageihin. Kun kaikki oli valmista osa tiimiläisistä saapui Ylläkselle hakemaan meidän ylimääräisiä tavaroita, jotka kulkisivat heidän mukanaan maaliin Hetan kylään. Tiimistä oli mukana lyhyemmällä 55 kilometrin matkalla Anu, Eerika, Nina H., Tanja T., Tiina Hä?, Jari N., Mika, Marko S., Marko K. ja Mono. Muiden tiimiläisten saavuttua Ylläkselle he kävivät hakemassa omat kilpailunumeronsa ja muut kisamateriaalit ja tämän jälkeen menimme vielä syömään hotellin ravintolan buffettiin. Tarjolla oli kinkkupastaa, kanaa, riisiä, leipää ja erilaisia salaatteja. Jälkiruokana oli piirakkaa ja piparkakkuja. Ruokailun jälkeen muut tiimiläiset jatkoivat matkaansa kohti Hetan kylää, jossa he majoittuivat Hetan Majataloon. Heidän oma startti oli edessä seuraavana päivänä klo 12:00.

Ruokailun jälkeen aloimme Markuksen kanssa odotella minun huoneessa tulevaa starttia. Luovutimme toisen huoneistamme, mutta toiseen olimme hankkineet lisäaikaa klo 16 asti. Minunkin huoneen luovutuksen jälkeen siirryimme hotellin aulaan odottelemaan jännityksellä edessä olevaa starttia. Ennen kilpailun starttia tapasimme vielä Tanja T.:n ja Peten, joka oli harmittavasti joutunut jäämään huoltojoukkoihin jalkavaivojen takia. Hieman ennen starttia iski oikein kunnon ukkoskuuro ja aloin siinä hieman miettimään, että mitähän tästä kisasta oikein tulee. Onneksi tilanne kuitenkin muuttui ennen meidän lähtöä ja ukkoskuuro helpotti. 30 kilometrille startanneita kävi hieman sääliksi, kun silloin oli vielä kovin märkä keli. Heidän starttinsakin viivästyi 15 minuutilla.Lopulta meidän odotettu startti tapahtui ajallaan klo 18:00. Startti tapahtui Ylläksen eturinteessä. Tässä kohtaa tuli nousua yhteensä noin 400 metriä 4 kilometrin matkalla. Tämä rinne on samalla myös Suomen pisin laskettelurinne. Keli oli sumuinen ja pilvinen. Reisissä ja pohkeissa alkoi tuntua maitohapot matkalla kohti huippua. Onneksi matkassa mukana oli myös uudet Black Diamondin hiilikuituiset vaellussauvat. Sauvat toivat mukavasti lisätehoa etenkin ylämäkiin ja kävelyosuuksilla koko matkan ajan. Markus tuli jossain kohtaa tämän ekan nousun aikana ohitseni ja sen jälkeen en häntä enää tavoittanutkaan, kun hänellä oli sen verran kova ja määrätietoinen vauhti päällä. Ensimmäinen nousu otti monelta varmasti turhat luulot pois. Tämän jälkeen reitti sitten jatkui alamäkeen ja yllättävän vaikeaa oli juokseminen jyrkkään alamäkeen. Polkujuoksu vaatii aika erilaista tekniikkaa kuin asvalttijuoksu ja pitäisi saada enemmän kilometrejä poluilla alle. Tämän jälkeen oli pitkä pätkä, noin 31 kilometriä helposti juostavaa polkua ja siellä odottikin sitten reitin toinen huoltopiste. Lisähaastetta matkaan toi sopivan vauhdinjaon arvioiminen, kun ei ollut koskaan aiemmin näin pitkää polkujuoksumatkaa juossut. Varkaankurun nousu jäi alkumatkasta kuitenkin kovana nousuna mieleen, kun noustiin ylös todella kivikkoista ylämäkeä. Alkumatkalta tuo Varkaankurun ja Yllästunturin Luontokeskuksen alue oli muutenkin tuttua, kun siellä tuli viime vuonna käytyä valmistautumassa ennen Nuts Pallas 55:sta. Matka eteni ihan mukavasti tämän jälkeen vaihtelevissa porukoissa juoksun ja sauvakävelyn tahdittamana.

Rauhalan huoltopisteen saavutin ajassa 8:39:45 ja tässä vaiheessa matkaa maaliin oli jäljellä 75 kilometriä. Pitkä matka alkoi tehdä tehtävänsä ja väsymys tuntui päässä ja lihaksissa. Välillä tuntui aika kylmältäkin, matalasta lämpötilasta ja energiavajeesta johtuen. Juokseminen ei ollut enää kovin helppoa ja pään sisälläkin sai käydä kovaa taistelua väsymystä vastaan. Rauhalasta eteenpäin reitti oli todella vetistä, kun liikuttiin suoalueilla. Juurakkoa ja hankalakulkuista polkua riitti myös. Onneksi sain tälle välille matkakaveriksi Antin, jonka kanssa sitten taivallettiin yhdessä aamuyön tunteita loppumattomalta tuntuvaa matkaa kohti Pallasta. Tässä kohtaa reittiä olikin sitten varmaan kaikkein vaikeimmat hetket ja useamman kerran mietti, että jättäisikö vaan koko homman kesken Pallaksella. Ajattelin kuitenkin sitten, että vedetään maaliin asti vaikka väkisin, jos ei tule mitään isompia ongelmia. Laskin, että 30 tunnin aikaraja alittuu edelleen helposti vaikka kävelisin koko loppumatkan maaliin. Noin 80 kilometrin alkupätkä oli melko teknistä ja välillä aika kapeaakin polkua ja hienoja maisemia riitti paljon. Viime vuoteen verrattuna oli iso plussa, kun välillä näki ihan kunnolla ympärilleen ja aurinko paistoi. Viime vuonna olikin melko myrskyinen, sateinen ja pilvinen keli koko 55 kilometrin matkan ajan.

Nynnäkyy

Pallakselle pääsimme lopulta ajassa 13:45:24, joten noin 20 kilometrin matkaan Rauhalasta meni hieman yli 5 tuntia aikaa. Keli oli melko sumuinen ja pilvinen. Oli kyllä helpottava tunne päästä hieman laajennettuun aamuhuoltoon, joka oli lämmitetyssä teltassa. Tarjolla oli muilta huoltopisteiltä tuttuun tapaan suklaata, banaania, suolakurkkuja, urheilujuomaa ja keksejä, mutta tämän lisäksi myös puuroa, kahvia, cokista ja pizzaa. Lisäksi täytin tässä vaiheessa juomareppuni 3 litran rakon, jonka olin juonut kokonaan tyhjäksi. Huollossa sain mukavasti tankattua lisää energiaa ja huolettua varusteet. Lihaksetkin ehtivät hieman palautua. Huollon jälkeen oli heti edessä kova nousu Pallastunturin päälle Taivaskerolle. Tässä kohtaa nousua tuli n. 200 metriä. Pallakselle kanssani edennyt Antti piti tässä kohtaa pidempää taukoa ja jäi minusta jälkeen. Sainkin edetä Pallakselta eteenpäin pitkät matkat yksin ja vain muutama kilpailija tuli takaa ohi. Pallakselta eteenpäin reitti oli todella kivikkoista ja terävät rakkakivet todella alkoivat tuntua jalkapohjissa. Rakoilta ei oikein voinut välttyä, kun kengät ja sukat kastuivat aiemmin ihan kunnolla ja kenkiin tuli jatkuvasti pikkukiviä. Pallakselta eteenpäin oli isompaa juostavampaa polkua, joka ei ollut aivan niin teknistä. Tosin tässä vaiheessa omat jalat oli jo aika väsyneet ja voimat vähissä, joten juoksemaan kykenin vain ajoittain.

Rakkaa. Rakoilta ei voinut vättyä. ;-)

Lauantaina päivän aikana keli alkoi kirkastumaan ja aurinko tuli jälleen esiin. 25 kilometrin matka Pallastunturilta Hannukuruun meni aika pitkälle yksin edetessä ja tälläkin osuudella jälleen nousuja ja vaihtelevuutta riitti. 25 kilometrin matkaan noin 7 tuntia ja 26 minuuttia. Hannukurusta eteenpäin jatkoinkin sitten Mikon ja Robertin kanssa. Pääasiassa etenimme kävellen sauvojen tehostaessa etenemistä ja välillä otettiin joitakin juoksuaskelia. Tässä kohtaa alkoi jo tuntua, että aletaan olla voiton puolella ja aurinkoinen kelikin paransi fiilistä. Tosin jalat oli aika loppu ja mies väsynyt. Mukavassa seurassa kuitenkin matkanteko eteni mukavasti ja kovatkin nousut vielä jaksoi, kun vauhti oli sopiva. Hannukurultakin oli vielä maaliin 30 kilometriä, joten ihan lyhyt matka ei kuitenkaan vieläkään ollut kyseessä. Hannukurusta etenimme Pahakurun, Tappurin ja Sioskurun kautta lopulta Pyhäkerolle. Nousu Pyhäkerolle olikin sitten tosi pitkä, mutta suhteellisen loiva. 4 kilometrin matkalla tuli noin 300 metriä nousua. Väsyneillä jaloilla tuo nousu tuntui aika haastavalta, jokainen askel alkoi tuntua jalkapohjissa ja lihaksissa. Huipulta oli sitten huikean hienot näkymät koko Pallaksen alueelle. Alastulo Pyhäkerolta oli sekin hieman haastavaa, kun oli niin pitkä alamäki. Pyhäkeron jälkeisestä viimeisestä huollosta oli maaliin enää 13 kilometriä. Huollossa kävin ulkovessassa ja tein vielä viimeiset energiatankkaukset. Loppumatka huollosta eteenpäin olikin sitten jo helppoa, kun siinä oli enää pikku pätkä polkua ja sitten mentiinkin maaliin asti hiekkatietä ja asvalttia.

Lapin akka yritti liftata kyytiin

Viimeiset 13 kilometriä meni sitten helpommin, kun oli tasainen alusta ja tässä kohtaa alkoi sitten näkyä jo enemmän muitakin juoksijoita. 55 kilometrin juoksijoita alkoi olla samassa kohtaa reittiä. Petekin oli tullut tsemppaamaan reitille ja muutenkin liikkeellä oli paljon katsojia kannustamassa juoksijoita. Kannustus siivitti mukavasti matkaa eteenpäin. Viimeiset 5 kilometriä asvaltilla tulin pääasiassa täysillä juosten kohti maalia. Tässä kohtaa jalat toimi jälleen yllättävän hyvin ja tunnelma oli korkealla, kun tiesi maalin lähestyvän. Maaliin saapuminen olikin sitten huikea kokemus, kun sinne oli vedetty oikein punainen matto loppupätkälle kohti maalialuetta.

Fiilis oli mitä parhain, kun matkan oli selvittänyt läpi ja ilman mitään vakavampia ongelmia. Koko matkaan meni aikaa 26:09:49 ja aika riitti 51. sijaan miesten sarjassa. Matkan aikana kertyi yhteensä 3753 nousumetriä. Maalissa Hetan kylässä sain Nuts Ylläs Pallas 134 Finisher lippiksen ja pienen Nuts Ylläs Pallas mitalikorun. Tässä yhteydessä tuli myös nautittua aina niin herkullista mustikkakeittoa. Maalialueella oli suihku- ja saunamahdollisuus ja sieltä löytyi myös palju. Hyvin pian maaliin tultuani myös Tiina saapui maaliin ja yhdessä menimmekin sitten tapaamaan Markusta, joka oli joutunut ensiapuun energiavajeen ja heikon olon vuoksi. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja Markus pääsi sieltä pois levon ja nesteytyksen jälkeen. Tämän jälkeen hain omat varusteeni maalialueen varustesäilytyksestä ja kävin syömässä maalissa tarjolla ollutta riistakeittoa. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä Hetan Majataloon, johon majoituimme Hetassa. Pikku hiljaa majapaikkaan alkoi virrata enemmänkin meidän juoksijoita. Kävin saunassa ja suihkussa ja sitten olikin aika lähteä paikalliselle grillille hakemaan hampurilaisateriat. Myöhäisessä vaiheessa iltaa tuo olikin enää ainoa ruokapaikka, joka koko Hetassa oli auki. Hieno päätös jatkaa aukioloaikaa, kun tapahtumaviikonloppuna varmasti asiakkaita riittää. Tämän jälkeen olikin sitten kyllä jo aivan loppu, kun oli tullut valvottua lähes 40 tuntia putkeen. Uni tuli todella helposti.

Sunnuntaina aloitimme kahden auton voimin pitkän kotimatkan kohti etelää. Jalat olivat todella jäykät ja kävely melkoisen vaikeaa alkuun. Sopivasti taukoja pitäen matka eteni kuitenkin kohti kotia. Nokialla olimme jälleen klo 23 jälkeen sunnuntai-iltana. Kaiken kaikkiaan todella upea ja rankka reissu. Nyt tällä hetkellä ei ole riittävästi motivaatiota lähteä noin pitkään polkujuoksuun, mutta eiköhän aika jälleen kultaa muistot. Seuraava tavoite ultramatkoilla on lokakuussa Wihan Kilometrien 100 kilometrin juoksu ja siellä olisi tavoite parantaa viime vuoden suoritusta. Kiitos paljon kaikille mukana olleille tiimiläisille, kanssajuoksijoille, kannustajille ja matkan aikana tsemppiviestejä lähettäneille! Erityiskiitos Markukselle, jonka kanssa teimme tämän vielä pidemmän matkan! Olette mahtavaa porukkaa!