keskiviikko 23. elokuuta 2017

Himos trail - jokaiselle jotakin


Alkukesästä alkoi somen puolella tipahdella tietoa uudesta polkujuoksutapahtumasta Jämsän Himoksella. Tapahtuman järjestäjänä oli suunnistusseura Jämsän retki-veikot. Himos tarjoaa nykyään hyvät puitteet monenlaisten tapahtumien järjestämiseen ja järjestävällä seuralla on varsin pitkä ja maineikas historia erilaisten suunnistustapahtumien järjestäjänä. Kun seura pystyy organisoimaan sellaisen massatapahtuman kuin Jukolan viesti (Jämsä Jukola 2013), niin muutamien satojen juoksijoiden polkujuoksutapahtuma ei todennäköisesti aiheuta ongelmia. Puitteet ja järjestäjä oli siis taattua laatua ja lisäksi tapahtuman sijainti oli meille ihanteellinen. Itse olen viettänyt nuoruuteni Himoksen rinteillä (tosin talviaikaan) ja äitini asuu edelleen paikkakunnalla. Ikuiseen lastenhoito-ongelmaan oli siis helppo ratkaisu ja tapahtuma löysi tiensä meidän kilpailukalenteriin. 


Oma polkujuoksuhistoriani rajoittuu lähinnä keväisiin Inov-8 trail cuppeihin, enkä aikaisemmin ollut osallistunut pitkiin polkujuoksuihin. Toki maastojuoksukokemusta löytyy suunnistuksen puolelta, mutta harjoitteluni tapahtuu kuitenkin pääasiassa tasaisella alustalla. Heinä-elokuussa otin kuitenkin viikoittaiseen ohjelmaan mäkitreenit Mustavuoressa, sillä nousua oli 24,4 km reitillä luvassa 840 metriä.


Reissuun lähdettiin heti perjantaina iltapäivästä. Nuorimmainen jätettiin Jämsään mummin hoiviin ja muun perheen voimin jatkettiin matkaa Himokselle. Illalla siellä järjestettiin Himos Kids tapahtuma, jossa 6-14 - vuotiaat pääsivät kokeilemaan taitojaan ja vauhtiaan noin 500 metrin mittaisella extreme-radalla. Radalla muun muassa ylitettiin aitoja, heinäpaaleja ja yksi märkä ojakin sekä taiteiltiin traktorin renkaiden päällä. Osallistuminen oli maksutonta ja palkinnoksi sai Elosen munkin ja mehun lisäksi spinnerin, joka oli Kaarlon mielestä paras palkinto ikinä. Radalle sai siis osallistua myös alle 6-vuotiaat ja vanhemman pienellä avustuksella siitä selvisi oikein hyvin.


Esteet ei Kaarloa pysäytä

Lauantaipäivän tapahtumassa matkoja oli neljä: Vaellus, Enjoy, Team Spirit ja Extreme. Vaellus starttasi liukuvasti klo 10-11 välillä ja oli ns. matalan kynnyksen sarja, jossa ei ollut ajanottoa. Pituutta reitillä oli 8 km, mutta mahdollisuus oli vaeltaa myös jokin muu matka. Mummi kävi aamusta vaeltamassa oman reittinsä ennen lastenhoitovuoron alkamista. Muut sarjat starttasivat klo 13 tai 13.15. Enjoy reitti oli 8 km mittainen ja Himoksen Paljakan alueella. Reittiprofiili oli varsin maltillinen. Team Spirit oli 3-5 juoksijan joukkuekilpailu, jossa joukkue sai vapaavalintaisesti vaihtaa juoksijaa 7 etukäteen ilmoitetulla vaihtopisteellä. Etappien pituudet vaihtelivat 0,6-6,6 km välillä ja kokonaisuudessa matkaa kertyi 24,4 km.

Niina ja Antti - Himoksen tehotykit
Minä ja Antti osallistuimme Extreme-sarjaan, jossa tuo 24,4 km matka kierrettiin yhden naisen tai miehen voimin. Startti tapahtui länsi-Himoksen alta ja pienen alkukaarroksen jälkeen lähdettiin nousemaan laskettelurinteiden halki kulkevaa, pientä hiekkatietä kohti pohjois-Himoksen huippua. Nousua oli noin 140 m ja fyysinen hajonta takasi sen, ettei varsinaiselle polulle päästessä ollut enää ruuhkaa. Kovia nousuja oli reitin varrella kolme ja ne kaikki olivat ensimmäisen puoliskon aikana. Toki käyriä riitti kivuttavaksi myös näiden mäkien lisäksi. 
Tapahtuma oli nimensä mukaisesti polkujuoksua eli tienpätkiä oli reitillä niukasti. Juokseminen oli teknisesti aivan tarpeeksi haastavaa tällaiselle tiejyrälle ja muutaman kerran tuli otettua kosketusta myös maanpintaa. Kenkävalintaa mietin pitkään ja päädyin lopulta suunnistusnastareihin. Ne osoittautuivat märällä pinnalla hyväksi valinnaksi. Reitillä oli mukavasti kannustusta, mutta juomapisteitä vain kaksi. Ilma oli aika hiostava, joten oman juomarepun mukaan ottaminen oli hyvä idea. Tosin moni näytti kyllä pärjäävän hyvin ilmankin. Jokainen osallistuja sai matkaan myös kosteuden kestävälle paperille tulostetun reittikartan. Reitti oli kuitenkin niin hyvin merkattu, että kartta pysyi rullalla koko matkan, eikä suunnistamaan tarvinnut ryhtyä.

Haastetta tiejyrälle
Itselläni juoksu kulki ihan mukavasti. Koska maastojuoksutekniikkani ei ole kovin vahva, niin ihan kaikkia tehoja en kyllä saanut irti ja maalissa tuntui, että matkaa olisi voinut vielä jatkaa. Aikaa reitillä kului 2:37:43 ja sijoitus naisten sarjassa oli tällä ajalla viides. Etenkin miesten sarja oli todella kovatasoinen ja ylivoimaiseksi voittajaksi itsensä juossut IFK Lidingön suunnistaja-juoksija Jere Pajunen eteni reitillä keskimäärin 4.09 min/km vauhdilla ja voitti lähes 5 minuutilla toiseksi tullutta, moninkertaista suunnistuksen arvokisamitalistia Jani Lakasta.

Suorituksen jälkeen kisapaikalla pääsi pesulle ja saunaan sekä nauttimaan osallistumismaksuun kuuluvasta pastabuffetista. Vaikka ei ihan palkinnoille päästy, niin Antilla kävi tuuri arvonnassa ja ruisleivän lisäksi kotiin viemisinä oli myös Vivobarefootin kengät.


Illalla oli vielä mahdollisuus virkistäytyä ja huolehtia nestetasapainosta elävän musiikin tahtiin Himos trailin ja samaan aikaan järjestetyn Himos Epic MTB maastopyörätapahtuman yhteisillä jatkoilla. Osallistujamäärä jatkoilla ei vielä päätä huimannut, mutta samaa kasvupotentiaalia sillä, kuten koko hienolla tapahtumalla, tulevina vuosina on. Ja kisaorganisaation pääpuuhamies Taini lupasi hommata ensi vuodelle jo nimekkäimmät esiintyjän (vaikkei tämän vuotisessakaan mitään vikaa ollut).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti